Avaimet käteen?

”Avaimet käteen”, ”Kaikki yhdellä laskulla”, ”Me rakennamme, sinun ei tarvitse huolehtia kuin sisustamisesta”. Tuttuja mainoslauseita lehdistä, totuus onkin sitten toisenlainen. Meillä on edetty siihen pisteeseen, että kun talotoimittajan logolla varustettu paksu kirje tipahtaa postilaatikosta, peruspessimisti saa epileptisen kohtauksen ja etsii pikakirjekurssia sähkötekniikan, lvi-tekniikan, perustusrakentamisen, IT-suunnittelijan ja maanrakentajan koulutuksiin. Perusopinnoista insinööriksi viikossa, muuten ei talo valmistu eikä rakentaja selviä hengissä.

No nyt on tiedossa eri liitintyypit. Tiedetään, kuinka valokaapeliliittymään tarvitaan alitusputki perustusten läpi tonttikeskukselta ryhmäkeskukseen. Alitusputken nimi ja koko on tiedossa. Ei sitä tunnistettaisi, vaikka vastaan kävelisi, mutta tiedetään sellaisen olevan olemassa ja tiedetään, että sellainen täytyy meille vetää. Tiedetään sekin, että kuparikaapeli pitää pistää kiertämään koko hemmetin torppa maadoitusta varten. Tiedetään, että sähköjohto pitää vetää sähkökeskukselta pihavaloille ja autotallille. Mutta sitä ei tiedetä, kuka tämän kaiken tekee! Ei ainakaan kukaan näistä avaimet käteen -mainosten tekijöistä.

Mestarikin tuntuu kadonneen juuri sillä hetkellä, kun tiedon jano on suurin. Kuten esimerkiksi sunnuntaina 22:30 tai maanantaina 20:40. Eihän se ole mestari eikä mikään, joka ei päivystä 24/7!

Ja haluaako joku pisteyttää Soneran asiakaspalvelua? Minä annan pisteet 4,5. Peruspessimisti voi heittää jotain kasin ja kympin väliltä. Kun minä soitin asiakaspalveluun kyselläkseni kaapeli-tv:n liittymää ja laajakaistaa, sain puhelimen päähän asiakaspalvelijan, jonka aivot tuntuivat olevan liitoksissa postinumeroon. Ja kun meidän uudelle asuntoalueelle ei heidän järjestelmistään sellaista löytynyt, oli jälki sen mukaista. Meille ilmoitettiin paikallinen sähkölaitos yhteistyökumppaniksi, joka tekee kaiken kaapelinvedosta kanavahakuun (vrt. Ihmepoika Robin). Sähkölaitokselle marssittuamme tyypit nauroivat Soneran pihalle ja totesivat, että meillä mitään yhteistyötä ole...

Peruspessimisti soitti Soneralle ja valokuitukaapelin hintakin laski joka lauseella. Perhana. Siis hyvähän tuo on, että homma lähti toimimaan, mutta vähän se mietityttää, että mikäs siinä mun kysymyksenasettelussani oli vialla?

Palataan tuohon ”Kaikki yhdellä laskulla”. Niiv varmaan! Nyt tiedetään ylimääräistä laskua tulevan keittiön ja wc:n kalustemuutoksista. Kuinka paljon, se jää nähtäväksi. Seuraavaksi löysin kotoa hyperventiloivan puolisoni sähkösuunnitelma kourassaan. Tähän mennessä sähkösuunnitelman punakynämerkinnät ovat maksaneet n. 1 000 €. Ja vielä ois kiva saada ne kuituvalot saunaan. Laskuja siis kertyy hiukan enemmän kuin yksi. Työtäkin kertyy hiukan enemmän kuin pelkkien avainten vastaanotto.

Nyt sitten pistämään mestarin kysymyslistaan vielä pari ranskalaista viivaa, josko huomenna sitten ehtisi saada hänet kiinni. Kumma kyllä tämä meidän mestarimme onnistuu aina järjestämään kohti suurempaa epäjärjestystä etenevästä katastrofista loogisen tapahtumaketjun, joka tuntuu olleen itsestään selvää kaikille. Paitsi meille. Vai tehtäiskö me siitä loogisesta tapahtumaketjusta kohti suurempaa epäjärjestystä etenevä katastrofi....? Hohhoijjaa, jokohan ois toukokuu.

Raakaa peliä

Ei pahemmin ole onneksi tarvinnut räjäytellä. Nämä isoimpia maan alta paljastuneita murikoita.

Tässä autotallin paikka. Takana takapihan paikkaa ja ylhäällä "yläpiha".

Nämä kivet pitää sitten vierittää pengerryksen rakennusaineiksi -- onnistuu helposti.

Tässä talonpaikkaa ja puolet maanomistajista.

Elikäs täältä epileptisen kohtauksen jälkimainingeista muutamat kuvat tontin tämänhetkisestä tilasta. Apua, missä puuuuuuuuuuut? Hyvää yötä, adjö, sleep well.

Kaivinkone ja kaapeli-tv

Tontilla ovat alkaneet työt, todistimme sen omin silmin tänä aamuna klo 7.30, kuten autosta vaivihkaa otettu kuva todistaa. Tavattiin kaivurimies, selvitimme pihastrategiaa ja säästettäviä kiviä ja sen jälkeen tutkailimme mestarimme kanssa aamukahvikupposten ääressä perjantaina saamaamme sähkösuunnitelmaa.

Tiedossa rutkasti lisää pistokkeiden paikkoja ja paikkojen vaihtoja, jonkin verran lisää kattospotteja, joiksi todennäköisesti valitsemme halogeenien sijaan energiansäästölampuilla toimivat alasvalot, ja muuta pientä säätöä. Hintaa tulee taas niin että ropisee. Tämän sähköasian kanssa tulee pienoinen kiire, koska muutettu suunnitelma pitää palauttaa jo ensi viikolla, ja sitä ennen pitäisi olla myös lopullinen kalustesuunnitelma. Sitä tässä Puustellilta odotellaan.

Sitten tämän päivän pienoinen pommi: Oltiin jo keksitty vaihtoehto Elisan törkeälle vedolle nostaa puhelinliittymänsä hinta reilusta parista sadasta 1 820:een euroon, mutta ei se ollutkaan niin yksinkertainen juttu. Ajateltiin nimittäin, että kun hankkii kaapeli-tv-liittymän, saa tv-kanavien lisäksi myös kaapelimodeemiyhteyden. Ja noin kolmasosalla tuosta Elisan kiskurihinnasta. Se tuntui järkevältä muutenkin, koska kiinteää puhelinta ei varmasti koskaan aiota hankkia. No, tänäänpä selvisikin, että kunnan uusille alueille ei enää toteutetakaan moisia yhteyksiä kuparikaapelilla vaan yllätys yllätys: valokuidulla. Sehän nyt tekniikan puolesta olisi takuuvarma ja tehokas tietoliikenneratkaisu vuosiksi eteenpäin, mutta kun hinta ei hivele silmiä eikä korvia. Arvio tällä hetkellä 2 900 euroa, vahvistusta tässä odotellaan. Joten hinta pompsahti ensin parista sadasta vajaaseen pariin tonniin ja nyt sitten kolmeen tonniin. Tämä menee sitten toiminimeni verovähennyksiin, koska mitään huippukaistaa ei muuten tarvittaisi, ellen tarvitsisi sitä töihin. Muussa tapauksessa kävisi vaikka mokkula.

Viimeiset raivauspuuhat ja aloituskokous

Flunssainen Brysselistä palaaja joutui heti kolmen päivän raivausputkeen, joten lauantain, sunnuntain ja maanantain rupeamien jälkeen tontti näyttää tältä.

Lauantaina moottorisahan käyttäjäksi saatiin E:n isä ja apulaiseksi veli, mutta homma jäi harmillisesti edelleenkin kesken, kun saatiin niskaan rankkasade. Sunnuntainakaan ei maltettu pysyä tontilta poissa, joten käytiin pinoamassa ja karsimassa ihan vain kahden kesken. Maanantaina sahuriksi värvättiin P:n siskonpoika. Vihdoin voidaan sanoa, että NYT ei enää moottorisahaa tarvita, vaan jäljellä on enää haketus. Silppuri haetaan vuokralle tänään, joten sen jälkeen voivat sitten maatyökoneet tulla. Oli tuossa raivaamisessa pikkuisen enemmän hommaa kuin alun perin ajateltiin, mutta tehdyksi tuli ja kivaakin oli :) Vähän kyllä hirvittää, että sadoista puista tontilla seisoo tällä hetkellä enää muutama... Mutta kun tuota pintamaata pitää melko rankasti kuoria, niin vaikea sinne keskelle mitään olisi ollut jättää seisomaan.

Aloituskokous pidettiin eilen aamulla. Se oli mukavan rento puolituntinen, lähinnä vastuualueiden ja erinäisten katselmusten läpikäyminen. Toisaalta muodollisuus, mutta tuli siinä selkiytettyä sellaisia, että kuka tarkistaa ja kirjaa mitkäkin asiat ja missä vaiheessa. Ei voi kuin olla tyytyväinen, miten mukavaa porukkaa tuolla kunnassa tuntuu joka puolella olevan. Eikä vain kunnassa: yhtenä perjantai-iltapäivänä viime tingassa poikettiin sähkölaitoksella tekemässä liittymissopimus. Siinä sivussa saatiin tiivis ja hyödyllinen puolen tunnin luento taloudellisesta sähkönkäytöstä.

Toissapäivänä lähetettiin tehtaalle muutetut kalustekuvat, ja nyt odotellaan, kuinka paljon lisähintaa muutoksista tulee. Todennäköisesti paljon. Seuraavaksi sitten varsinaisesti niiden pintamateriaalien valinnan kimppuun. Niin ja soihan eräänä aamuna tällä viikolla puhelin, että alaovella olisi postilähetys. Hetken päästä eteisessä seisoi parimetrinen tonttikeskus ja rulla kaapelia. Kissat tykkäsivät kovasti uudesta kiipeilypuusta. Nyt keskus ja kaapelirulla odottelevat tontille kuljetustaan kellarikomerossa.

Puut pinoon

Ihan eivät puut vielä pinossa ole, mutta sikin sokin tontilla sentään. Eilinen meni pistellessä runkoja poikki veljien avustuksella. Aivan ei yksi päivä riittänyt, kuten toivoimme, mutta kun yhdeksi päiväksi saadaan vielä moottorisahan käyttäjä, niin sitten on tontti sileänä ja rungot pinossa takarajalla. Loppuraivaus jää siis ensi viikonloppuun, koska toinen meistä viettää alkavan viikon Brysselissä. Jospa sillä välillä onnistuisi kuitenkin aloituskokouksen, maatyöurakan aloitusajankohdan ja parin muun sovittavan asian sumpliminen. Perjantaina saatiin tietää, kuinka kalustemuutokset ilmoitetaan, joten sen kimppuun ensi viikonloppuna myös.

Tässä joitakin kuvia muodonmuutoksesta.

Rakennuslupa

Ei juurikaan uutta raksarintamalla ennen eilistä, jolloin vihdoin ilmestyi odottamamme tieto rakennusvalvontatoimiston seinälle. Vielä viikon verran odotellaan lainvoimaisuutta, mutta sen jälkeen on sitten luparuljanssi takanapäin.

Pieni kiireenpoikanen tässä silti on, koska tuon toisen osapuolen työnantaja keksi heittää parit viikonpituiset työreissut juuri tähän syys-lokakuulle. Joten tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus hankkiutua eroon lopuistakin puista eli velimiehet apuun moottorisahoineen. Seuraavana viikonloppuna risuista ja oksista tehdään sitä paljon puhuttua haketta parin säkin täytteeksi ensi kesää odottamaan.

Raksakylttiasia oli kuulemma jäänyt jonnekin kesälomien jalkoihin, mutta nyt kyltin pitäisi olla tulossa. Kohta siis on tontti tasainen ja päästään jännittämään, millä määrällä euroja maatöistä selvitään.

Perjantaina tavataan Puustellin mies, joten selviää sekin, minkä verran muutokset tuovat lisäkustannuksia. Kyllä sitä siinäkin taas oli. Emme tietenkään missään aikaisemmassa vaiheessa ole saaneet nähdäksemme minkäänlaista yksityiskohtaista kalustesuunnitelmaa. Ylläri, ylläri: Mainittakoon esimerkkinä, että pikkuvessa sisältää tasan yhden vyötärönkorkuisen kaapin lavuaarin lisäksi, eikä edes peiliä! Kodinhoitohuonetta ei juurikaan tarvitse muuttaa, mutta keittiön ovellisia peruskaappeja muutellaan jonkin verran vetolaatikoiksi, lisätään kenties pari lasiovellista ylöspäin aukeavaa ja jotain muuta pientä. Ei kai kukaan sanonutkaan, että tämä tapa raken(nut)taa olisi halpa.