Paljon on vettä virrannut Suomen koskissa sen jälkeen, kun viimeksi blogia kirjoitimme. Suunnittelun ja hermoilun osalta tämä ei kuitenkaan ole ollut pelkkää hiljaiselon aikaa. On vedelty antennirasioita ja sähköjä seinältä toiselle, pähkäilty, tuumailtu ja vaihdettu taas paikkaa. Lisätty spottivaloja, vaihdettu niitä alasvaloiksi, viritelty kuituja ja laskettu pihavalokaapeleiden metrimääriä. LVI-suunnitelmatkin tulivat. Kauniisti hymyillen kiitimme ja toimitimme suunnitelmat vastaavalle mestarille. Niistä suunnitelmista maallikko ei kyllä oikeasti tajua yhtään mitään. On myös vaihdettu keittön koneita ja purtu hammasta vessan kaakelointien kanssa. Jos kaiken tämän suunnittelun jälkeen pitäisi vielä mennä itse rakentamaan voisi noutaja tulla aika äkkiä. Tällä hetkellä hermosäikeiden viritys on niin tiukalla, että kun kuulee lauseen "Hei, meidän pitäs nyt tarkastaa tää suunnitelma ja palauttaa muutoksineen", on tasan viisi minuuttia aikaa ennen kuin ahdistus iskee.
Tontille on nyt viety kasa trukkilavoja aluspuiksi rakennustarvikkeille. Postista tupsahtanut tonttikeskus viritettiin samalla keikalla talon nurkkakepin viereen. Onneksi veljenpoika rakennusinsinöörinä oli mukana kasaamassa telinettä sille. Nimittäin, jos pikkutarkka neitsytluonne ja millien kanssa pelaava huonekalupuuseppä olisivat kaksin rakentaneet telinettä, olisi lopputulos todennäköisesti ollut viimeisen päälle viimeistelty mutta kevät pitkällä, ennen kuin valmista olisi tullut. Soitto sähkölaitokselle ja tänään perjantaina on vihdoin sähköt kytkettynä. Jipii... :)
Yksi ahdistuksen aihe on ollut myös rakennustyömaalle lakisääteisesti vaadittava sosiaalitila. Ramirentit ja rakennuskonevuokraamot olisivat sellaista kyllä vuokralle tarjonneet, eivätkä edes kovin montaa sataa per kuukausi veloittaneet. Totuus tuli esiin kuljetuksen hinnassa, jossa vuokraamot olisivat sitten ottaneet omansa pois ja korkojen kera. Tämä johti jalkautumiseen renkaanpotkijoiden ja karavaanareiden nettisivustolle. Löytyi vanhaa ja vielä vähän vanhempaa asuntovaunua, jotka olisivat aivan täydellisiä työmaakopiksi, ainakin myyjien mukaan. Mutaan uponneet 70-luvun vinksahtaneet vaunut eivät kuvissa kuitenkaan oikein vakuuttaneet. Jos niihin työmiehet majoittaisi vaikka vain taukojen ajaksi, voisivat vielä kostaa ja kaivertaa nimikirjaimiaan talon seiniin.
Löytyi sieltä sitten yksi sopivakin. Polarin asuntovaunu, vm 81, joka ei ole rekisterissä mutta siisti ja suht kookas. Etuna (toivottavasti) tässä vaunussa on wc. Sellainen on hankittava, mikäli työmiehet sitä haluavat, mutta elämme toivossa että rakentajat turvautuisivat mieluummin läheiseen Shelliin. Vessa kun on sitä mallia, että se pitää sitten itse tyhjentää… Veljenpojan kanssa opeteltiin selitys laillisesti hinattavasta työmaakopista, rekisterikilvet kun olivat ns. ylittäneet sallitun käyttöpäivän, ja sitten ajeltiin pari tuntia mukavia rupatellen. Puolen tunnin peruuttelun, vääntämisen, kiroamisen ja veivaamisen jälkeen vaunu saatiin paikoilleen tontille, eikä veljenpojan auton kytkinkään enää kotimatkalla pahasti haissut.
Monien lehtimyyntisoittojen seassa saimme puhelun myös Uunisepiltä. Pedantti peruspessimisti oli jo etukäteen kirjannut paperille mahdolliset vaihtoehdot. Sointu oli vakiotakka, mutta kumpikaan meistä ei erityisemmin perusta slammatusta pinnasta, joten muutokset olivat tarpeen. Lisäksi takalle haluttiin korkeutta enemmän kuin 175 cm. Olimme varautuneet useamman tuhannen muutoshintaan, mutta Herra Uuniseppä heitti vallan positiivisen yllätyksen perjantai-illan iloksi. Iso Polkka -takka on juuri sopiva (miten tämä olikin jäänyt sieltä mallistosta huomioimatta) ja erotushinta Sointuun on vain 600 euroa. Jep, tähän täytyy olla tyytyväinen.
Ensi viikko on viikko 44, silloin alkaa perustusten teko. Vihdoinkin. Toivotaan, ettei kovin hirveästi sada.
