Talvisodan muistelu ja sisko sydämen asialla

Kaapeli, valokuitukaapeli, talokaapeli, tietoliikennekaapeli, murheenkryynikaapeli, ongelmakaapeli, p**leen kaapeli. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tuo toinen puolisko lähti seikkailemaan valtion rautateiden avustuksella Rovaniemelle, missä mummot pelaavat salibandyä, ja minä siis lapio kourassa jälleen kerran kaivannon kimppuun. 

Koskapa ympäröivä lumi valuu helposti syvään kuoppaan, varsinkin liukasta pressua pitkin joka oli, kuten jo todettu, erityisen fiksusti levitetty koko 6 x 10 metrin alaltaan kaivannon päälle, oli homma aloitettava lapionnilla, lapioinnilla ja lapioinnilla. Tunti meni ja taisi mennä vähän toistakin, kun vihdoin pääsin varsinaiseen päämäärääni eli tönkimään itse suojaputken päätä esiin. Koska kaivanto oli syvä ja kapea, ei sinne enää ollut lapiolla asiaa. Tämä oli onneksi tiedossa jo viimekertaisen urakan jälkeen, joten olin varautunut erikoistyökalulla: Tupperware-astialla. Ovat muuten maineensa veroisia pelejä. Pikkuhiljaa siis ensin pois märkää lunta sinisellä aurajuuston säilöntäpurkilla ja sitten pois kuraista, sulaa maata. Kaivanto syveni entisestään ja sinne piti mennä välillä pää edellä, välillä sammakkoasennolla. Läheiseltä ampumaradalta alkoi kuulua ampumaharjoitusten ääniä ja minulla alkoi kunto pettää.

Siinä minä sitten koin talvisodan muistovuoden kliimaksin seisoessani yksin hartioitani myöden jäisessä  poterossa ja kuunnellessani tulitusta edestäpäin. Vielä kun olisi jostain löytynyt kattila päähän laitettavaksi, niin olisi naapureilla ollut katsottavaa. Paitsi että sillä tupperware-astialla ei varmaan olisi kovin suuria urotöitä tehty. Mutta noin periaatteen tasolla...

Sisko onneksi saapui paikalle ja toi rauhan tullessaan. Koska suojaputken pää oli jo lähes näkyvissä, sisko keskittyi lopun pressun kaivamiseen hangen alta. Minulle olisi piisannut, jos pressun olisi edes leikellyt palasiksi ja ottanut pois, ettei siihen niin helposti liukastu, mutta koska siskoni otti pressun kaivamisen oikein sydämen asiakseen, turha minun siinä sitten on vastaan vikistä. Taistelu oli tuimaa akselilla isosisko vs. pressu ja jossain vaiheessa jouduin nousemaan vauhdilla kuopastani avuksi. Sillä seurauksella, että kompastuin siihen p**leen kaapeliin ja parin vauhtiaskeleen jälkeen kaaduin turvalleni. Koskapa vasen olkapääni on hiljattain leikattu, ajatus tuli päästä käsin, että kaatuessasi  älä vain ota vasemmalla kädellä vastaan. Mutta koska aikaa oli vähän, aivot toimintaa nopeuttaakseen antoivat saman käskyn myös oikealle kädelle.  Sillä seurauksella, että jos joku naapureista sattui katsomaan näytti kuin olisin ottanut pari juoksuaskelta ja heittäytynyt naamalleni hankeen.

Mutta kaapeli, kaapelikaivanto, suojaputken pää ja koko hitonmoinen pressu on nyt kaivettu hangen alta ja passaa mesun tulla vetojousineen.  Seuraava urakka on sitten lumikuorman pudottaminen katolta, ettei kovin paljoa enempää menisi ilmastointiputkista vettä sisätiloihin. Mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Siskolle kiitokset, nähdään seuraavan kerran katolla.

Paniikki!

Tänään oli juuri tuollainen päivä, täysi paniikki.
Ensin tuli käytettyä turhaan liukumatunteja, kun jäi katsomaan Suomen lätkäpeliä ja meni töihin vasta kympin aikaan. Ei ollut matsi sen arvoinen.
Sitten piti metsästää jalkalistoja, minä puhelimitse töistä käsin, PP autolla ympäriinsä surraten. Kun vihdoin hyvännäköiset listat olisivat löytyneet, ei niille järjestynyt kuljetusta, ei ainakaan inhimilliseen hintaan. Samanaikaisesti puhelimella mesua kiinni ja kyselemään, että saihan ne laatat olla jo lattiassa, saihan? Ja seuraavaksi piiripäällikköä kiinni, että tiesithän niiden laattojen jo olevan paikallaan, tiesithän? Kukaan ei oikein vastaa, ja listoja ei löydy. Auton tuulilasissakin on eilen tullut helkkarinmoinen kivenisku, jota "ei ihan varmasti pysty korjaan ton kokosta, ei pysty!"
Joskus puolenpäivän aikaan sitten PP soitti ja sanoi "oman paikkakunnan" Rautian hoitavan listat talolle perjantaiksi. Lupasivat tilata oikeanlaisia listoja, kun aamulla ensin ei sopivia löytynyt. Hetki sen jälkeen isoveli soitti hengästyneenä, että kyllä sinne hänen pakuun sittenkin menisi niitä listoja, jos täältä kaupungista niitä lähtee kuljettamaan, älkää vaan tilatko kallista kuljetusta mistään. Sen perään soitti veljenpoika, että hänellä voisi olla tiedossa niitä listoja, koska mennään katsomaan? Piiripäällikkö ilmoitti, että lupa laatoitukseen on tullut häneltä, hän oli lattiat käynyt mittaamassa. Palasi vielä hetken kuluttua omatoimisesti asiaan ja tarkensi, että märkätilat on sitten asia erikseen, niihin ei ole lupa laatoittaa. Auton ikkunaan tullut kivenhakkaumakin oli nopsasti pikahuollossa korjattu kommentin "nää isommat on helpompi paikata kuin pienet" kera.
Työpäivän päätteeksi soi puhelin, ja talomyyjä se siellä kertoili, että kun heillä on tällainen esittelykiertue käynnissä kevään aikana ja viikolla 14 se on meidän paikkakunnalla. Eli käviskö se sovittu talonäytös sillä viikolla, ennen kuin muutetaan. Kun se talon luovutus on sitten sen viikon aikana...

Pinta- ja kaivuutöitä

Viikon tauko talolla käynnissä, mutta eipä sitä juuri huomaa. Tuttu kauhunsekainen fiilis paukahtaa päälle kaksi sekuntia etuoven avaamisen jälkeen, vaikka kuinka olisi viikon rauhoittanut mieltään kotioloissa ja vakuutellut, että hyvin siellä kaikki menee.
Torstaina nimittäin talotoimittajan puolelta jutusteltiin leppoisasti, että ei haittaa, vaikka talolla olisi vähän lämminkin (+28 C), kuivuupahan lattia hyvin. Tai kun kyseltiin, onko tietoa muuttopäivästä, tuli vastaus, että annetaan nyt lattian kuivua. Kovin nopeasti se lattia oli kuivunut, kun kaksi päivää myöhemmin vessan, eteisen ja keittiön lattiaan oli laatat laitettu jo paikoilleen ja kämpän lämpötilaa laskettu alle 20 asteen. Onhan se mahdollista ja myös todennäköistä, että lattian kosteus on torstain tai perjantain aikana käyty mittaamassa, joko talotoimittajan tai meidän mestarin toimesta, mutta olisi kiva jos meillekin kerrottaisi asia. Kertaalleen se on mitattu ja silloin ollut "melkein kuiva", joten kai siellä kaikki hyvin on...Tuo meidän mestari on kyllä ihan tehokas valvomaan rakennustyömaata (joka lienee myös se ensisijainen tehtävä :)), mutta välillä voisi vastailla myös meidän huolestuneisiin kyselyihimme. Näin sunnuntaina ei viitsi puhelimella terrorisoida, huomenna sitten...


Eteisen, vessan ja osittain keittiön lattia on siis laatoitettu. Samoin kylppärin seinille oli saatu kaakelit paikoilleen. Pukkilan värilliset laatat ovat kyllä kieltämättä kivan näköiset. Keittiön ja eteisen pehmeän ruskea iso laatta ja kylppärin yhden seinän tumma punainen. Jotkin meidän valinnoistamme ovat sentään osuneet nappiin. Makkareiden ja kirjastohuoneen lattiat oli myös pinnoitettu ja tumma laminaatti näyttää hyvältä. Laminaatin pitäisi sitten aikanaan kestää neljän kissan juoksut ja ravit, joten siihen valittiin sama kovuusluokka kuin Helsinki-Vantaan lentokentällä... Jos laminaatit ja laatat olivat onnistunut valinta, jalkalistat eivät sitten olleet. Talotehtaalta tuli kysely jalkalistoista, kun allekirjoittanut oli työmatkalla rapakon takana. Vähän kiireellä sitten jouduttiin reissun jälkeen etsimään sopivaa, ja kun paikkakunnan rautakaupoista ei löytynyt sitä merkkiä, jota talotehdas käyttää, luotimme toisen valmistajan väreihin. Ei olisi kannattanut. Jalkalista on punaiseen menevä hailakan ruskea, joka hyppii silmille oikein urakalla. Työmiehet eivät onneksi olleet niitä vielä nakutelleet kiinni, vaikka muuten nopeita ovatkin, joten jätimme viestin, että toimitamme uudet listat paikalle. Eli ensi viikon aikana pukkaa taas rautakauppakeikkaa. Ja muuten, olisi myynnissa 132 metriä paketissaan olevaa tumman pähkinän väristä jalkalistaa...


Talotoimittaja on siis alustavasti arvioinut huhtikuun lopun valmistumisajankohdaksi. Tarkoittaa sitä, että huhtikuun loppuun mennessä talolla pitää olla toimiva nettiyhteys tai muuten rouva pp:n palkkapussiin ei paljon euroja kilise. Ja jos huhtikuun lopulla pitää olla yhteys, tarkoittaa se sitä, että huhtikuun alussa pitää saada se järjen vievä valokuitukaapeli tungettua siihen hemmetin suojaputkeen ja tuupattua sitä pitkin 40:n metrin matka sähkökeskukseen. Ja arvatkaas paljonko siellä on lunta? Putken toinen pää oli helppo kaivella esiin, koska siihen oli asetettu paksu styroksinpalanen pitämään se auki. Toinenkin pää, se johon kaivoimme itsenäisyyspäivän iltana 1,5 metriä syvän kaivannon, oli peitetty pressulla. Sepä se sitten paljon avitti, että siellä jossain metrin hangen alla oli pressu ja sen alla kaivanto. Ei kun lapio kouraan ja etsimään sieltä jostain autotallin kulmilta pressua, kaivantoa, kaapelia ja putken päätä. Vinkki: ei kannata jättää trukkilavoja hankeen ja lumen alle, koska niiden päälle astuessa vääntää nilkkansa ikävästi. Toinen vinkki: ei kannata levittää 6 x 10 metrin pressua koko leveydeltään kaivannon päälle, koska sen päältä joutuu lapioimaan melkoisesti lunta. Hetken lapioinnin jälkeen oikea kohta kuitenkin löytyi. Kun tipahdin vyötäröä myöten lumeen, naapuri kävi kyselemässä, onko jotain hukassa. Ei enää.... Kaapeli löytyi ja putken pääkin siellä oli melkein näkösällä. Lumet vain tipahtelivat sinne syvimpään kuoppaan, ja niiden putsaamiseksi tarvitaan parempia työkaluja. Kuten esimerkiksi vesikauha. Tämäkin kaivanto peitettiin styroksilla, ja nyt odotellaan, josko mestari löytäisi oikeat välineet kaapelin vetoa varten. Mikäli kaapeli joskus saadaan talolle vedettyä ja paikoilleen kytkettyä, poksahtaa meidän kotona kuoharipullo auki.

Omatoimista hääräilyä

Torstaina työmiehet lähtivät vapaalle, mm. sen jälkeen, kun olivat ensin vesieristäneet pesuhuoneen seinät liian ohuesti ja sitten mestarin komennuksesta eristäneet lisää. On se vaan niin, että tarkkana saa olla...

Meidän omat hääräilymme talolla perjantaina ja lauantaina liittyivät siihen, että päätimme, että tuo kirjastohuoneen ruskea väri kummassakin seinässä on sittenkin vähän liikaa. Eipä siis mitään, onhan meillä maalaamisesta kokemusta: parioviseinä siis valkoiseksi. Ainoa pikkuruinen ongelma oli se, että tietenkin tässä huoneessa oli jo kattolista paikoillaan. Luotimme siihen, että pikku pikku pensselillä valkoisen maalin tunkeminen listan alle onnistuisi. No eipä onnistunut. Akryylimassat kehiin ja loppujen lopuksi lopputulos on erittäinkin kelvollinen.

Viikon saldoa siis se, että vesieristystä oli tehty pesuhuoneen seiniin ja kattoon, seiniä laatoitettu kodinhoitohuoneessa ja vessassa ja niitä kattolistoja pistetty paikoilleen siellä täällä.

Torstaina otimme myös puuttuvat laatat vastaan ja lastasimme väärät laatat kuskin mukaan sekä vahasimme viimeisen toista vahakerrosta odottaneen seinän. Lukuun ottamatta tietenkin pitkää paneeliseinää, jossa paneeleja ei vielä olekaan. Lauantaina kävimme Asta-messuilla ja ostimme vihdoin jo ajat sitten päätetyn 7,5 kW:n Iki-kiukaan. Yritettiinpä meille myydä siellä kodin turvajärjestelmääkin -- saatetaanpa sitäkin harkita...

Ja tulihan tuo takkakin korkattua.

Alla kirjastohuoneen maalausprojektia. On kyllä kannattavaa ensin valita värit ja nippelit ja nappelit suurin piirtein koko projektin ensityöksi -- ja sitten maalailla itse päälle... No minkäs sille mahtaa, jos ei ihan kaikki valinnat miellytä, hyvähän se, että voi korjailla.

Tässä aloitellaan teippailuilla.

Tässä lopputulos. (Huom. mikä väriero eri valoisuuden aikaan. Tosin taisipa olla eri kamerakin.)

Punaista Pukkilaa pesuhuoneen takaseinään, valkoista muualle, ruskeaa keittiöön ja tuulikaappiin, tummaa harmaata märkätilojen lattiaan...

Tässä ruskean huoneen toinen nurkka, taitaa olla kaikkein eniten valmis huone tällä hetkellä.

Kodinhoitohuoneen laattaa ilman saumausta ja vesieristystä pesuhuoneen puolella.

Lumitöitä riittää, mutta on se vaan kivaa :)

Vahaa, laatta-asian selvittelyä ja -- valokuitukaapeli?

Se on se ensimmäinen siveltimenveto hankala, kun pitää puhtaasta puunpinnasta aloittaa, mutta nou hätä sen jälkeen! Mukava tosiaan edes tämän verran osallistua töihin itse, ja ovatpahan sitten seinät ihan itse pintakäsitellyt, ei esim. voi työmiehiä virheistä syyttää ;)

Tämä seinä odottaa vielä toista käsittelyä, mutta koska kamera vääristää värejä ja sävyjä melkoisesti, niin aika lailla tältä näyttää se lopullinen tulos kahdenkin vahakerroksen jälkeen -- ehkä ihan pikkuisen valkoisemmalta...

Laatta-asiasta raportoimme lauantai-iltana sähköpostitse työpäällikölle, ja uusi kuorma loppuine laattoineen toimitetaan työmaalle tämän viikon torstaiaamuna. Lienee parasta mennä itse paikan päälle tarkistamaan toimitus. Loput seinätkin ajateltiin vahata torstaina, joten torstaina työmaalle sitten seuraavan kerran. Torstai on myös päivä, jolloin työmiehet poistuvat viikonlopun viettoon, joten saadaan sitten itseksemme hääriä ensi viikonlopun vapaat hetket (joita ei kylläkään ole kovin paljon; lauantaina ASTA-ja kirjamessua ja jääkiekkoa ja sunnuntaina Jyväskylän-reissu). Olemme muuten todenneet, että maalien valinta alkuvaiheessa ainoastaan pohjapiirustus kädessä on hiton vaikeaa. Eli saatamme sen verran siellä tosiaan hääriä, että korjailemme parin seinän maalit toisiin... Työmiehet ovat tehneet kolme viikkoa seitsenpäiväistä työviikkoa, joten hyvä vaan, että menevät hetkeksi lepuuttamaan.

Valokuitukaapeliahdistus alkaa muuten jälleen nostaa päätään! Taivaan täydeltä pyryttää lunta, valmistumisajankohdan lupailtiin aikaistuvan (sinänsä jees ja hienoa, mutta ei kaapelin kaivamisen kannalta), ja töitä pitäisi pystyä (=ON PAKKO PYSTYÄ) jatkamaan samantien ilman mitään nettiyhteyskatkosta. N. kaksi kuukautta armonaikaa siis. Saada se piuha sieltä putken läpi OIKEAAN PAIKKAAN, tehdä sopimus, tilata asentaja ja toivoa, että homma sitten pelaa niin kuin pitää...!

Vahaa ja vääriä laattoja

Tulihan sekin hetki, että pääsimme ihan itse omien pikku kätöstemme kanssa tekemään talolla sisätöitä. Hirsiseinät näyttivät yhden vahauskerran jäljiltä melko hailakoilta ja suoraan sanottuna hiukan likaisilta, joten päätimme vahata seinät toiseen kertaan itse.

Aamusta siis rautakauppaan ostamaan vahaa ja siveltimiä. On muuten melkoisen rasittavaa olla koko kaupungin kanssa yhtä aikaa rautakaupassa, kun myyjille ei ole selvinnyt, mikä on jonon tarkoitus palvelutiskillä. Tämän puljun kaverit menevät palvelemaan sitä, joka isomman metelin itsestään pitää tai joka onnistuu avuttomimmalta näyttämään. Jonotusvuorot ovat tuntematon käsite. No, saimme oikean vahan ja siveltimet, sitten kohti työmaata.

Vaikka lauantai onkin, timpurit eivät paljon vapaapäivistä perusta vaan talolla soi saha ja radiosta pauhasi rokki. Kuuma siellä on yhä edelleen, mutta muuten vallan mukava fiilis. Pienen epäröinnin jälkeen ("Onnistuuko tää? Ei varmasti onnistu! Mitäs jos tää epäonnistuu? Ei tästä ehkä tuu mitään! Miten tää muka vois onnistua?" "Hiljaa!!") päästiin itse hommaan käsiksi. Kotoa tarttui käsiin vain yksi jakkara, joten O-jolla sai kunnian aloittaa vahan sivelyn ylähirsistä, sillä välin kun PP epäröi taustalla... Vaikka nyt maalaripuolelta olen koulutustakin saanut, niin olihan se hiukan hermostuttavaa vedellä vahaa seinään, kun selän takana oli tuijottamassa yksi pessimisti ja kaksi ammattilaista.

Aika nopeasti se kuitenkin rupesi sujumaan, ja PP:kin veteli hetken kuluttua vahaa pintaan kuin olisi sitä ikänsä tehnyt. Makkari, työhuoneen seinä, vessa. Ne saatiin käsiteltyä, muihin seiniin oli ensimmäinen vahakerros sivelty vasta saman päivän aamuna, joten niihin on palattava huomenissa.

Kun seinät oli vahattu, piti käydä merkitsemässä saunan kuituvalojen paikat. Kotona tehty tarkka suunnitelma vesittyi heti kättelyssä, koska alumiinipaperin läpi uitetut johdon päät eivät ylettyneet ihan niihin paikkoihin, joihin niitä ajattelimme. Ei se silti haitannut, uusi valosuunnitelma laadittiin hetkessä, ja se on todennäköisesti jopa parempi kuin alkuperäinen.

Sauna on paneloitu. Vahatuista hirsiseinistä kuvia sitten huomenna.

Seuraava kysymys työmiehiltä koski laattojen asettelua, ja kun sitä selvitimme, huomasimme ettei laattakasa ihan vastannut tilausta. Nopea inventaario tuotti seuraavan tuloksen: yksi vääränkokoinen laattamalli ja yksi laattamalli uupuu kokonaan. Myös lattian kaikki laatat puuttuvat, joten varmaan on vielä toinen kuorma tulossa. Joka tapauksessa, väärän kokoinen valkoinen laatta pitää vaihtaa, muuten saumat menevät solmuun.

Vielä pienet lumityöt, joita on tänä talvena piisannut, sen jälkeen siskon luo kahvittelemaan. Huomenna sitten uusiks.

Helpottaa...

Alkuviikosta oli jo paniikki iskeä, mutta nyt alkaa helpottaa. Eilen oli talofirman työpäällikkö käynyt paikan päällä, mm. lattiavalun kosteutta mittailemassa sen lisäksi, että ilmeisesti nyt sitten ohjeisti työmiehet oikein materiaaliluetteloin.

Lattiasta hyviä uutisia, kuulemma kuiva jo keittiön kohdalta ja lähes kuiva kaikkialta. Hetki vielä odotellaan, ennen kuin lattian kimppuun pääsee, esim. vesieristysten tekoon. Ja hyviä uutisia kokonaisuudenkin kannalta: reippaasti etuajassa kuulemma ollaan. Valmistumisajankohta ilmoitetaan sitten siinä vaiheessa, kun niitä vesieristyksiä päästään tekemään; sitten on helpompi arvioida lopputahti. Eli kohtapuoliin vuokralaista etsimään. Jos kukaan tuntee tarvetta kolmiolle lähellä Tampereen keskustaa, niin ilmoittautuu ;)

Halogeenin reikä oli korjattu, makkarin seinänpätkän väri oli oikea. Lisäksi ulkomuistista luettelivat, että vessan kaikki seinät paitsi takaseinän hirsi laatalle, keittiön lattia laatalle ja kodinhoitohuoneen pesuhuoneen vastainen seinä laatalle -- joten ehkä tässä alkaa usko palata :)

Jokos viimeksi tuosta vahauksesta kirjoittelin? Eilisen aikana kypsyi päätös, että käsitellään hirsiseinät vielä toiseen kertaan. Itse. Kävinkin tänään sopimassa miesten kanssa, että sopii mennä sekaan. Elikäs huomenna sitten rautakaupan kautta Osmocolor-purnukan kanssa hommiin! Onneksi meillä on tuo reilut 10 vuotta direktiivipiruna toimistossa häärinyt puuseppä-maalari perheessä ;)

Ja perheestä puheen ollen. Esitelläänpäs vaikka nämä meidän muut rakkaat perheenjäsenet, kun tuoreita raksakuviakaan ei taasen ole laittaa.

Poika ja sen äiti.

  

Toinen poika ja perheen norjalaisvahvistus.

Avaimet käteen -rakentamisen ihanuutta...

Huh hah hei, vietimme kerrassaan rentouttavan ja mainion teatteri-illan Saisio & Packalen -parivaljakon seurassa, ja siitä virkistäytyneinä päätimme vielä suorittaa ilta-ajelun pääkallopaikalle. Hyvä oli, että näin teimme, vaikka uneton yöhän siitä seurasi. Nyt on todella luovat tunnelmat tässä käännöstä vääntää... mutta minkäs teet.

Voi olla, että asia on kuten se meille esitettiin -- eli hoidossa. Mutta joka tapauksessa oven avattuamme meitä odotti tämä: katto, jossa sunnuntai-iltana ei vielä ollut paneelia mutta halogeenin reikä piirrettynä väärässä kohdassa, oli nyt paneloitu, paneelissa reikä, VÄÄRÄSSÄ kohdassa. Väärällä maalilla maalattu seinä oli yhä väärän värinen (voi toki olla, että maali oli lopussa). Ja miesten kampenurkkauksessa edelleen se virheellinen huonetilaerittelyversio. Josta tällä kertaa huomasimme puuttuvan myös paljon muuta, ei siis vain, että yhteen seinään väärä maali...

Lakasinlakaisua ja pikainen jätesäkin täyttö, kotiin puoliltaöin ja viesti menemään työpäällikölle. Tältä sitten heti ennen aamukahdeksaa sähköpostissa vastaus, että hän menee paikan päälle tänään ja selvittää, mikä on ongelman nimi, oikeat erittelyt kun on toimitettu ja korjauspyynnöt välitetty. Saas nähdä, mikä siellä sitten lauantaina odottaa.

Työmaavalaisimen valokeilassa kuvista tuppaa tulemaan ihan väärän värisiä, joten odotellaan lauantaita, kun pääsemme paikalle päivänvalossa. Mutta kuvia kun luvattiin, niin tässä nyt sitten vaikka tuo katonpätkä, jossa halogeenit eri etäisyydellä katonharjasta. Heittoa kolmisenkymmentä senttiä.

Pieniä fiboja raportoitu ja vesi- ja viemärisoppari tehty

Tälle päivälle tulikin monta hoidettavaa asiaa. Eilen illalla viimetöiksemme pistimme menemään palautetta yhdestä väärän värisestä seinästä sekä yhden halogeenin väärin mitatusta paikasta. Kävimme ennen joulua huolella läpi pintamateriaali-pdf:n, jonka piti olla se vihoviimeinen versio, jonka mukaan mennään, mutta eilen talolla pläräsimme läpyskää, jossa oli värivirhe verrattuna hyväksymäämme versioon. Herää kysymys, miksi enää kirjoitetaan uusiksi listaa, joka on käytetty asiakkaalla hyväksyttävänä? Positiivista kuitenkin se, että heti tänään aamupäivällä tuli kuittaus, että asiat pistetty eteenpäin. Yllättävänkin ripeää toistaiseksi ollut tämä erinäisiin kyselyihin vastaaminen. Hyvä niin.

Lisäksi olemme yrittäneet miettiä, miten makkarin kaapit saisi sopimaan järkevästi siten, ettei reunimmainen kaapinovi aukeaisi osittain huoneen ainoan ikkunan eteen. Kysymystä eteenpäin, ja kuten edellisiin, tähänkin tuli nopea vastaus: sen kun sovimme kalusteasentajan kanssa. Ja tämän päivän mittaan jostain putkahtikin vallan erinomainen ratkaisu ongelmaan :) Täytyy sitten vain aikanaan saada kalusteasentaja tarpeeksi ajoissa kiinni. -- Tähän siis syynä se, että kun teimme muutoksia talon alkuperäiseen pohjaan (myyjän kanssa, joka koko ajan ahdisteli, että kiire, kiire, kiire...!), makkarin ikkuna jäi siirtämättä keskemmälle huonetta samalla, kun huonetta suurennettiin. Siitäpä seurasi, että takaseinälle sijoitettava kaappirivi onkin sitten liian lähellä ikkunaa, tai ikkuna kaappiriviä. Mutta jospa tuokin ratkeaisi.

Jonkin verran siis alkaa paljastua näitä juttuja, joita ei ehtinyt tajuta siinä kaupantekotilanteessa, jossa piti valita esim. ulko-ovet. Mitään erilaisia lasien kirkkausasteita meille ei esitelty, emmekä itse tulleet asiaa ajatelleeksi. Nyt meillä on sitten ulko-ovi, jonka lasiaukot ovat kirkasta lasia, ja tuulikaapin ovi, jossa samaten. Ja tästähän seuraa, että pimeällä ovesta näkee esteettä sisään. Onneksi lasin voi käsitellä himmeäksi, joten näin sitten todennäköisesti toimimme tuon ulko-oven osalta. Saatavilla on esimerkiksi aine, joka saa lasin näyttämään siltä kuin se olisi huurteessa, valo pääsee läpi, mutta sisään ei näe. Lopputulos voi olla oikein kauniskin.

Tänään myös soitto takkatoimittajalle, koska jälkikäteen tilaamamme takanedustalasi uupui takan muusta materiaalitoimituksesta. Asia hoitui ja Kiitolinja kuskaa lasin meille huomenna. Nopeaa toimintaa sielläkin suunnalla!

Meilailujen lisäksi tänään myös fyysinen ajelu kunnan tekniseen toimistoon. Nyt on hoidettu liittyminen vesi- ja viemäriverkostoon, vesimittarin tilaus sitten huomenna, kun saa asiasta vastaavan ihmisen puhelimen päähän. On se vaan pikkuisen ärsyttävää, että liittymien hinnat määräytyvät rakennusoikeuden mukaan, meidän tapauksessamme siis 310 neliön, vaikka talo on reippaasti vajaa puolet tuosta. No näin se nykyään taitaa mennä useimmissa kunnissa.

Tänään vain tiukkaa tekstiä, valokuvia sitten seuraavalla kerralla.