Tuulettelua ja väliseiniä

Näkymä saunasta olkkarin ja keittiön läpi kohti makkaria, pikkuvessaa ja työhuonetta.

 Tässä työhuoneen ja makkarin suunnasta olkkarin ja keittiön läpi kohti kodinhoitohuonetta, pesuhuonetta ja saunaa, oikealla ns. kirjastohuone, josta ovi takapihalle.

 Ja sitten vielä pesuhuoneesta etualalla olevan saunan läpi toiseen päähän taloa, niin että olkkarin isot ikkunatkin näkyvät kuvassa.

Joululoma se vihdoin koitti, ja nakki pamahti: torstaina mestari soitti ja sieltä varovasti tiedusteli, että olihan se niin, että teillä ei ollut suunnitelmia poistua paikkakunnalta kovin pitkälle joululomalla? Eipä ollut tullut mieleen, että kun työmiehet poistuivat kahden viikon joululomalleen, lattia se siellä jatkaa kuivumistaan - sillä edellytyksellä, että sisätilaa tuuletellaan säännöllisesti. Järjestämme siis sellaisia paikkakunnalta poistumisia, että menomatkalla ajelemme talon kautta aamutuulettamassa ja illalla kotimatkalla poikkeamme iltatuulettamassa. Eipä siihen taida meillä olla vastaan sanomista, koska kosteusprosentti hipoo tällä hetkellä jotain noin miljoonaa: saman tien pamahtavat silmälasit huuruun, kun oven avaa ja taloon astuu sisään.

Mitään kovin näkyvää ulkopuolella tuskin enää vähään aikaan tapahtuukaan, uutta ovat lähinnä tällä erää kuistien kaiteet. Sisällä sen sijaan on edistytty sen verran, että nyt on kaikkien huoneiden väliseinien ekat laudoitukset paikoillaan, eli hyvin hahmottuu, miten huoneet sijaitsevat, ja jopa saa käsityksen huoneiden koosta. Hyvältä vaikuttaa. Olkkarin sisustus saattaa aikanaan aiheuttaa harmaita hiuksia, kun ikkunat ovat niin mahtavan kokoiset (hienot), ettei niitä haluaisi sohvan selkänojilla peittää. Eikä vähimpänä se, että saattavat olla jopa niin matalalla, että meidän nelijalkaiset näkisivät suoraan ulos ihan lattialta istualtaan.

Yhden pienen vian eilen harmiksemme bongasimme: yhden sisäpuolen ikkunanpokan alareunaan on tullut säpäle joko työmiesten ikkunoita kiinnitellessä tai sitten se on ollut siinä alunperinkin. Pikku juttu sinänsä, mutta eihän uudessa ikkunassa tuollaista kuulu olla eikä sitä katsella viitsisi, joten kunhan vuosi vaihtuu, laitetaan palautetta menemään. Tuskinpa sen takia koko ikkunaa vaihtamaan alkavat, miten sitten mahtavat asian korjata...

Mutta nyt jouluostoksille ja tuuletusreissulle, mutta sitä ennen tuoreimpia kuvia vielä hiukan kehiin. Alla roskakasa odottaa pois kuljettamistaan, kunhan saadaan vähäiset loput vielä levällään olevat roskat säkkeihin ja pakettiauto lainaksi. Ehkä sitten välipäivinä. Ihana talvi ja pakkanenkin se sieltä tuli!

Ja alimpana sitten se uusi elementti eli kuistin kaide. Tuuletusta in action.

Edistysaskelia

Tontilla on jälleen tallattu muutamia edistysaskelia pakkasista huolimatta. Rakennekatselmus pidettiin ja rakenteet hyviksi havaittiin. Itse emme tuossa tilaisuudessa paikalla olleet, mutta mestarimme kertoi tekstarilla tärkeimmät: Ei huomautettavaa. 

Näyttää siltä, että sisustusmateriaalitappelumme saattaa sittenkin päättyä hyvin. Kun ensin oikein urakalla haukuttiin paljon mainostettua sisustusetua, saimme tänään laskelmat haluamistamme, vakiotoimitukseen kuulumattomista, sisustustöistä. Siinä vaiheessa kun sähköposti pamahti PP:n koneelle, heittelimme arvioita hinnasta ennen kyseisen postin avaamista. Hinta-arviot olivat kerrankin samaa luokkaa sekä Peruspessimistillä että Optimistijollalla, eli puhuttiin tuhansista. Karu totuus ylimääräisen työn hinnasta paljastuikin yllättäen vain satasiksi! Ei paha. Viesti, jolla ylimääräisen työn hinta lähetettiin, oli äärimmäisen ystävällinen ja kohtelias. Mielessä käväisi, että syksyllä talotehtaalle lähetetty viesti, jossa kauniisti pyysimme heitä tunkemaan sisustusetunsa paikkaan, jonne aurinko ei paista, olisi ehkä tehnyt jonkinlaisen vaikutuksen.

Tosin, ei mitään niin hyvää ettei jotain huonoakin, vai miten se meni? Kesto-ongelmaksi osoittautunut valokuitukaapeli aiheuttaa edelleen harmia. Tarpeeksi pitkää vetolankaa ei tahdo löytyä mistään lainaksi, ja jos sellaisen joutuu ostamaan, uppoaa siihen sitten jälleen satasia. Sinänsä harmillista, koska tuskin meillä tuollaiselle vetolangalle jälkeenpäin paljon käyttöä olisi.

Huomenaamulla sitten jälleen saapuu lisää tavaraa tontille. Tontille, jolla siis on jo talo, mutta jota ei osaa muuksi kuin tontiksi sanoa. PP sairastaa possunuhan esiastetta (yrittää kyllä röhkiä vastaan), ja minä kävin asettelemassa trukkilavoja pitkin pihaa. Samalla reissulla keräsin rohkeutta ja kävin "komentamassa" timpureita, lue: pyytämässä kauniisti, että josko he ennen joululomalle lähtöään kantaisivat puutavaran sisään, kun meille se ei oikein kuulu, ja sisälle ne tarvis saada ja kun kukaan muu ei varmaan oo asiasta mitään sanonu, ja tässä ois teille glögi-pullotkin. Kiitos. Kyllä ne usko mua! Lupasivat oitis kantaa tarvikkeet sisätiloihin :) Nopeasti uskalsin vilkuilla ympärilleni samalla kun komentelin ja huomasin, että valu on tosiaan ollut ja siellä on lattia! Lattian päällä oli vähän rakenneltuna väliseinän runkojakin, ja mikä tärkeintä, siellä oli lämmin. No ainakin siedettävää. Sopii taas puukuorman tulla.

Alkaa jo näyttää kodilta - ainakin ulkoapäin

Laitetaan nyt vaikka kuvat heti tähän alkuun.

Nyt on lukittava ovi ja siihen 8 kpl avaimia.

Vasemmalta lukien kodinhoitohuoneen ikkuna, keittiön isompi ikkuna ja keittiön pienempi ikkuna.

Takapihan perukoilta.

Kodinhoitohuoneen ovi ja pesuhuoneen ikkuna.

Takapihan kuisti.

Lattiavalua odotellessa.

Joulukuu jo lähes puolessavälissä, paljon on kuvia otettu, käyty tontilla siivoilemassa ja ihastelemassa taloa, eikä ihme ja kumma ole suurempia huolenaiheitakaan juuri nyt (kop kop).

Ilmeisesti yksi murheenkryyni aina joka projektiin tarvitaan, meillä se tässä alkumetreillä ollut tuo kaapelitelevision piuha. Odoteltiin sen yksityiskohtia liian pitkään, ja jonkun unohduksesta, väärinkäsityksestä tai lie mistä syystä sähkökaapelin kaivanto pantiin kiinni, maa jäätyi ja meidän piuha se seisoi yhä tontin rajalla. Meille sitten ohimennen tokaistiin, että kaivakaa se putken pää sieltä viemärinkansien lähimaastosta esiin ja tunkekaa kaapeli (n. 30 m) putkeen, kyllä se sieltä toisesta päästä ulos tulee. Aivan...!

No mehän juhlistimme Suomen syntymäpäivää kaivamalla kuoppaa. Ja kaivamalla kuoppaa... ja kaivamalla kuoppaa. Apunamme olivat o-jollan sisar ja sisaren poika, mutta ei vaan putken päätä löytynyt. Ei muuta kuin viestiä mestarille, että olisiko mitään käsitystä tarkemmin, missä ja millä syvyydellä putki nyt oikein on. Homma jatkui seuraavana päivänä, ja onneksemme mestarillamme oli tontille muutenkin asiaa, joten häntä kiittäminen, putki löytyi - 1,5 m syvyydestä, eri puolelta viemärinkansia kuin mistä olimme itse kaivaneet. Vähän kyllä hirvitti kaivajan kävelykenkien ja vaalean takin puolesta... Putki siis löytyi, kaapelikin meni putkeen ainakin yli 20 metrin verran, mutta ei vain tullut ulos toisesta päästä. Nyt siis kuoppamme on auki, pressulla peitettynä, kunnes putkeen saadaan vetolanka, jolla se (toivottavasti) kaapeli saadaan ihan läpi asti. Kunhan onnistuu siihen mennessä, kun sähköjä aletaan taloon vedellä...

Siivoiltu ollaan ja yksi kuorma roskia jo kaatopaikallekin kuskattu. Päätettiin toistaiseksi olla hankkimatta vaihtolavaa, vaan sen sijaan urakoida roskat jätesäkkeihin omin voimin ja lainapakulla kaatikselle. Aika monta kuormaa saa käydä kippaamassa vaihtolavan vuokran, tyhjennysten ja jätemaksujen hinnalla...

Viime viikolla maltettiin pysyä työmiesten jaloista poissa kokonaiset neljä päivää. Perjantaina, kun sinne menimme, niin talossa olikin jo ovet, nurkkalaudat, ikkunankarmit ja kuistienkin pohjat. Näyttää jo ihan kodilta, eikä siivoilu otsalamppujen valossa ole sekään yhtään hassumpaa puuhaa.

Tiistaina on sitten vuorossa lattian valu. Miehet ilmeisesti vapaalla siihen saakka, ovat sen kyllä ansainneetkin. Yhtenäkään päivänä ei olla onnistuttu menemään paikalle tarpeeksi myöhään tai tarpeeksi pyhänä päivänä - aina ovat olleet siellä työn touhussa. Ensi viikon jälkeen jäävätkin sitten pidemmälle joululomalla, kahdeksi viikoksi. Toisaalta lattia senkun siellä kuivuu, joten sopivaan saumaan osuu joulu.