”Avaimet käteen”, ”Kaikki yhdellä laskulla”, ”Me rakennamme, sinun ei tarvitse huolehtia kuin sisustamisesta”. Tuttuja mainoslauseita lehdistä, totuus onkin sitten toisenlainen. Meillä on edetty siihen pisteeseen, että kun talotoimittajan logolla varustettu paksu kirje tipahtaa postilaatikosta, peruspessimisti saa epileptisen kohtauksen ja etsii pikakirjekurssia sähkötekniikan, lvi-tekniikan, perustusrakentamisen, IT-suunnittelijan ja maanrakentajan koulutuksiin. Perusopinnoista insinööriksi viikossa, muuten ei talo valmistu eikä rakentaja selviä hengissä.
No nyt on tiedossa eri liitintyypit. Tiedetään, kuinka valokaapeliliittymään tarvitaan alitusputki perustusten läpi tonttikeskukselta ryhmäkeskukseen. Alitusputken nimi ja koko on tiedossa. Ei sitä tunnistettaisi, vaikka vastaan kävelisi, mutta tiedetään sellaisen olevan olemassa ja tiedetään, että sellainen täytyy meille vetää. Tiedetään sekin, että kuparikaapeli pitää pistää kiertämään koko hemmetin torppa maadoitusta varten. Tiedetään, että sähköjohto pitää vetää sähkökeskukselta pihavaloille ja autotallille. Mutta sitä ei tiedetä, kuka tämän kaiken tekee! Ei ainakaan kukaan näistä avaimet käteen -mainosten tekijöistä.
Mestarikin tuntuu kadonneen juuri sillä hetkellä, kun tiedon jano on suurin. Kuten esimerkiksi sunnuntaina 22:30 tai maanantaina 20:40. Eihän se ole mestari eikä mikään, joka ei päivystä 24/7!
Ja haluaako joku pisteyttää Soneran asiakaspalvelua? Minä annan pisteet 4,5. Peruspessimisti voi heittää jotain kasin ja kympin väliltä. Kun minä soitin asiakaspalveluun kyselläkseni kaapeli-tv:n liittymää ja laajakaistaa, sain puhelimen päähän asiakaspalvelijan, jonka aivot tuntuivat olevan liitoksissa postinumeroon. Ja kun meidän uudelle asuntoalueelle ei heidän järjestelmistään sellaista löytynyt, oli jälki sen mukaista. Meille ilmoitettiin paikallinen sähkölaitos yhteistyökumppaniksi, joka tekee kaiken kaapelinvedosta kanavahakuun (vrt. Ihmepoika Robin). Sähkölaitokselle marssittuamme tyypit nauroivat Soneran pihalle ja totesivat, että meillä mitään yhteistyötä ole...
Peruspessimisti soitti Soneralle ja valokuitukaapelin hintakin laski joka lauseella. Perhana. Siis hyvähän tuo on, että homma lähti toimimaan, mutta vähän se mietityttää, että mikäs siinä mun kysymyksenasettelussani oli vialla?
Palataan tuohon ”Kaikki yhdellä laskulla”. Niiv varmaan! Nyt tiedetään ylimääräistä laskua tulevan keittiön ja wc:n kalustemuutoksista. Kuinka paljon, se jää nähtäväksi. Seuraavaksi löysin kotoa hyperventiloivan puolisoni sähkösuunnitelma kourassaan. Tähän mennessä sähkösuunnitelman punakynämerkinnät ovat maksaneet n. 1 000 €. Ja vielä ois kiva saada ne kuituvalot saunaan. Laskuja siis kertyy hiukan enemmän kuin yksi. Työtäkin kertyy hiukan enemmän kuin pelkkien avainten vastaanotto.
Nyt sitten pistämään mestarin kysymyslistaan vielä pari ranskalaista viivaa, josko huomenna sitten ehtisi saada hänet kiinni. Kumma kyllä tämä meidän mestarimme onnistuu aina järjestämään kohti suurempaa epäjärjestystä etenevästä katastrofista loogisen tapahtumaketjun, joka tuntuu olleen itsestään selvää kaikille. Paitsi meille. Vai tehtäiskö me siitä loogisesta tapahtumaketjusta kohti suurempaa epäjärjestystä etenevä katastrofi....? Hohhoijjaa, jokohan ois toukokuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti