Tuulettelua ja väliseiniä

Näkymä saunasta olkkarin ja keittiön läpi kohti makkaria, pikkuvessaa ja työhuonetta.

 Tässä työhuoneen ja makkarin suunnasta olkkarin ja keittiön läpi kohti kodinhoitohuonetta, pesuhuonetta ja saunaa, oikealla ns. kirjastohuone, josta ovi takapihalle.

 Ja sitten vielä pesuhuoneesta etualalla olevan saunan läpi toiseen päähän taloa, niin että olkkarin isot ikkunatkin näkyvät kuvassa.

Joululoma se vihdoin koitti, ja nakki pamahti: torstaina mestari soitti ja sieltä varovasti tiedusteli, että olihan se niin, että teillä ei ollut suunnitelmia poistua paikkakunnalta kovin pitkälle joululomalla? Eipä ollut tullut mieleen, että kun työmiehet poistuivat kahden viikon joululomalleen, lattia se siellä jatkaa kuivumistaan - sillä edellytyksellä, että sisätilaa tuuletellaan säännöllisesti. Järjestämme siis sellaisia paikkakunnalta poistumisia, että menomatkalla ajelemme talon kautta aamutuulettamassa ja illalla kotimatkalla poikkeamme iltatuulettamassa. Eipä siihen taida meillä olla vastaan sanomista, koska kosteusprosentti hipoo tällä hetkellä jotain noin miljoonaa: saman tien pamahtavat silmälasit huuruun, kun oven avaa ja taloon astuu sisään.

Mitään kovin näkyvää ulkopuolella tuskin enää vähään aikaan tapahtuukaan, uutta ovat lähinnä tällä erää kuistien kaiteet. Sisällä sen sijaan on edistytty sen verran, että nyt on kaikkien huoneiden väliseinien ekat laudoitukset paikoillaan, eli hyvin hahmottuu, miten huoneet sijaitsevat, ja jopa saa käsityksen huoneiden koosta. Hyvältä vaikuttaa. Olkkarin sisustus saattaa aikanaan aiheuttaa harmaita hiuksia, kun ikkunat ovat niin mahtavan kokoiset (hienot), ettei niitä haluaisi sohvan selkänojilla peittää. Eikä vähimpänä se, että saattavat olla jopa niin matalalla, että meidän nelijalkaiset näkisivät suoraan ulos ihan lattialta istualtaan.

Yhden pienen vian eilen harmiksemme bongasimme: yhden sisäpuolen ikkunanpokan alareunaan on tullut säpäle joko työmiesten ikkunoita kiinnitellessä tai sitten se on ollut siinä alunperinkin. Pikku juttu sinänsä, mutta eihän uudessa ikkunassa tuollaista kuulu olla eikä sitä katsella viitsisi, joten kunhan vuosi vaihtuu, laitetaan palautetta menemään. Tuskinpa sen takia koko ikkunaa vaihtamaan alkavat, miten sitten mahtavat asian korjata...

Mutta nyt jouluostoksille ja tuuletusreissulle, mutta sitä ennen tuoreimpia kuvia vielä hiukan kehiin. Alla roskakasa odottaa pois kuljettamistaan, kunhan saadaan vähäiset loput vielä levällään olevat roskat säkkeihin ja pakettiauto lainaksi. Ehkä sitten välipäivinä. Ihana talvi ja pakkanenkin se sieltä tuli!

Ja alimpana sitten se uusi elementti eli kuistin kaide. Tuuletusta in action.

Edistysaskelia

Tontilla on jälleen tallattu muutamia edistysaskelia pakkasista huolimatta. Rakennekatselmus pidettiin ja rakenteet hyviksi havaittiin. Itse emme tuossa tilaisuudessa paikalla olleet, mutta mestarimme kertoi tekstarilla tärkeimmät: Ei huomautettavaa. 

Näyttää siltä, että sisustusmateriaalitappelumme saattaa sittenkin päättyä hyvin. Kun ensin oikein urakalla haukuttiin paljon mainostettua sisustusetua, saimme tänään laskelmat haluamistamme, vakiotoimitukseen kuulumattomista, sisustustöistä. Siinä vaiheessa kun sähköposti pamahti PP:n koneelle, heittelimme arvioita hinnasta ennen kyseisen postin avaamista. Hinta-arviot olivat kerrankin samaa luokkaa sekä Peruspessimistillä että Optimistijollalla, eli puhuttiin tuhansista. Karu totuus ylimääräisen työn hinnasta paljastuikin yllättäen vain satasiksi! Ei paha. Viesti, jolla ylimääräisen työn hinta lähetettiin, oli äärimmäisen ystävällinen ja kohtelias. Mielessä käväisi, että syksyllä talotehtaalle lähetetty viesti, jossa kauniisti pyysimme heitä tunkemaan sisustusetunsa paikkaan, jonne aurinko ei paista, olisi ehkä tehnyt jonkinlaisen vaikutuksen.

Tosin, ei mitään niin hyvää ettei jotain huonoakin, vai miten se meni? Kesto-ongelmaksi osoittautunut valokuitukaapeli aiheuttaa edelleen harmia. Tarpeeksi pitkää vetolankaa ei tahdo löytyä mistään lainaksi, ja jos sellaisen joutuu ostamaan, uppoaa siihen sitten jälleen satasia. Sinänsä harmillista, koska tuskin meillä tuollaiselle vetolangalle jälkeenpäin paljon käyttöä olisi.

Huomenaamulla sitten jälleen saapuu lisää tavaraa tontille. Tontille, jolla siis on jo talo, mutta jota ei osaa muuksi kuin tontiksi sanoa. PP sairastaa possunuhan esiastetta (yrittää kyllä röhkiä vastaan), ja minä kävin asettelemassa trukkilavoja pitkin pihaa. Samalla reissulla keräsin rohkeutta ja kävin "komentamassa" timpureita, lue: pyytämässä kauniisti, että josko he ennen joululomalle lähtöään kantaisivat puutavaran sisään, kun meille se ei oikein kuulu, ja sisälle ne tarvis saada ja kun kukaan muu ei varmaan oo asiasta mitään sanonu, ja tässä ois teille glögi-pullotkin. Kiitos. Kyllä ne usko mua! Lupasivat oitis kantaa tarvikkeet sisätiloihin :) Nopeasti uskalsin vilkuilla ympärilleni samalla kun komentelin ja huomasin, että valu on tosiaan ollut ja siellä on lattia! Lattian päällä oli vähän rakenneltuna väliseinän runkojakin, ja mikä tärkeintä, siellä oli lämmin. No ainakin siedettävää. Sopii taas puukuorman tulla.

Alkaa jo näyttää kodilta - ainakin ulkoapäin

Laitetaan nyt vaikka kuvat heti tähän alkuun.

Nyt on lukittava ovi ja siihen 8 kpl avaimia.

Vasemmalta lukien kodinhoitohuoneen ikkuna, keittiön isompi ikkuna ja keittiön pienempi ikkuna.

Takapihan perukoilta.

Kodinhoitohuoneen ovi ja pesuhuoneen ikkuna.

Takapihan kuisti.

Lattiavalua odotellessa.

Joulukuu jo lähes puolessavälissä, paljon on kuvia otettu, käyty tontilla siivoilemassa ja ihastelemassa taloa, eikä ihme ja kumma ole suurempia huolenaiheitakaan juuri nyt (kop kop).

Ilmeisesti yksi murheenkryyni aina joka projektiin tarvitaan, meillä se tässä alkumetreillä ollut tuo kaapelitelevision piuha. Odoteltiin sen yksityiskohtia liian pitkään, ja jonkun unohduksesta, väärinkäsityksestä tai lie mistä syystä sähkökaapelin kaivanto pantiin kiinni, maa jäätyi ja meidän piuha se seisoi yhä tontin rajalla. Meille sitten ohimennen tokaistiin, että kaivakaa se putken pää sieltä viemärinkansien lähimaastosta esiin ja tunkekaa kaapeli (n. 30 m) putkeen, kyllä se sieltä toisesta päästä ulos tulee. Aivan...!

No mehän juhlistimme Suomen syntymäpäivää kaivamalla kuoppaa. Ja kaivamalla kuoppaa... ja kaivamalla kuoppaa. Apunamme olivat o-jollan sisar ja sisaren poika, mutta ei vaan putken päätä löytynyt. Ei muuta kuin viestiä mestarille, että olisiko mitään käsitystä tarkemmin, missä ja millä syvyydellä putki nyt oikein on. Homma jatkui seuraavana päivänä, ja onneksemme mestarillamme oli tontille muutenkin asiaa, joten häntä kiittäminen, putki löytyi - 1,5 m syvyydestä, eri puolelta viemärinkansia kuin mistä olimme itse kaivaneet. Vähän kyllä hirvitti kaivajan kävelykenkien ja vaalean takin puolesta... Putki siis löytyi, kaapelikin meni putkeen ainakin yli 20 metrin verran, mutta ei vain tullut ulos toisesta päästä. Nyt siis kuoppamme on auki, pressulla peitettynä, kunnes putkeen saadaan vetolanka, jolla se (toivottavasti) kaapeli saadaan ihan läpi asti. Kunhan onnistuu siihen mennessä, kun sähköjä aletaan taloon vedellä...

Siivoiltu ollaan ja yksi kuorma roskia jo kaatopaikallekin kuskattu. Päätettiin toistaiseksi olla hankkimatta vaihtolavaa, vaan sen sijaan urakoida roskat jätesäkkeihin omin voimin ja lainapakulla kaatikselle. Aika monta kuormaa saa käydä kippaamassa vaihtolavan vuokran, tyhjennysten ja jätemaksujen hinnalla...

Viime viikolla maltettiin pysyä työmiesten jaloista poissa kokonaiset neljä päivää. Perjantaina, kun sinne menimme, niin talossa olikin jo ovet, nurkkalaudat, ikkunankarmit ja kuistienkin pohjat. Näyttää jo ihan kodilta, eikä siivoilu otsalamppujen valossa ole sekään yhtään hassumpaa puuhaa.

Tiistaina on sitten vuorossa lattian valu. Miehet ilmeisesti vapaalla siihen saakka, ovat sen kyllä ansainneetkin. Yhtenäkään päivänä ei olla onnistuttu menemään paikalle tarpeeksi myöhään tai tarpeeksi pyhänä päivänä - aina ovat olleet siellä työn touhussa. Ensi viikon jälkeen jäävätkin sitten pidemmälle joululomalla, kahdeksi viikoksi. Toisaalta lattia senkun siellä kuivuu, joten sopivaan saumaan osuu joulu.

Sadekelien loppumista odotellessa...

Sataa, sataa, aina vaan... "Loppuviikolla maahamme odotetaan virtaavan kuivempaa ja kylmempää ilmaa." Toivotaan.

Alla olevasta tarkkasilmäinen havaitsee, että olohuoneen ja keittiön kohdalta sisäkatto nousee.

Tiiviisti on töitä tehty tontilla siitä lähtien, kun työmiehet sieltä viime viikon keskiviikkoaamuna yllätimme. Ajattelimme, että lauantaina olisimme saaneet rauhassa siivoilla, mutta vielä mitä, siellä oli työt täydessä vauhdissa. Kuulemma sama peli jatkui sunnuntaina, raportoi paikallinen sisar. Saa nähdä, mitä näistä kuukausista vielä tulee, kun muutaman päivän jälkeen poimin pienimmätkin epäsymmetrisyydet ja kehitän niistä talon vähintäänkin romahduttavia ongelmia... Eikä asiaa paranna nettikeskustelujen lukeminen, siellä kun jokainen projekti on mennyt enemmän tai vähemmän pieleen ja jos ei ole, niin se on suorastaan ihme!

Yritetään pysytellä poissa työmiesten jaloista keskiviikkoon asti. Sitten siellä ehkä onkin taas meille palikoiden kantelua ja roskien keruuta. Roskalava pitäisikin kehitellä jostain, ellei sitten pystyttäisi peräkoukullisella laina-autolla tekemään muutama kaatiskeikka, kun rautakauppakin antaisi peräkärryn raksatiliasiakkailleen ilmaiseksi lainaan. Täytyy hetken aikaa katsella, mitä tahtia ne jätesäkkikasat siellä kasvavat.

Pidemmittä puheitta, tällä sivulla muutama kuva lisää.

Unelmilla on seinät

Sateisen marraskuun sateeton aamu alkoi niin kuin muutkin aamut viime aikoina: Huisk, huisk...skraats, skraats, hetken hiljaisuus ja PAM! Yläkerran myynnissä ollut kämppä on vaihtanut omistajaa ja remontti alkoi samana päivänä kuin allekirjoittaneen sairasloma. Nukkuminen yhdessä asennossa, käsi vatsaan kiinni sidottuna ja kissa jalkojen päällä ei ole ihan yksinkertainen ja selkeä homma. Aamuyöstä kun väsy vie voiton puutumisesta ja särystä, sitä nukahtaa ja voisi olettaa sairasloman olevan sitä varten, että unta voisi jatkaa pitkälle aamuun. Voisi, mutta turhaksi haaveeksi tuo on jäänyt. No, kuka sitä seiskan jälkeen enää nukkua olisi halunnutkaan.



Peruspessimisti paahtoi yksityisyrittäjän huolet niskassaan töitä aamupäivän, minä avasin koneen ja pistin pasianssiksi. Sairasloman aikana olen addiktoitunut sekä Napoleoniin että Virginia Reeliin, ehkä laajennan skaalaa vielä Adela patienceenkin, ennen kuin kuuden viikon loma on ohi. Puolelta päivin tuli PP:n (Peruspessimisti) puhelimeen soitto tuntemattomalta mieheltä, joka kertoi olevansa noin 10 km:n päässä rakennustyömaasta ja tuovansa tällä kertaa puun sijasta peltiä katolle. Meidänhän pitäisi olla paikan päällä aina vastaanottamassa lähetykset, mutta emme mekään sentään sellaisia fakiireja ole, että 30 km:n matkan kymmenessä minuutissa taittaisimme. Antoihan se silti hyvän tekosyyn lopettaa työt (ja pasianssit) ja lähteä katsomaan, mitä tontilla tapahtuu. No juu juu, oltaishan sinne kuitenkin menty, mutta ei ehkä vielä näin aikaisin...





Oli siellä tapahtunut. Meidän tontilla seistä tönötti selvä talo! Ei siinä nyt kattoa ollut, eikä ikkunoita, eikä ovia, mutta seinät olivat ja melkein kokonaan. Paikalle saapuessamme länsipäädyn viimeistä hirsikertaa aseteltiin paikoilleen ja muissakin seinissä oli jo loppusuora meneillään. Ja eivät nämä kaverit ihan ensimmäistä kertaa hirsitaloa pystyttäneet, sen meidän mestarikin totesi, joka oli sattumalta tullut myös raksalle poikkeamaan. Matkan takaa tullut nosturimies veikkaili, että ennen työpäivän loppua myös kattotuolit nostetaan paikoilleen. Kaveri oli sen verran kaukaa tullut, ettei halunnut muutaman nosturiveivauksen takia enää seuraavana päivänä saapua paikalle.





Koska kerran vielä oli odotettavissa näinkin merkityksellistä edistymistä tälle päivälle, päätimme kutsua itsemme siskolleni kylään ja mennä odottamaan sitä työpäivän päättymistä naapurustoon. Kahvit juotiin ja raksahommat puhuttiin läpi, ammattilaisiahan tässä vähän niin kuin kaikki ollaan. Minä, puoliso ja sisko. Ja naapurin keskeneräisen autotallityömaan materiaalien suojaus haukuttiin. Siellä ne on kalliit kattoristikot olleet suojaamattomana säiden armoilla vuoden verran, ja sen ne on sitten näköisetkin. Heillä ilmeisesti ”kattotuolien pimeässä liejussa suojaamisriita” ei päättynyt ihan yhtä onnellisesti kuin meillä. Illan pimentyessä lähdettiin isommalla porukalla katsomaan kattotuoleja ja todettiin, että nämä työmiehet tekevät sitten vähän pidempää päivää. Meno oli yhtä touhukasta kuin päivälläkin, sitä vaan touhuttiin keinovalaistuksessa. Seinähirret olivat jo kaikki paikoillaan, ja yksi pitkä hirsi oli paketissa ollut varmuuden vuoksi ylimääräisenä. Jos sitä nyt sitten ei tarvitse käyttää, niin siitä saisi pihamaalle nuotion viereen mukavan penkin tai parikin. Kattotuolit yksi kerrallaan nousivat katolle, ei siinä kauan nokka tuhissut. Tällä vauhdilla talo on säältä suojassa ennen viikonloppua. Mikä on aika hyvä asia, koska säätiedotus lupaa vettä, vettä ja vettä.

Ensimmäistä kertaa hahmottaa ihan kunnolla, millainen talosta on tulossa. Olohuoneen ikkunat ovat mahtavan kokoiset ja puhtauttaan hohtava hirren pinta upeaa katseltavaa. Jännä päivä. Niin jännä, ettei meinaa uni tulla silmään vaan piti vielä sängystä nousta purkamaan päivän tapahtumat paperille. Peruspessimisti nukkuu jo, onneksi hän ennen nukahtamistaan vielä avitti minulle korvatulpat korviin, jos vaikka liikenteen meteliltä ja kissojen juoksuharjoituksilta säästyisi. Yksikätisen yllättäviä rajoitteita: minä rullaan korvatulpan pieneksi, PP venyttää korvalehteä, että korvakäytävä aukeaa tarpeeksi... Ehkä sitä nyt sitten jo menisi nukkumaan. Paitsi, että minun puolella sänkyä nukkuu kaksi kissaa.

Lähtölaskenta

Sovittiin eilen treffit tontille vastaavan mestarin kanssa. Aikomuksena oli selvittää unettomia öitä aiheuttaneen valokuitukaapelin kohtalo sekä varmistaa, mitä liejussa makaavalle tuulensuojalevypaketille pitäisi tehdä. Muutama muukin asia tuli aamulla merkittyä kysymyslistaan, tilaisuus on aina käytettävä täysimittaisesti hyödyksi.
Olimme myös soitelleet talotehtaalle ja kyselleet pystytyksen aloituspäivää, mutta vastaukseksi saatiin, että kyllä täältä sitten ilmoitetaan. Joopa joo, vähän myöhään tuon ilmoittamisen jättävät, koska tänä aamuna oli työmiehiä tontti täynnä, eikä meille vielä iltaan mennessäkään ole tullut soittoa pystytyksen aloituksesta...

No hyvä kuitenkin, että sattumalta osuttiin paikalle, kun työt alkoivat. Herrat olivat ihan omatoimisesti löytäneet asuntovaunun avaimen (ei sillä, että siitä mitään hyötyä olisi, kylmähän se vielä on, kun ei olla lämmitintä viety) ja tuntuivat hyvin tietävän, mitä tekivät. Kaksi kaveria puuhasi kattotuolien kimpussa, yksi asensi pellavarivettä hirsien yläpintoihin. Nokkamies oli poikkeamassa lähikaupungissa ja nosturi kuulemma tulee paikalle huomenna. Eli loppuviikosta pitäisi seinien olla pystyssä, ei paha :)

Paluumatkalla piti käydä hakemassa halpiskaupasta auton sisälämmitin, jotta saadaan timpureille asuntovaunu lämpimäksi. Ja pakkohan sinne on huomenna ajella ottamaan kuvia, kun hirsiä asetellaan paikoilleen. Eli eiköhän tätä tekstiä sitten tule huomenissa lisää.

Kattotuolia, hirttä, puuta ja hirsipuuta?

No niin, kuormaa tulikin sitten kolminverroin. Tiistaina soitti kattotuolikuski, että kuorma tulisi keskiviikkona. Oltiin vastaanottamassa lähetystä vesisateessa, ja ensimmäinen rakennusajan riitakin saatiin aikaiseksi. Tähän asti ollaankin oltu varsin sopuisia. Vesisade, nälkä, upottava lieju ja aivan väärä vaatetus olosuhteisiin nähden. Kuski kauko-ohjasi ristikot siistiin pinoon tien ja autotallin väliin ja me jäimme pimeään peittelemään pinoa pressulla. Se meistä, jolla on operoitu olkapää ja käsi kantositeessä, sitoi loppujen lopuksi pressun narut kiinni aluspuihin allekirjoittaneen jäkättäessä vieressä kaikesta mahdollisesta, joka saattaisi mennä ja aivan varmasti menisikin pieleen.

Seuraavana päivänä soitti vuorostaan hirsikuorman kuski, että sopisiko sittenkin, että hirret tuodaan torstai-iltapäivällä eikä perjantaina, kuten oli sovittu. No mikäs siinä. Hirsikuormaa vastaan siis. Puolimatkassa soi jälleen puhelin: tällä kertaa tulossa olisi "puutavarakuorma", samana päivänä siis, "illan suussa". No, siellähän me olemme valmiiksi vastassa.

Odotellessamme kannoimme trukkilavoja paikasta a paikkaan b, ja luvattuna ajankohtana neljän korvilla yhdistelmärekka kaartoi tielle. Hirttä kannettiin sokkelin sisään sorapatjan päälle ja etupihalle trukkilavojen päälle. Vähän on pienet tilat tavaran varastoimiselle, kun suurin osa pihasta sijoittuu talon taakse, minne ei ajoneuvoilla pääse. Purku sujui mallikkaasti, ja samaan aikaan, kun hirsirekka starttasi matkoihinsa, saapui puutavararekka. Tämän kuskin otteet eivät ihan täysin vakuuttaneet, ja yksi paketti putosikin haarukasta, toivottavasti ei myöhemmin ilmene, että paketin sisällä on jotain rikki. Tarkistaahan toimitukset pitäisi, mutta miten se käytännössä tehdään, kun kuski heittää seuraavaa edellisen päälle ja on tiessään alta aikayksikön?

Ahdasta pihassa oli, mutta oltaisiin työnnetty edes trukkilavaa alle, jos suumme olisimme ehtineet avata, ennen kuin yhdestätoista paketista yksi oli jo pahimmassa liejukohdassa vain oman lavansa päällä. Myös ulko-ovet tulivat jo nyt, nekin seisovat nyt hieman epäilyttävässä paikassa turhan pienen maavaran päällä. Toivottavasti hirsinosturi voisi heittää pari pahimmassa paikassa olevaa pakettia turvallisemmille vesille, kun aikanaan saapuu paikalle. Ei siis toteudu kaikilta osin, että maavaraa olisi se ohjeissa määrätty 20 cm. Kukin kuski vain vuorollaan, että "ei tarvitse kahta lavaa, tämä on hyvä näin, ei tarvitse erikseen peittää, tämä on hyvä näin".

Onneksi ei satanut - sitäkin enemmän on satanut tänään. Päätimme oman mielenrauhamme vuoksi, että parempi peittää suurimmat pinot, kun meillä noita pressuja kerran on varattuna. Joten ajelin jälleen kerran tänään tontille (sillä aikaa, kun sairaslomalainen kävi nauttimassa ansaitun juhlalounaan 10-vuotisen työtaipaleensa kunniaksi). Oikein mukavaa marraskuun sadetta luvataan ainakin viikon päiviksi eteenpäin.

Niin, soitti meille eilen rakennusmieskin, ilmoitti tulevansa meille ensi viikolla talontekoon, joten ilmeisesti se pystytys sitten silloin alkaa.

Selvisi muuten sekin, miksi patolevyihin ei ollut muiden salaoja- yms. töiden yhteydessä kiinnitetty yläreunan listoja: Rautakaupan toimituksessa 2 metrin listoja oli tilatun 40 kappaleen sijasta 4. Loput tulevat ensi viikolla, joten jonain sopivana ajankohtana pitänee mennä porailemaan ne kiinni itse.

Patolevyä, salaojaa ja routaeristystä

Nyt on sitten opittu asentamaan patolevyt perustukseen. Meidän oli määrä käyttää kaksi päivää siihen, että oltaisiin oltu työmaalla apuna. Sadevesiviemäröinti, routaeristys ja salaojat olivat vielä vailla tekijöitään. No, oltiinhan me kahtena päivänä tontilla tököttämässä hyvissä ajoin aamukahdeksalta. Ensimmäisenä päivänä rautakaupan kuorma ei tullut luvattuna aamuna, vaan klo 16. Siihen aikaan meillä olikin jo nokka kohti kotia. Saldo: menetetty "oikea" työpäivä, 10 m lapiolla kaivettua salaojaa, paljon raitista ilmaa. Kaivurikuski puolestaan odotteli kaveria kaivurissaan - kaveri ilmaantui kippailemaan pari kuormallista soraa pihaan, siinä työmiesten päivän saldo.

Seuraavana aamuna jälleen aikaisin paikalla. Talkoomiehet tulivat Helsingistä, joten heitä odoteltiin jokunen tovi, ennen kuin päästiin patolevyjen asennuksen kimppuun. Kunnes talkoomiehistä toinen vastasi puhelimeen, vaihtoi saappaat tennareihin ja lähti työhaalarissa kohti Savonlinnaa (=339,1 km) -- missä oli kuvitellut viettävänsä vasta seuraavan päivän. Me jäljelle jääneet saimme ne patolevyt perustuksiin, urakkamiehet sen sijaan edelleen odottelivat milloin toisiaan, milloin työkaluja.

Tänään (kaksi päivää myöhemmin) oli pakko ajella tarkistamaan tilanne. Hyvältä näyttää. Salaojat ja sadevesikaivot paikoillaan, soraakin jo kiitettävät määrät sekä perustusten ulko- että sisäpuolella. Patolevyjen yläreunan lista näytti vielä uupuvan. Toivottavasti se sinne on aikomus asentaa. (Luotto työmiehiin ei tällä hetkellä kovin suuri...) Maatöiden laskusta sitten aikanaan selviää, minkä verran odotustunneista saimmekaan maksaa...

Sisäpuolisista materiaaleista ollaan siinä vaiheessa, että sähkösuunnitelma on nyt muutettu ja muutoshinta tiedossa, kalustemuutokset tehty ja muutoshinta tiedossa, takasta tuli muutoshinta ja tilausvahvistus, pintamateriaalien kanssa vielä siinä vaiheessa, että odotellaan tarjousta keittiön lattian ja vessan seinien laatoituksesta, koska ne eivät kuulemma sittenkään meidän "pintamateriaalietuun" kuuluneetkaan.

Mutta mukavalta vaikuttaa, maan kevyesti peittävä valkoinen näyttää kotoiselta (sää toistaiseksi oikein erinomainen) ja joka kerta tontilla käydessä tekisi mieli jo päästä pian jäämään ja muuttamaan...!

Ensi viikon perjantaina sitten ensimmäinen hirsikuorma.

Polaria ja Polkkaa

Paljon on vettä virrannut Suomen koskissa sen jälkeen, kun viimeksi blogia kirjoitimme. Suunnittelun ja hermoilun osalta tämä ei kuitenkaan ole ollut pelkkää hiljaiselon aikaa. On vedelty antennirasioita ja sähköjä seinältä toiselle, pähkäilty, tuumailtu ja vaihdettu taas paikkaa. Lisätty spottivaloja, vaihdettu niitä alasvaloiksi, viritelty kuituja ja laskettu pihavalokaapeleiden metrimääriä. LVI-suunnitelmatkin tulivat. Kauniisti hymyillen kiitimme ja toimitimme suunnitelmat vastaavalle mestarille. Niistä suunnitelmista maallikko ei kyllä oikeasti tajua yhtään mitään. On myös vaihdettu keittön koneita ja purtu hammasta vessan kaakelointien kanssa. Jos kaiken tämän suunnittelun jälkeen pitäisi vielä mennä itse rakentamaan voisi noutaja tulla aika äkkiä. Tällä hetkellä hermosäikeiden viritys on niin tiukalla, että kun kuulee lauseen "Hei, meidän pitäs nyt tarkastaa tää suunnitelma ja palauttaa muutoksineen", on tasan viisi minuuttia aikaa ennen kuin ahdistus iskee.

Tontille on nyt viety kasa trukkilavoja aluspuiksi rakennustarvikkeille. Postista tupsahtanut tonttikeskus viritettiin samalla keikalla talon nurkkakepin viereen. Onneksi veljenpoika rakennusinsinöörinä oli mukana kasaamassa telinettä sille. Nimittäin, jos pikkutarkka neitsytluonne ja millien kanssa pelaava huonekalupuuseppä olisivat kaksin rakentaneet telinettä, olisi lopputulos todennäköisesti ollut viimeisen päälle viimeistelty mutta kevät pitkällä, ennen kuin valmista olisi tullut. Soitto sähkölaitokselle ja tänään perjantaina on vihdoin sähköt kytkettynä. Jipii... :)

Yksi ahdistuksen aihe on ollut myös rakennustyömaalle lakisääteisesti vaadittava sosiaalitila. Ramirentit ja rakennuskonevuokraamot olisivat sellaista kyllä vuokralle tarjonneet, eivätkä edes kovin montaa sataa per kuukausi veloittaneet. Totuus tuli esiin kuljetuksen hinnassa, jossa vuokraamot olisivat sitten ottaneet omansa pois ja korkojen kera. Tämä johti jalkautumiseen renkaanpotkijoiden ja karavaanareiden nettisivustolle. Löytyi vanhaa ja vielä vähän vanhempaa asuntovaunua, jotka olisivat aivan täydellisiä työmaakopiksi, ainakin myyjien mukaan. Mutaan uponneet 70-luvun vinksahtaneet vaunut eivät kuvissa kuitenkaan oikein vakuuttaneet. Jos niihin työmiehet majoittaisi vaikka vain taukojen ajaksi, voisivat vielä kostaa ja kaivertaa nimikirjaimiaan talon seiniin.

Löytyi sieltä sitten yksi sopivakin. Polarin asuntovaunu, vm 81, joka ei ole rekisterissä mutta siisti ja suht kookas. Etuna (toivottavasti) tässä vaunussa on wc. Sellainen on hankittava, mikäli työmiehet sitä haluavat, mutta elämme toivossa että rakentajat turvautuisivat mieluummin läheiseen Shelliin. Vessa kun on sitä mallia, että se pitää sitten itse tyhjentää… Veljenpojan kanssa opeteltiin selitys laillisesti hinattavasta työmaakopista, rekisterikilvet kun olivat ns. ylittäneet sallitun käyttöpäivän, ja sitten ajeltiin pari tuntia mukavia rupatellen. Puolen tunnin peruuttelun, vääntämisen, kiroamisen ja veivaamisen jälkeen vaunu saatiin paikoilleen tontille, eikä veljenpojan auton kytkinkään enää kotimatkalla pahasti haissut.

Monien lehtimyyntisoittojen seassa saimme puhelun myös Uunisepiltä. Pedantti peruspessimisti oli jo etukäteen kirjannut paperille mahdolliset vaihtoehdot. Sointu oli vakiotakka, mutta kumpikaan meistä ei erityisemmin perusta slammatusta pinnasta, joten muutokset olivat tarpeen. Lisäksi takalle haluttiin korkeutta enemmän kuin 175 cm. Olimme varautuneet useamman tuhannen muutoshintaan, mutta Herra Uuniseppä heitti vallan positiivisen yllätyksen perjantai-illan iloksi. Iso Polkka -takka on juuri sopiva (miten tämä olikin jäänyt sieltä mallistosta huomioimatta) ja erotushinta Sointuun on vain 600 euroa. Jep, tähän täytyy olla tyytyväinen.

Ensi viikko on viikko 44, silloin alkaa perustusten teko. Vihdoinkin. Toivotaan, ettei kovin hirveästi sada.

Avaimet käteen?

”Avaimet käteen”, ”Kaikki yhdellä laskulla”, ”Me rakennamme, sinun ei tarvitse huolehtia kuin sisustamisesta”. Tuttuja mainoslauseita lehdistä, totuus onkin sitten toisenlainen. Meillä on edetty siihen pisteeseen, että kun talotoimittajan logolla varustettu paksu kirje tipahtaa postilaatikosta, peruspessimisti saa epileptisen kohtauksen ja etsii pikakirjekurssia sähkötekniikan, lvi-tekniikan, perustusrakentamisen, IT-suunnittelijan ja maanrakentajan koulutuksiin. Perusopinnoista insinööriksi viikossa, muuten ei talo valmistu eikä rakentaja selviä hengissä.

No nyt on tiedossa eri liitintyypit. Tiedetään, kuinka valokaapeliliittymään tarvitaan alitusputki perustusten läpi tonttikeskukselta ryhmäkeskukseen. Alitusputken nimi ja koko on tiedossa. Ei sitä tunnistettaisi, vaikka vastaan kävelisi, mutta tiedetään sellaisen olevan olemassa ja tiedetään, että sellainen täytyy meille vetää. Tiedetään sekin, että kuparikaapeli pitää pistää kiertämään koko hemmetin torppa maadoitusta varten. Tiedetään, että sähköjohto pitää vetää sähkökeskukselta pihavaloille ja autotallille. Mutta sitä ei tiedetä, kuka tämän kaiken tekee! Ei ainakaan kukaan näistä avaimet käteen -mainosten tekijöistä.

Mestarikin tuntuu kadonneen juuri sillä hetkellä, kun tiedon jano on suurin. Kuten esimerkiksi sunnuntaina 22:30 tai maanantaina 20:40. Eihän se ole mestari eikä mikään, joka ei päivystä 24/7!

Ja haluaako joku pisteyttää Soneran asiakaspalvelua? Minä annan pisteet 4,5. Peruspessimisti voi heittää jotain kasin ja kympin väliltä. Kun minä soitin asiakaspalveluun kyselläkseni kaapeli-tv:n liittymää ja laajakaistaa, sain puhelimen päähän asiakaspalvelijan, jonka aivot tuntuivat olevan liitoksissa postinumeroon. Ja kun meidän uudelle asuntoalueelle ei heidän järjestelmistään sellaista löytynyt, oli jälki sen mukaista. Meille ilmoitettiin paikallinen sähkölaitos yhteistyökumppaniksi, joka tekee kaiken kaapelinvedosta kanavahakuun (vrt. Ihmepoika Robin). Sähkölaitokselle marssittuamme tyypit nauroivat Soneran pihalle ja totesivat, että meillä mitään yhteistyötä ole...

Peruspessimisti soitti Soneralle ja valokuitukaapelin hintakin laski joka lauseella. Perhana. Siis hyvähän tuo on, että homma lähti toimimaan, mutta vähän se mietityttää, että mikäs siinä mun kysymyksenasettelussani oli vialla?

Palataan tuohon ”Kaikki yhdellä laskulla”. Niiv varmaan! Nyt tiedetään ylimääräistä laskua tulevan keittiön ja wc:n kalustemuutoksista. Kuinka paljon, se jää nähtäväksi. Seuraavaksi löysin kotoa hyperventiloivan puolisoni sähkösuunnitelma kourassaan. Tähän mennessä sähkösuunnitelman punakynämerkinnät ovat maksaneet n. 1 000 €. Ja vielä ois kiva saada ne kuituvalot saunaan. Laskuja siis kertyy hiukan enemmän kuin yksi. Työtäkin kertyy hiukan enemmän kuin pelkkien avainten vastaanotto.

Nyt sitten pistämään mestarin kysymyslistaan vielä pari ranskalaista viivaa, josko huomenna sitten ehtisi saada hänet kiinni. Kumma kyllä tämä meidän mestarimme onnistuu aina järjestämään kohti suurempaa epäjärjestystä etenevästä katastrofista loogisen tapahtumaketjun, joka tuntuu olleen itsestään selvää kaikille. Paitsi meille. Vai tehtäiskö me siitä loogisesta tapahtumaketjusta kohti suurempaa epäjärjestystä etenevä katastrofi....? Hohhoijjaa, jokohan ois toukokuu.

Raakaa peliä

Ei pahemmin ole onneksi tarvinnut räjäytellä. Nämä isoimpia maan alta paljastuneita murikoita.

Tässä autotallin paikka. Takana takapihan paikkaa ja ylhäällä "yläpiha".

Nämä kivet pitää sitten vierittää pengerryksen rakennusaineiksi -- onnistuu helposti.

Tässä talonpaikkaa ja puolet maanomistajista.

Elikäs täältä epileptisen kohtauksen jälkimainingeista muutamat kuvat tontin tämänhetkisestä tilasta. Apua, missä puuuuuuuuuuut? Hyvää yötä, adjö, sleep well.

Kaivinkone ja kaapeli-tv

Tontilla ovat alkaneet työt, todistimme sen omin silmin tänä aamuna klo 7.30, kuten autosta vaivihkaa otettu kuva todistaa. Tavattiin kaivurimies, selvitimme pihastrategiaa ja säästettäviä kiviä ja sen jälkeen tutkailimme mestarimme kanssa aamukahvikupposten ääressä perjantaina saamaamme sähkösuunnitelmaa.

Tiedossa rutkasti lisää pistokkeiden paikkoja ja paikkojen vaihtoja, jonkin verran lisää kattospotteja, joiksi todennäköisesti valitsemme halogeenien sijaan energiansäästölampuilla toimivat alasvalot, ja muuta pientä säätöä. Hintaa tulee taas niin että ropisee. Tämän sähköasian kanssa tulee pienoinen kiire, koska muutettu suunnitelma pitää palauttaa jo ensi viikolla, ja sitä ennen pitäisi olla myös lopullinen kalustesuunnitelma. Sitä tässä Puustellilta odotellaan.

Sitten tämän päivän pienoinen pommi: Oltiin jo keksitty vaihtoehto Elisan törkeälle vedolle nostaa puhelinliittymänsä hinta reilusta parista sadasta 1 820:een euroon, mutta ei se ollutkaan niin yksinkertainen juttu. Ajateltiin nimittäin, että kun hankkii kaapeli-tv-liittymän, saa tv-kanavien lisäksi myös kaapelimodeemiyhteyden. Ja noin kolmasosalla tuosta Elisan kiskurihinnasta. Se tuntui järkevältä muutenkin, koska kiinteää puhelinta ei varmasti koskaan aiota hankkia. No, tänäänpä selvisikin, että kunnan uusille alueille ei enää toteutetakaan moisia yhteyksiä kuparikaapelilla vaan yllätys yllätys: valokuidulla. Sehän nyt tekniikan puolesta olisi takuuvarma ja tehokas tietoliikenneratkaisu vuosiksi eteenpäin, mutta kun hinta ei hivele silmiä eikä korvia. Arvio tällä hetkellä 2 900 euroa, vahvistusta tässä odotellaan. Joten hinta pompsahti ensin parista sadasta vajaaseen pariin tonniin ja nyt sitten kolmeen tonniin. Tämä menee sitten toiminimeni verovähennyksiin, koska mitään huippukaistaa ei muuten tarvittaisi, ellen tarvitsisi sitä töihin. Muussa tapauksessa kävisi vaikka mokkula.

Viimeiset raivauspuuhat ja aloituskokous

Flunssainen Brysselistä palaaja joutui heti kolmen päivän raivausputkeen, joten lauantain, sunnuntain ja maanantain rupeamien jälkeen tontti näyttää tältä.

Lauantaina moottorisahan käyttäjäksi saatiin E:n isä ja apulaiseksi veli, mutta homma jäi harmillisesti edelleenkin kesken, kun saatiin niskaan rankkasade. Sunnuntainakaan ei maltettu pysyä tontilta poissa, joten käytiin pinoamassa ja karsimassa ihan vain kahden kesken. Maanantaina sahuriksi värvättiin P:n siskonpoika. Vihdoin voidaan sanoa, että NYT ei enää moottorisahaa tarvita, vaan jäljellä on enää haketus. Silppuri haetaan vuokralle tänään, joten sen jälkeen voivat sitten maatyökoneet tulla. Oli tuossa raivaamisessa pikkuisen enemmän hommaa kuin alun perin ajateltiin, mutta tehdyksi tuli ja kivaakin oli :) Vähän kyllä hirvittää, että sadoista puista tontilla seisoo tällä hetkellä enää muutama... Mutta kun tuota pintamaata pitää melko rankasti kuoria, niin vaikea sinne keskelle mitään olisi ollut jättää seisomaan.

Aloituskokous pidettiin eilen aamulla. Se oli mukavan rento puolituntinen, lähinnä vastuualueiden ja erinäisten katselmusten läpikäyminen. Toisaalta muodollisuus, mutta tuli siinä selkiytettyä sellaisia, että kuka tarkistaa ja kirjaa mitkäkin asiat ja missä vaiheessa. Ei voi kuin olla tyytyväinen, miten mukavaa porukkaa tuolla kunnassa tuntuu joka puolella olevan. Eikä vain kunnassa: yhtenä perjantai-iltapäivänä viime tingassa poikettiin sähkölaitoksella tekemässä liittymissopimus. Siinä sivussa saatiin tiivis ja hyödyllinen puolen tunnin luento taloudellisesta sähkönkäytöstä.

Toissapäivänä lähetettiin tehtaalle muutetut kalustekuvat, ja nyt odotellaan, kuinka paljon lisähintaa muutoksista tulee. Todennäköisesti paljon. Seuraavaksi sitten varsinaisesti niiden pintamateriaalien valinnan kimppuun. Niin ja soihan eräänä aamuna tällä viikolla puhelin, että alaovella olisi postilähetys. Hetken päästä eteisessä seisoi parimetrinen tonttikeskus ja rulla kaapelia. Kissat tykkäsivät kovasti uudesta kiipeilypuusta. Nyt keskus ja kaapelirulla odottelevat tontille kuljetustaan kellarikomerossa.

Puut pinoon

Ihan eivät puut vielä pinossa ole, mutta sikin sokin tontilla sentään. Eilinen meni pistellessä runkoja poikki veljien avustuksella. Aivan ei yksi päivä riittänyt, kuten toivoimme, mutta kun yhdeksi päiväksi saadaan vielä moottorisahan käyttäjä, niin sitten on tontti sileänä ja rungot pinossa takarajalla. Loppuraivaus jää siis ensi viikonloppuun, koska toinen meistä viettää alkavan viikon Brysselissä. Jospa sillä välillä onnistuisi kuitenkin aloituskokouksen, maatyöurakan aloitusajankohdan ja parin muun sovittavan asian sumpliminen. Perjantaina saatiin tietää, kuinka kalustemuutokset ilmoitetaan, joten sen kimppuun ensi viikonloppuna myös.

Tässä joitakin kuvia muodonmuutoksesta.

Rakennuslupa

Ei juurikaan uutta raksarintamalla ennen eilistä, jolloin vihdoin ilmestyi odottamamme tieto rakennusvalvontatoimiston seinälle. Vielä viikon verran odotellaan lainvoimaisuutta, mutta sen jälkeen on sitten luparuljanssi takanapäin.

Pieni kiireenpoikanen tässä silti on, koska tuon toisen osapuolen työnantaja keksi heittää parit viikonpituiset työreissut juuri tähän syys-lokakuulle. Joten tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus hankkiutua eroon lopuistakin puista eli velimiehet apuun moottorisahoineen. Seuraavana viikonloppuna risuista ja oksista tehdään sitä paljon puhuttua haketta parin säkin täytteeksi ensi kesää odottamaan.

Raksakylttiasia oli kuulemma jäänyt jonnekin kesälomien jalkoihin, mutta nyt kyltin pitäisi olla tulossa. Kohta siis on tontti tasainen ja päästään jännittämään, millä määrällä euroja maatöistä selvitään.

Perjantaina tavataan Puustellin mies, joten selviää sekin, minkä verran muutokset tuovat lisäkustannuksia. Kyllä sitä siinäkin taas oli. Emme tietenkään missään aikaisemmassa vaiheessa ole saaneet nähdäksemme minkäänlaista yksityiskohtaista kalustesuunnitelmaa. Ylläri, ylläri: Mainittakoon esimerkkinä, että pikkuvessa sisältää tasan yhden vyötärönkorkuisen kaapin lavuaarin lisäksi, eikä edes peiliä! Kodinhoitohuonetta ei juurikaan tarvitse muuttaa, mutta keittiön ovellisia peruskaappeja muutellaan jonkin verran vetolaatikoiksi, lisätään kenties pari lasiovellista ylöspäin aukeavaa ja jotain muuta pientä. Ei kai kukaan sanonutkaan, että tämä tapa raken(nut)taa olisi halpa.

Leipätyö kutsuu

Viimeistä lomapäivää viedään, huomenna sitten vievät taas työt. Saisi mieluusti sataa vaikka koko viikon. Onneksi eilen vielä paistoi, sillä kolmannen kerran tällä viikolla vietettiin viisituntinen rupeama tontilla, ja nyt siellä ei enää hirveän paljon niitä pienempiä rankoja seiso. Seuraavaksi kaatopuuhiin mennään sitten moottorisahan kanssa.

Tänä aamuna vietiin tontille parikymmentä trukkilavaa, joten nyt on, minkä päälle niitä puita kasata. Vielä kun keksitään, millä menetelmällä miljardista risusta pääsee eroon. Ajatus oli tehdä osasta haketta, ehkäpä siihen vielä ryhdytäänkin.

Ilmeisesti fyysinen työ yhdistettynä liian aikaiseen aamuherätykseen (kymmeneltä) ja jokaöiseen yksi-kissa-ulos-makkarista + loput-kissat-ulos-makkarista + "mauuuuu, antakaa meille aamupalaa" -rutiiniin on tässä loman viimeisinä päivinä verottanut sen verran, että meikäläinen nukahti kolmen tunnin päikkäreille.

Tässä nyt vielä kuitenkin jokunen otos puunkaadosta. On ollut kyllä varsin mukavaa puuhaa, saa nyt sitten edes jotain tehdä itsekin...

Sisustus 101

Heti aamusta meinasikin sitten taas hermo mennä (tästä on hyvää vauhtia tulossa tämän projektin yleisin ilmaus ainakin allekirjoittaneella…), kun talotoimittajalta tuli postissa paperiliuska, johon pitäisi sisustusvalinnat merkitä. Ohjeistus lievästi sanottuna olematonta, kalustekuvat perusmallin ja muutenkin heräsi kysymyksiä noin tusinan verran. Ja missä se "9 000 euron etu", kun pintamateriaalit saavat maksaa enintään 30 euroa per neliö tai tapettirulla? Parkettia sillä ei saa kuin jotain perustammea, ja ihan tavislaatat ja -tapetitkin tuntuvat maksavan enemmän. Kiukuttaa, kun menee kaiken maailman markkinointihalpaan. "Kaiken kyllä saatte, minkä haluatte, kunhan ette mitään italialaista marmoria halua"… Yeah right.

Noh, kiukutuksesta adrenalisoituina soitettiin talotoimittajan asiakasvastaavalle, saatiin selvitettyä muutamakin asia ja sitten taas vaihteeksi kierreltiin Puustellia, Pukkilaa ja K-rautaa. Emmeköhän me nyt sitten kuitenkin ihan hyvät systeemit saa käärittyä kasaan, kunhan vaan osataan koota palapeli nätisti.

Tonnikalapasta-ainesten ja videoleffan kera kotiuduttuamme sähköpostissa odottikin ihan mukava uutinen: vakiosauna on kuin onkin aivan kelvollinen. Ei tarvitse kuin vaihtaa kiuas siihen parempaan, mutta tästä aiheesta minä vaikenen, koska se on tuon saunavastaavan reviiriä.

Huomenna menemme vesureinemme tekemään selvää niistä lopuistakin "miehen kokoisista".

Puuttuvat allekirjoitukset ja esiäitiemme raivaajahenki

Neljän viikon kesälomasta oli suurin osa varattu kaikkeen rakentamiseen liittyvään, ja meillä oli suunniteltua menoa vain yhden viikon osalle. Sen ainoan, jolloin meitä olisi tarvittu kotikonnuilla. Rakennuslupapaperit jätettiin mestarille rakennusvalvontatoimistoon vietäviksi, ja itse lähdettiin katsomaan Madonnaa Tallinnaan. Kesken reissun tuli viesti, että kaikesta kirjoittelusta huolimatta kahdesta paperista puuttuivat allekirjoituksemme. Papereiden palautus myöhästyi ensimmäisestä lupakäsittelystä, eikä sticky and sweetkään estänyt ärräpäiden lentelyä. Pakkoko kaikkiin lappuihin on allekirjoitus tulla, häh?

Koskapa lupa ei ehdi tulla ennen kuin joskus syyskuulla, oli pakko kysellä rakennusvalvontatoimistolta etukäteislupaa puiden kaatoon. Vastaus oli tiukan täsmällisen tulkinnanvarainen: ehdottomasti puita ei saa kaataa ennen rakennusluvan voimaan tuloa, mutta kyllä sieltä tontilta nyt sellaiset ”miehen” kokoiset puut voi käydä pistelemässä nurin. Miten määritellään miehen kokoinen? Jos ajatellaan pituutta, niin melko matalaksi olisi saalis jäänyt, mutta päädyimme laskemaan koon kuutioina. Jos ison miehen kuutiotilavuus jaetaan ohueen puunrunkoon, voitiin hyvällä omallatunnolla kaataa reilusti pari-kolmemetrisiä puita.

Alkuräjähdys

Melkoinen päivä, mutta ainakin on naapurit kuultu.

Aamulla anivarhain tuli vaihteeksi surffattua yksityiskohtia, kun ei lomapäivän aamuna nukkuakaan viitsinyt (lue: itsepintainen maukuja pakotti kahvinkeittoon ja sitten tietenkin jatkoi itse täysillä sikeiden vetämistä).

Tuloksena yksi muistimerkintä: Pukkilan punainen seinälaatta, jonka bongasimme jokunen viikko sitten. Koko on 20 x 25 cm ja malli Kide. Harmi, ettei ole saatavilla isompana, mutta ehkäpä tuon yhdistäminen jollakin lailla pesuhuoneen isompaan valkoiseen laattaan onnistuisi silti. Samaa sarjaa voisi ehkä käyttää myös pikkuvessassa? Värivaihtoehdot rubiininpunainen, antrasiitinharmaa (käytännössä näyttää kyllä mustalta) ja jäänvalkoinen (hienoja nimiä nyt ainakin, mutta oikeasti ne ovat aika hienon näköisiäkin). Löytyy sekä tasaisena että kohokuviollisena ja molemmat siis kiiltäviä laattoja.

Tänään oli päiväohjelmassa naapurinmetsästystä. Saimme mestarilta asemapiirustukset, joista toinen lähti pikapostissa palautuskuorineen Joensuuhun. Toisen kanssa lähdimme naapurikuntaan naapurienmetsästysretkelle. Ihme ja kumma, kaikki löytyivät. Kukaan ei ollut mökillä tai muualla kauempana Suomen kesää karussa. Eipä tänään satanutkaan enempää kuin farkut polvia myöden märiksi, joten mikäpäs täällä kauniissa kotosuvessa on ollessa. Saimme nimet papereihin, ja sekin onnistunee, että se Joensuun paperi saapuu rakennusvalvontaan vasta muiden papereiden jälkeen, jos aikaisemmin ei onnistu. Tosi hyvä juttu.

Päivän saldo: Vanhoja? Kaikki naapurimme olivat meitä selvästi nuorempia. Milloin se näin päin kääntyi?

Niin, ja dementikkojakin vielä. Nimittäin: Päivän kierros alkoi niin, että matkalla naapureiden luo veimme avaimen rouvashenkilö A:n äidille, jonka on määrä huomenna tulla meille rakkaita lemmikkieläimiämme hoitamaan meidän ansaitun ja odotetun viikonloppuvapaamme ajaksi. Luovutimme siis avaimen rouvashenkilö A:n äidille ja rouvashenkilö A:n raskas avainnippu oli lähtiessämme edelleen raskas mutta kotiavaimen verran kevyempi. Kuusi tuntia myöhemmin, viisi naapuria kiinni saatuamme, kaupassa käytyämme ja juuri ja juuri saunavuoroksi kotiin ehdittyämme, saunakamppeet pakattuamme ja kotioven kiinni paiskattuamme havaitsimme, että rouvashenkilö A:n kädessä on paitsi saunasiiderit avainnippu, jossa ei ole kotiavainta. Ei ollut myöskään puhelimia, ei lompakoita, mutta sentään autonavain. Loppu hyvin kaikki hyvin, kiitos sen, että rouvashenkilö A:lla on useampi kappale lähellä asuvia sisarushenkilöitä, saimme kuin saimmekin haltuumme vara-avaimen. Siirsimme omavaltaisesti saunavuoroamme puolella tunnilla eteenpäin, saunasiiderit maistuivat ja etenkin kiinalainen ruoka sen jälkeen.

Rakennuslupahakemus kasaan

Tänään oli treffit mestarin kanssa ja rakennuslupahakemus tapaamisen aiheena. Pieniä ylläreitä oli jälleen kerran ilmaantunut, kun mestarimme oli kysellyt lämpöhäviölaskelman luvuista talotehtaalta. Kävi ilmi, että kun talo on valmis, siellä pitää vielä tehdä erillinen tiiveysmittaus. Meillä on kyllä ihan hyvä vastaava, hän kun oli hoitanut asian niin, että talotoimittaja tekee tuon mittauksen, meidän ei tarvitse sitä kustantaa.

Paperit tuli kasattua, ainakin melkein. Peruspessimisti leikkasi ja liimasi värilappuja Tikkurilan ulkomaalikartasta rakennuslupahakemuksen ulkovärityssuunnitelmaan. Optimistijolla keskittyi löytämään mapin papereista oikeat sopivaan kohtaan. Mestarimme täytti kaavakkeet ja yritti muutenkin pitää meitä aisoissa, varsinkin kun pihasuunnitelman versionumerosta, roskakatoksen sijainnista ja hiekoituksen alueesta meillä oli keskenämme hetkellisiä erimielisyyksiä (niiden ratkomista jatkettiin tapaamisen jälkeen, mutta nyt ollaan taas jo puheväleissä).

Meidän vastuullemme jäi soittaa kaupungin maa- ja mittaustoimistoon ja selvittää, keitä naapureita pitää kuulla rakennusluvan saantia varten. Kuultavaksi tuli kuusi naapuria (!), joista yksi paljastui isoksi yhtiöksi (omistaa takana olevaa metsää). Muuten hyvä, mutta tuon yhtiön nimen saamiseksi paperit pitää lähettää Joensuuhun postitse, eli voi olla, ettei rakennuslupahakemuksemme ehdi sittenkään elokuun ensimmäiseen käsittelykertaan. No, ei voi mitään. Lähetetään paperit postissa itärajalle ja koetetaan sillä välin metsästää muiden naapureiden nimet.

Hiljaiseloa

Paljon mitään konkreettista ei ole rakennusrintamalla viime päivinä tapahtunut. (Toinen meistä on yrittänyt parhaansa mukaan pitää lomaa ja toinen parhaansa mukaan päästä lomalle. Kumpikin vähän huonolla menestyksellä. Pitäisi varmaan karata jonnekin saareen ilman puhelinta ja nettiyhteyksiä.)

Torstaina on treffit mestarin kanssa, ja sen jälkeen saadaankin kuulemma sitten jo kiikuttaa rakennuslupahakemus kuntaan. Sen jälkeen vain sitten odotellaan, miten kauan luvan saaminen kestää. Kesätauko käsittelyissä päättyy elokuun ensimmäisen viikon jälkeen, joten elokuun lopulle taitaa mennä, ennen kuin päästään tositoimiin tontilla. Ei malttaisi odottaa.

Ollaan noista sisustusasioista laitettu kyselyä talotoimittajalle, mutta siellä(kin) tunnutaan olevan aika tehokkaasti lomilla. Odotellaan nyt siinäkin asiassa sitten vielä hetki, ennen kuin aletaan uudelleen pommittaa.

Oheistoiminnasta sen verran, että viime viikolla ajeltiin Petäjäveden "varjomessuille". Valkeakoskellahan käytiin jo ekana messupäivänä. Ne tosiaan olivat aikamoiset varjomessut, mutta kyllä sieltäkin jokunen positiivinen asia käteen jäi. Eikä vähäisempänä se, että siellä oli tosi kivasti toteutettu lamellihirsitalo. -- Se voi siis onnistua :)

Laiha saalis

Tänään soitto kaupungin rakennusvalvontaan, jotta voisimme käydä muuttamassa tontin varaussopimuksen viralliseksi vuokrasopimukseksi. No eihän se onnistunut, koska ensin pitää saada rakennuslupa. Kai se jossain lappusissa lukikin, mutta kaikkea ei voi muistaa. Sitten soitto vastaavalle, mutta samaan aikaan, kun joku muukin häntä yritti kiinni. Pitänee yrittää huomenna uudelleen ja tiedustella, koska niitä rakennuslupapapereita pääsisi jättämään.

Tontin raivauksestakin kyselimme, että pääsisikö sitä jo raivaamaan (lue: kaatamaan puut) ennen rakennuslupapäätöstä, mutta siihenkään ei vielä saatu vastausta. Eli yritys tälle päivälle oli kova, mutta ei tuottanut tulosta. Tontista ohessa kuviakin, ja tuota risukkoa velipoika on luvannut meidän kanssamme tulla kaatamaan. Kun nyt pääsisi oikeasti tekemään jotain, ja vielä mieluusti loman aikana.

Informaatiovajausta paikkasimme käymällä parissa huonekaluliikkeessä ja rautakaupassa.

Alustavaa materiaali- ja muuta mietintää

Lauantaiherätys klo 11.45. Nokian väriin, K-rautaan, Plantageniin, Bauhausiin… Laminaattisävyjä, seinä- ja lattialaattoja, talomaaleja, pihavajoja… Tähän mennessä mietittyä:

Laminaattilattia kaikkialle paitsi keittiöön ja märkätiloihin. Koska varmaa on, että 64 terävää kissankynttä ei ole hyväksi parketille. Jos ei nyt ehkä laminaatillekaan, mutta eipä se aivan yhtä helposti naarmuunnu ja on kuitenkin pienempi rahallinen investointi. Parhaat arvosanat Erittäin Luotettavien nettikeskustelujen perusteella on tähän mennessä saanut Parador, joka pahus menee lopettamaan juuri sen meidän mielestämme mieluisimman mallin valmistuksen. Ei auta kuin odottaa, tuleeko jotain yhtä hyvää tilalle.

Keittiöön löytyisi niin ikään K-raudasta kaunis ruskea lattialaatta, hinta alle kolmekymppiä neliö ja koko 33,3 x 33,3 cm. Katseltiin myös suurempaa laattaa mutta taitaa olla hankala koko keittiön lattiaksi. Pesuhuoneen seinään valkoista vaakalaattaa, ehkä jokin tehosteväri yhdelle kokonaiselle seinälle tai sitten vain suihkujen taakse. Kooltaan seinälaatta saisi olla 25 x 40 cm, valkoinen löytynee valmistajalta kuin valmistajalta. Ja saumaksi valkoinen. Pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan lattiat ovatkin vaikeampi pala. Täytyy mm. selvittää, rajoittaako lattiakaato lattialaatan kokoa jotenkin, todennäköisesti oltava tavallinen kymppikoko.

Yhtä mieltä myös siitä, että keittiön, kodinhoitohuoneen ja pikkuvessan tasojen väriksi tummahko ruskea, jopa wenge. Harkinnassa kunnon massiivipuu, vaikka voi olla, että laminaattiin on niidenkin osalta päädyttävä noiden pienten, kilttien ja rauhallisten lemmikkieläintemme takia (myös kukkaromme?).

Takka aiheuttanee pieniä ongelmia. Perusmalli ei tyydytä, ja hinnat nousevat melkoisen pilviin heti, kun mennään yli tuon pakettiin kuuluvan Soinnun. Käytiin kyselemässä muutaman mallin hintoja, ja heti jäi pari pois vaihtoehtojen joukosta. Hyvä voisi olla Lokki 900, 175 cm korkea, leveyttä 86,5 cm. Slammauksesta emme pidä kumpikaan, joten kokonaan laattaa tai kiveä saisi olla. Lokinkin hinta 4 700 euroa, mutta katsotaan nyt, mikä sitten jäisi lopulta maksettavaksi erotukseksi. Lämpöluokka olisi hyvä olla keskivertokakkonen.

Hyvät tapetit löytyivät K-raudasta helposti, kolmea erilaista Familyn kuitutapettia: Kukka olohuoneen yhteen seinään, 34,90 e/rulla, ja erisävyiset yksiväriset siten, että makuuhuoneeseen ja työhuoneeseen sama vaalea sävy ja vierashuoneeseen tummempi sävy, nämä molemmat 33 e/rulla. Mikäli nyt sitten kissojen kanssa uskalletaan tuo tapettiriski ottaa. Voi olla tyhmyyttä?

Yksi tärkeimmistä hankinnoista on vielä päättämättä, eli saunan kiuas. Kisassa mukana ovat olleet Harvian Topclass Combi KV80SE, jossa on erillinen höyrystintoiminto, IKI-kiukaan pilari ja Mondexin Total Nature. Mondexin Total Nature C 6,6 KW vaikuttaa hintaansa nähden hyvältä. IKI-kiuas pitää käydä katsastamassa ja sen jälkeen ratkaisijaksi jäänee yllätys, yllätys... hinta. Molempien hinnat seilaa siinä 700 euron kieppeillä.

Jossain yltiöoptimistisuuden rajamailla häilyy toive, että myös saunan laude-/seinämateriaaleissa olisi perushintaluokkaan kuuluvia useampia vaihtoehtoja. Perushaapa on ihan jees ja kun sauna kerran on pieni, niin siihen ei viitsisi hirveästi rahaa hakata, mutta silti. Ja jos mahdollista, kiukaan päällä olevaan seinään voisi puhkaista pienen aukon lasi-ikkunaa varten.

Epäoleellista merkintöjen järjestyksestä

Ei sitten millään onnistu muuttaa merkintöjen järjestystä, kun tuli poimittua tekstit Wordista ja säädettyä niitä sen verran, että aikajärjestys heittää nyt häränpyllyä. Alkutekijät, Alustavaa materiaali- ja muuta mietintää, Kuvat ja värit...

Alkutekijät

Jospa tällaisen pienen päiväkirjan pitäminen auttaisi pitämään itselläkin homman hanskassa ja katseen putkessa. Tänään kävimme vastaavan mestarimme puheilla, allekirjoitimme sopimuksen hänen kanssaan ja keskustelimme ensimmäisen kerran konkreettisesti, mitä nyt sitten seuraavaksi ja kuka mitäkin tekee. Hienoa, ettei tarvitse enää osata ja ymmärtää kaikkea ihan itse ja yksin, vaikka se tietenkin olisikin hyvä ;) (Tähän väliin, ettei missään vaiheessa ole tarvinnutkaan yksin tietää ja osata kaikkea).

Vastaava mestari (TK) ottaa yhteyttä talotoimittajaan ja selvittää, tekisivätkö he sittenkin energiatodistuksen ja asemapiirroksen, ja kysyy, mikä nyt loppujen lopuksi on talotoimittajan edellyttämien sosiaalitilojen funktio ja millainen koppi sinne tontille tarvitaan. Me saimme tehtäväksemme lähettää asemapiirrosluonnoksen alustavasti kuntaan näytille sekä tiedustella sieltä naapureiden lattiakorkeuksia ja kadun korkeusasemaa. Myös talon värivaihtoehdoista tarvitsisimme vähän tarkempaa ohjetta.

Piirustusten oikovedokset pitäisi lähettää talotoimittajalle hyväksyttyinä ensi viikon keskiviikkoon mennessä, minkä jälkeen pääsevät piirtämään lopulliset kuvat. Kuviin pitää vielä raapustaa muutokset, kuten parin oven kätisyysmuutokset, pikkuvessan oikea koko ja ikkunaristikot. Sellainenkin huomio tuli talon julkisivusta, ettei taloon ole piirretty nurkkalautoja. Pitäisiköhän kysyä, saisiko talon nurkkiin vielä pystylaudat, jotka voisi maalata eri värillä kuin seinät. Se voisi antaa taloon lisää ilmettä. Muutosten lisäksi muuta mainittavaa nyt mm. se, että pitäisikö pohjakuvassa näkyä palohälyttimet, joita talossa ilmeisesti tarvitaan kokonaiset kolme kappaletta. Lisäksi TK:llekin oli epäselvää, mitä huoneiden nurkkiin piirretyt pienet ristikot tarkoittavat. TK veteli kuviin maanmuotoja, joten nekin toivottavasti sitten lopullisiin kuviin tulevat näkyviin.

Autotalli: Todennäköisesti me nyt sitten tilaamme Ultimatemarketista yhden auton tallin, jossa on päädyssä varasto. TK antoi hinta-arvioita seuraavasti: 4 000 euron paketin päälle 3 000 euroa perustukseen, 1 500 euroa katetarvikkeisiin, 2 000 euroa lattiatarvikkeisiin ja sitten päälle vielä routaeristeet, vesikourut yms. pienet. TK lupasi selvittää, mitä maksaisi, jos talotoimittaja tekisi perustuksen myös tallille talon perustuksen teon yhteydessä. Jos ei, niin sitten tarvitaan perustusurakoitsija maatöiden tekemisen jälkeen. Pitää miettiä, haluammeko ryhtyä väsäämään tallia jo tänä syksynä vai siirrämmekö tallin rakentamisen ensi kesään.

Pihasuunnitelma tontin takaosaan lienee syytä miettiä, ennen kuin maaurakoitsija tulee töihin. N. 10 metrin päähän talosta tullee pengerrys, koska maa lähtee talon takaa nousemaan. Pengerryksen päältäkin pitäisi kaivaa pintamaa pois tai ainakin repiä kaadettujen puiden juurakot ja mahdollisesti vähän siirrellä kiviä. Muutaman puun voisi pohjoisnurkkaan jättää näkö- ja tuulensuojaksi. Marjapensaat ja omenapuut voisi sitten istuttaa sinne pengerrykselle ja jättää oleskelupihan oleskelupihaksi, ilman istutuksia.

Kuvat ja värit

Eilen tuli lopulliset oikovedokset talosta, ja hyvältä näyttää. Kirjastohuoneen oveksi vaihdettiin vielä lasiruutuinen pariovi (tuli maksamaan 393 e lisää, mutta ehkä se sen arvoinen on) ja yksi kaappi siirrettiin kirjastohuoneesta työhuoneeseen. Pikkuhukka-mallin ikkunaristikot tekevät talosta kivan näköisen, samoin kuin vähän leveämmät nurkkalaudat. Katon värinkin sai samaan hintaan muutettua tummanharmaaksi mustan sijaan.

Värikoodit taloon tuli rustattua seuraavasti:

Hirsiseinät: Harmaa, Tikkurila 560x

Pielilaudat ja nurkkalaudat: Valkoinen, Tikkurila 619x

Sokkeli: Tummanharmaa, Tikkurila 565x

Vaikkei kai passaisi ääneen sanoa, saatikka paperille kirjata, niin tehtaan kanssa toimiminen tuntuu sujuvan helpommin kuin myyjän kanssa. Hyvä niin.