Talvisodan muistelu ja sisko sydämen asialla

Kaapeli, valokuitukaapeli, talokaapeli, tietoliikennekaapeli, murheenkryynikaapeli, ongelmakaapeli, p**leen kaapeli. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tuo toinen puolisko lähti seikkailemaan valtion rautateiden avustuksella Rovaniemelle, missä mummot pelaavat salibandyä, ja minä siis lapio kourassa jälleen kerran kaivannon kimppuun. 

Koskapa ympäröivä lumi valuu helposti syvään kuoppaan, varsinkin liukasta pressua pitkin joka oli, kuten jo todettu, erityisen fiksusti levitetty koko 6 x 10 metrin alaltaan kaivannon päälle, oli homma aloitettava lapionnilla, lapioinnilla ja lapioinnilla. Tunti meni ja taisi mennä vähän toistakin, kun vihdoin pääsin varsinaiseen päämäärääni eli tönkimään itse suojaputken päätä esiin. Koska kaivanto oli syvä ja kapea, ei sinne enää ollut lapiolla asiaa. Tämä oli onneksi tiedossa jo viimekertaisen urakan jälkeen, joten olin varautunut erikoistyökalulla: Tupperware-astialla. Ovat muuten maineensa veroisia pelejä. Pikkuhiljaa siis ensin pois märkää lunta sinisellä aurajuuston säilöntäpurkilla ja sitten pois kuraista, sulaa maata. Kaivanto syveni entisestään ja sinne piti mennä välillä pää edellä, välillä sammakkoasennolla. Läheiseltä ampumaradalta alkoi kuulua ampumaharjoitusten ääniä ja minulla alkoi kunto pettää.

Siinä minä sitten koin talvisodan muistovuoden kliimaksin seisoessani yksin hartioitani myöden jäisessä  poterossa ja kuunnellessani tulitusta edestäpäin. Vielä kun olisi jostain löytynyt kattila päähän laitettavaksi, niin olisi naapureilla ollut katsottavaa. Paitsi että sillä tupperware-astialla ei varmaan olisi kovin suuria urotöitä tehty. Mutta noin periaatteen tasolla...

Sisko onneksi saapui paikalle ja toi rauhan tullessaan. Koska suojaputken pää oli jo lähes näkyvissä, sisko keskittyi lopun pressun kaivamiseen hangen alta. Minulle olisi piisannut, jos pressun olisi edes leikellyt palasiksi ja ottanut pois, ettei siihen niin helposti liukastu, mutta koska siskoni otti pressun kaivamisen oikein sydämen asiakseen, turha minun siinä sitten on vastaan vikistä. Taistelu oli tuimaa akselilla isosisko vs. pressu ja jossain vaiheessa jouduin nousemaan vauhdilla kuopastani avuksi. Sillä seurauksella, että kompastuin siihen p**leen kaapeliin ja parin vauhtiaskeleen jälkeen kaaduin turvalleni. Koskapa vasen olkapääni on hiljattain leikattu, ajatus tuli päästä käsin, että kaatuessasi  älä vain ota vasemmalla kädellä vastaan. Mutta koska aikaa oli vähän, aivot toimintaa nopeuttaakseen antoivat saman käskyn myös oikealle kädelle.  Sillä seurauksella, että jos joku naapureista sattui katsomaan näytti kuin olisin ottanut pari juoksuaskelta ja heittäytynyt naamalleni hankeen.

Mutta kaapeli, kaapelikaivanto, suojaputken pää ja koko hitonmoinen pressu on nyt kaivettu hangen alta ja passaa mesun tulla vetojousineen.  Seuraava urakka on sitten lumikuorman pudottaminen katolta, ettei kovin paljoa enempää menisi ilmastointiputkista vettä sisätiloihin. Mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Siskolle kiitokset, nähdään seuraavan kerran katolla.