keskiviikko 12. elokuuta 2009

Puuttuvat allekirjoitukset ja esiäitiemme raivaajahenki




Neljän viikon kesälomasta oli suurin osa varattu kaikkeen rakentamiseen liittyvään, ja meillä oli suunniteltua menoa vain yhden viikon osalle. Sen ainoan, jolloin meitä olisi tarvittu kotikonnuilla. Rakennuslupapaperit jätettiin mestarille rakennusvalvontatoimistoon vietäviksi, ja itse lähdettiin katsomaan Madonnaa Tallinnaan. Kesken reissun tuli viesti, että kaikesta kirjoittelusta huolimatta kahdesta paperista puuttuivat allekirjoituksemme. Papereiden palautus myöhästyi ensimmäisestä lupakäsittelystä, eikä sticky and sweetkään estänyt ärräpäiden lentelyä. Pakkoko kaikkiin lappuihin on allekirjoitus tulla, häh?

Koskapa lupa ei ehdi tulla ennen kuin joskus syyskuulla, oli pakko kysellä rakennusvalvontatoimistolta etukäteislupaa puiden kaatoon. Vastaus oli tiukan täsmällisen tulkinnanvarainen: ehdottomasti puita ei saa kaataa ennen rakennusluvan voimaan tuloa, mutta kyllä sieltä tontilta nyt sellaiset ”miehen” kokoiset puut voi käydä pistelemässä nurin. Miten määritellään miehen kokoinen? Jos ajatellaan pituutta, niin melko matalaksi olisi saalis jäänyt, mutta päädyimme laskemaan koon kuutioina. Jos ison miehen kuutiotilavuus jaetaan ohueen puunrunkoon, voitiin hyvällä omallatunnolla kaataa reilusti pari-kolmemetrisiä puita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti