No niin, kuormaa tulikin sitten kolminverroin. Tiistaina soitti kattotuolikuski, että kuorma tulisi keskiviikkona. Oltiin vastaanottamassa lähetystä vesisateessa, ja ensimmäinen rakennusajan riitakin saatiin aikaiseksi. Tähän asti ollaankin oltu varsin sopuisia. Vesisade, nälkä, upottava lieju ja aivan väärä vaatetus olosuhteisiin nähden. Kuski kauko-ohjasi ristikot siistiin pinoon tien ja autotallin väliin ja me jäimme pimeään peittelemään pinoa pressulla. Se meistä, jolla on operoitu olkapää ja käsi kantositeessä, sitoi loppujen lopuksi pressun narut kiinni aluspuihin allekirjoittaneen jäkättäessä vieressä kaikesta mahdollisesta, joka saattaisi mennä ja aivan varmasti menisikin pieleen.
Seuraavana päivänä soitti vuorostaan hirsikuorman kuski, että sopisiko sittenkin, että hirret tuodaan torstai-iltapäivällä eikä perjantaina, kuten oli sovittu. No mikäs siinä. Hirsikuormaa vastaan siis. Puolimatkassa soi jälleen puhelin: tällä kertaa tulossa olisi "puutavarakuorma", samana päivänä siis, "illan suussa". No, siellähän me olemme valmiiksi vastassa.
Odotellessamme kannoimme trukkilavoja paikasta a paikkaan b, ja luvattuna ajankohtana neljän korvilla yhdistelmärekka kaartoi tielle. Hirttä kannettiin sokkelin sisään sorapatjan päälle ja etupihalle trukkilavojen päälle. Vähän on pienet tilat tavaran varastoimiselle, kun suurin osa pihasta sijoittuu talon taakse, minne ei ajoneuvoilla pääse. Purku sujui mallikkaasti, ja samaan aikaan, kun hirsirekka starttasi matkoihinsa, saapui puutavararekka. Tämän kuskin otteet eivät ihan täysin vakuuttaneet, ja yksi paketti putosikin haarukasta, toivottavasti ei myöhemmin ilmene, että paketin sisällä on jotain rikki. Tarkistaahan toimitukset pitäisi, mutta miten se käytännössä tehdään, kun kuski heittää seuraavaa edellisen päälle ja on tiessään alta aikayksikön?
Ahdasta pihassa oli, mutta oltaisiin työnnetty edes trukkilavaa alle, jos suumme olisimme ehtineet avata, ennen kuin yhdestätoista paketista yksi oli jo pahimmassa liejukohdassa vain oman lavansa päällä. Myös ulko-ovet tulivat jo nyt, nekin seisovat nyt hieman epäilyttävässä paikassa turhan pienen maavaran päällä. Toivottavasti hirsinosturi voisi heittää pari pahimmassa paikassa olevaa pakettia turvallisemmille vesille, kun aikanaan saapuu paikalle. Ei siis toteudu kaikilta osin, että maavaraa olisi se ohjeissa määrätty 20 cm. Kukin kuski vain vuorollaan, että "ei tarvitse kahta lavaa, tämä on hyvä näin, ei tarvitse erikseen peittää, tämä on hyvä näin".
Onneksi ei satanut - sitäkin enemmän on satanut tänään. Päätimme oman mielenrauhamme vuoksi, että parempi peittää suurimmat pinot, kun meillä noita pressuja kerran on varattuna. Joten ajelin jälleen kerran tänään tontille (sillä aikaa, kun sairaslomalainen kävi nauttimassa ansaitun juhlalounaan 10-vuotisen työtaipaleensa kunniaksi). Oikein mukavaa marraskuun sadetta luvataan ainakin viikon päiviksi eteenpäin.
Niin, soitti meille eilen rakennusmieskin, ilmoitti tulevansa meille ensi viikolla talontekoon, joten ilmeisesti se pystytys sitten silloin alkaa.
Selvisi muuten sekin, miksi patolevyihin ei ollut muiden salaoja- yms. töiden yhteydessä kiinnitetty yläreunan listoja: Rautakaupan toimituksessa 2 metrin listoja oli tilatun 40 kappaleen sijasta 4. Loput tulevat ensi viikolla, joten jonain sopivana ajankohtana pitänee mennä porailemaan ne kiinni itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti