Nyt on sitten opittu asentamaan patolevyt perustukseen. Meidän oli määrä käyttää kaksi päivää siihen, että oltaisiin oltu työmaalla apuna. Sadevesiviemäröinti, routaeristys ja salaojat olivat vielä vailla tekijöitään. No, oltiinhan me kahtena päivänä tontilla tököttämässä hyvissä ajoin aamukahdeksalta. Ensimmäisenä päivänä rautakaupan kuorma ei tullut luvattuna aamuna, vaan klo 16. Siihen aikaan meillä olikin jo nokka kohti kotia. Saldo: menetetty "oikea" työpäivä, 10 m lapiolla kaivettua salaojaa, paljon raitista ilmaa. Kaivurikuski puolestaan odotteli kaveria kaivurissaan - kaveri ilmaantui kippailemaan pari kuormallista soraa pihaan, siinä työmiesten päivän saldo.
Seuraavana aamuna jälleen aikaisin paikalla. Talkoomiehet tulivat Helsingistä, joten heitä odoteltiin jokunen tovi, ennen kuin päästiin patolevyjen asennuksen kimppuun. Kunnes talkoomiehistä toinen vastasi puhelimeen, vaihtoi saappaat tennareihin ja lähti työhaalarissa kohti Savonlinnaa (=339,1 km) -- missä oli kuvitellut viettävänsä vasta seuraavan päivän. Me jäljelle jääneet saimme ne patolevyt perustuksiin, urakkamiehet sen sijaan edelleen odottelivat milloin toisiaan, milloin työkaluja.
Tänään (kaksi päivää myöhemmin) oli pakko ajella tarkistamaan tilanne. Hyvältä näyttää. Salaojat ja sadevesikaivot paikoillaan, soraakin jo kiitettävät määrät sekä perustusten ulko- että sisäpuolella. Patolevyjen yläreunan lista näytti vielä uupuvan. Toivottavasti se sinne on aikomus asentaa. (Luotto työmiehiin ei tällä hetkellä kovin suuri...) Maatöiden laskusta sitten aikanaan selviää, minkä verran odotustunneista saimmekaan maksaa...
Sisäpuolisista materiaaleista ollaan siinä vaiheessa, että sähkösuunnitelma on nyt muutettu ja muutoshinta tiedossa, kalustemuutokset tehty ja muutoshinta tiedossa, takasta tuli muutoshinta ja tilausvahvistus, pintamateriaalien kanssa vielä siinä vaiheessa, että odotellaan tarjousta keittiön lattian ja vessan seinien laatoituksesta, koska ne eivät kuulemma sittenkään meidän "pintamateriaalietuun" kuuluneetkaan.
Mutta mukavalta vaikuttaa, maan kevyesti peittävä valkoinen näyttää kotoiselta (sää toistaiseksi oikein erinomainen) ja joka kerta tontilla käydessä tekisi mieli jo päästä pian jäämään ja muuttamaan...!
Ensi viikon perjantaina sitten ensimmäinen hirsikuorma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti