sunnuntai 16. elokuuta 2009

Leipätyö kutsuu




Viimeistä lomapäivää viedään, huomenna sitten vievät taas työt. Saisi mieluusti sataa vaikka koko viikon. Onneksi eilen vielä paistoi, sillä kolmannen kerran tällä viikolla vietettiin viisituntinen rupeama tontilla, ja nyt siellä ei enää hirveän paljon niitä pienempiä rankoja seiso. Seuraavaksi kaatopuuhiin mennään sitten moottorisahan kanssa.

Tänä aamuna vietiin tontille parikymmentä trukkilavaa, joten nyt on, minkä päälle niitä puita kasata. Vielä kun keksitään, millä menetelmällä miljardista risusta pääsee eroon. Ajatus oli tehdä osasta haketta, ehkäpä siihen vielä ryhdytäänkin.

Ilmeisesti fyysinen työ yhdistettynä liian aikaiseen aamuherätykseen (kymmeneltä) ja jokaöiseen yksi-kissa-ulos-makkarista + loput-kissat-ulos-makkarista + "mauuuuu, antakaa meille aamupalaa" -rutiiniin on tässä loman viimeisinä päivinä verottanut sen verran, että meikäläinen nukahti kolmen tunnin päikkäreille.

Tässä nyt vielä kuitenkin jokunen otos puunkaadosta. On ollut kyllä varsin mukavaa puuhaa, saa nyt sitten edes jotain tehdä itsekin...

torstai 13. elokuuta 2009

Sisustus 101

Heti aamusta meinasikin sitten taas hermo mennä (tästä on hyvää vauhtia tulossa tämän projektin yleisin ilmaus ainakin allekirjoittaneella…), kun talotoimittajalta tuli postissa paperiliuska, johon pitäisi sisustusvalinnat merkitä. Ohjeistus lievästi sanottuna olematonta, kalustekuvat perusmallin ja muutenkin heräsi kysymyksiä noin tusinan verran. Ja missä se "9 000 euron etu", kun pintamateriaalit saavat maksaa enintään 30 euroa per neliö tai tapettirulla? Parkettia sillä ei saa kuin jotain perustammea, ja ihan tavislaatat ja -tapetitkin tuntuvat maksavan enemmän. Kiukuttaa, kun menee kaiken maailman markkinointihalpaan. "Kaiken kyllä saatte, minkä haluatte, kunhan ette mitään italialaista marmoria halua"… Yeah right.

Noh, kiukutuksesta adrenalisoituina soitettiin talotoimittajan asiakasvastaavalle, saatiin selvitettyä muutamakin asia ja sitten taas vaihteeksi kierreltiin Puustellia, Pukkilaa ja K-rautaa. Emmeköhän me nyt sitten kuitenkin ihan hyvät systeemit saa käärittyä kasaan, kunhan vaan osataan koota palapeli nätisti.

Tonnikalapasta-ainesten ja videoleffan kera kotiuduttuamme sähköpostissa odottikin ihan mukava uutinen: vakiosauna on kuin onkin aivan kelvollinen. Ei tarvitse kuin vaihtaa kiuas siihen parempaan, mutta tästä aiheesta minä vaikenen, koska se on tuon saunavastaavan reviiriä.

Huomenna menemme vesureinemme tekemään selvää niistä lopuistakin "miehen kokoisista".

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Puuttuvat allekirjoitukset ja esiäitiemme raivaajahenki




Neljän viikon kesälomasta oli suurin osa varattu kaikkeen rakentamiseen liittyvään, ja meillä oli suunniteltua menoa vain yhden viikon osalle. Sen ainoan, jolloin meitä olisi tarvittu kotikonnuilla. Rakennuslupapaperit jätettiin mestarille rakennusvalvontatoimistoon vietäviksi, ja itse lähdettiin katsomaan Madonnaa Tallinnaan. Kesken reissun tuli viesti, että kaikesta kirjoittelusta huolimatta kahdesta paperista puuttuivat allekirjoituksemme. Papereiden palautus myöhästyi ensimmäisestä lupakäsittelystä, eikä sticky and sweetkään estänyt ärräpäiden lentelyä. Pakkoko kaikkiin lappuihin on allekirjoitus tulla, häh?

Koskapa lupa ei ehdi tulla ennen kuin joskus syyskuulla, oli pakko kysellä rakennusvalvontatoimistolta etukäteislupaa puiden kaatoon. Vastaus oli tiukan täsmällisen tulkinnanvarainen: ehdottomasti puita ei saa kaataa ennen rakennusluvan voimaan tuloa, mutta kyllä sieltä tontilta nyt sellaiset ”miehen” kokoiset puut voi käydä pistelemässä nurin. Miten määritellään miehen kokoinen? Jos ajatellaan pituutta, niin melko matalaksi olisi saalis jäänyt, mutta päädyimme laskemaan koon kuutioina. Jos ison miehen kuutiotilavuus jaetaan ohueen puunrunkoon, voitiin hyvällä omallatunnolla kaataa reilusti pari-kolmemetrisiä puita.