Sateisen marraskuun sateeton aamu alkoi niin kuin muutkin aamut viime aikoina: Huisk, huisk...skraats, skraats, hetken hiljaisuus ja PAM! Yläkerran myynnissä ollut kämppä on vaihtanut omistajaa ja remontti alkoi samana päivänä kuin allekirjoittaneen sairasloma. Nukkuminen yhdessä asennossa, käsi vatsaan kiinni sidottuna ja kissa jalkojen päällä ei ole ihan yksinkertainen ja selkeä homma. Aamuyöstä kun väsy vie voiton puutumisesta ja särystä, sitä nukahtaa ja voisi olettaa sairasloman olevan sitä varten, että unta voisi jatkaa pitkälle aamuun. Voisi, mutta turhaksi haaveeksi tuo on jäänyt. No, kuka sitä seiskan jälkeen enää nukkua olisi halunnutkaan.
Peruspessimisti paahtoi yksityisyrittäjän huolet niskassaan töitä aamupäivän, minä avasin koneen ja pistin pasianssiksi. Sairasloman aikana olen addiktoitunut sekä Napoleoniin että Virginia Reeliin, ehkä laajennan skaalaa vielä Adela patienceenkin, ennen kuin kuuden viikon loma on ohi. Puolelta päivin tuli PP:n (Peruspessimisti) puhelimeen soitto tuntemattomalta mieheltä, joka kertoi olevansa noin 10 km:n päässä rakennustyömaasta ja tuovansa tällä kertaa puun sijasta peltiä katolle. Meidänhän pitäisi olla paikan päällä aina vastaanottamassa lähetykset, mutta emme mekään sentään sellaisia fakiireja ole, että 30 km:n matkan kymmenessä minuutissa taittaisimme. Antoihan se silti hyvän tekosyyn lopettaa työt (ja pasianssit) ja lähteä katsomaan, mitä tontilla tapahtuu. No juu juu, oltaishan sinne kuitenkin menty, mutta ei ehkä vielä näin aikaisin...
Oli siellä tapahtunut. Meidän tontilla seistä tönötti selvä talo! Ei siinä nyt kattoa ollut, eikä ikkunoita, eikä ovia, mutta seinät olivat ja melkein kokonaan. Paikalle saapuessamme länsipäädyn viimeistä hirsikertaa aseteltiin paikoilleen ja muissakin seinissä oli jo loppusuora meneillään. Ja eivät nämä kaverit ihan ensimmäistä kertaa hirsitaloa pystyttäneet, sen meidän mestarikin totesi, joka oli sattumalta tullut myös raksalle poikkeamaan. Matkan takaa tullut nosturimies veikkaili, että ennen työpäivän loppua myös kattotuolit nostetaan paikoilleen. Kaveri oli sen verran kaukaa tullut, ettei halunnut muutaman nosturiveivauksen takia enää seuraavana päivänä saapua paikalle.
Koska kerran vielä oli odotettavissa näinkin merkityksellistä edistymistä tälle päivälle, päätimme kutsua itsemme siskolleni kylään ja mennä odottamaan sitä työpäivän päättymistä naapurustoon. Kahvit juotiin ja raksahommat puhuttiin läpi, ammattilaisiahan tässä vähän niin kuin kaikki ollaan. Minä, puoliso ja sisko. Ja naapurin keskeneräisen autotallityömaan materiaalien suojaus haukuttiin. Siellä ne on kalliit kattoristikot olleet suojaamattomana säiden armoilla vuoden verran, ja sen ne on sitten näköisetkin. Heillä ilmeisesti ”kattotuolien pimeässä liejussa suojaamisriita” ei päättynyt ihan yhtä onnellisesti kuin meillä. Illan pimentyessä lähdettiin isommalla porukalla katsomaan kattotuoleja ja todettiin, että nämä työmiehet tekevät sitten vähän pidempää päivää. Meno oli yhtä touhukasta kuin päivälläkin, sitä vaan touhuttiin keinovalaistuksessa. Seinähirret olivat jo kaikki paikoillaan, ja yksi pitkä hirsi oli paketissa ollut varmuuden vuoksi ylimääräisenä. Jos sitä nyt sitten ei tarvitse käyttää, niin siitä saisi pihamaalle nuotion viereen mukavan penkin tai parikin. Kattotuolit yksi kerrallaan nousivat katolle, ei siinä kauan nokka tuhissut. Tällä vauhdilla talo on säältä suojassa ennen viikonloppua. Mikä on aika hyvä asia, koska säätiedotus lupaa vettä, vettä ja vettä.
Ensimmäistä kertaa hahmottaa ihan kunnolla, millainen talosta on tulossa. Olohuoneen ikkunat ovat mahtavan kokoiset ja puhtauttaan hohtava hirren pinta upeaa katseltavaa. Jännä päivä. Niin jännä, ettei meinaa uni tulla silmään vaan piti vielä sängystä nousta purkamaan päivän tapahtumat paperille. Peruspessimisti nukkuu jo, onneksi hän ennen nukahtamistaan vielä avitti minulle korvatulpat korviin, jos vaikka liikenteen meteliltä ja kissojen juoksuharjoituksilta säästyisi. Yksikätisen yllättäviä rajoitteita: minä rullaan korvatulpan pieneksi, PP venyttää korvalehteä, että korvakäytävä aukeaa tarpeeksi... Ehkä sitä nyt sitten jo menisi nukkumaan. Paitsi, että minun puolella sänkyä nukkuu kaksi kissaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti