Alkuräjähdys

Melkoinen päivä, mutta ainakin on naapurit kuultu.

Aamulla anivarhain tuli vaihteeksi surffattua yksityiskohtia, kun ei lomapäivän aamuna nukkuakaan viitsinyt (lue: itsepintainen maukuja pakotti kahvinkeittoon ja sitten tietenkin jatkoi itse täysillä sikeiden vetämistä).

Tuloksena yksi muistimerkintä: Pukkilan punainen seinälaatta, jonka bongasimme jokunen viikko sitten. Koko on 20 x 25 cm ja malli Kide. Harmi, ettei ole saatavilla isompana, mutta ehkäpä tuon yhdistäminen jollakin lailla pesuhuoneen isompaan valkoiseen laattaan onnistuisi silti. Samaa sarjaa voisi ehkä käyttää myös pikkuvessassa? Värivaihtoehdot rubiininpunainen, antrasiitinharmaa (käytännössä näyttää kyllä mustalta) ja jäänvalkoinen (hienoja nimiä nyt ainakin, mutta oikeasti ne ovat aika hienon näköisiäkin). Löytyy sekä tasaisena että kohokuviollisena ja molemmat siis kiiltäviä laattoja.

Tänään oli päiväohjelmassa naapurinmetsästystä. Saimme mestarilta asemapiirustukset, joista toinen lähti pikapostissa palautuskuorineen Joensuuhun. Toisen kanssa lähdimme naapurikuntaan naapurienmetsästysretkelle. Ihme ja kumma, kaikki löytyivät. Kukaan ei ollut mökillä tai muualla kauempana Suomen kesää karussa. Eipä tänään satanutkaan enempää kuin farkut polvia myöden märiksi, joten mikäpäs täällä kauniissa kotosuvessa on ollessa. Saimme nimet papereihin, ja sekin onnistunee, että se Joensuun paperi saapuu rakennusvalvontaan vasta muiden papereiden jälkeen, jos aikaisemmin ei onnistu. Tosi hyvä juttu.

Päivän saldo: Vanhoja? Kaikki naapurimme olivat meitä selvästi nuorempia. Milloin se näin päin kääntyi?

Niin, ja dementikkojakin vielä. Nimittäin: Päivän kierros alkoi niin, että matkalla naapureiden luo veimme avaimen rouvashenkilö A:n äidille, jonka on määrä huomenna tulla meille rakkaita lemmikkieläimiämme hoitamaan meidän ansaitun ja odotetun viikonloppuvapaamme ajaksi. Luovutimme siis avaimen rouvashenkilö A:n äidille ja rouvashenkilö A:n raskas avainnippu oli lähtiessämme edelleen raskas mutta kotiavaimen verran kevyempi. Kuusi tuntia myöhemmin, viisi naapuria kiinni saatuamme, kaupassa käytyämme ja juuri ja juuri saunavuoroksi kotiin ehdittyämme, saunakamppeet pakattuamme ja kotioven kiinni paiskattuamme havaitsimme, että rouvashenkilö A:n kädessä on paitsi saunasiiderit avainnippu, jossa ei ole kotiavainta. Ei ollut myöskään puhelimia, ei lompakoita, mutta sentään autonavain. Loppu hyvin kaikki hyvin, kiitos sen, että rouvashenkilö A:lla on useampi kappale lähellä asuvia sisarushenkilöitä, saimme kuin saimmekin haltuumme vara-avaimen. Siirsimme omavaltaisesti saunavuoroamme puolella tunnilla eteenpäin, saunasiiderit maistuivat ja etenkin kiinalainen ruoka sen jälkeen.