Pinta- ja kaivuutöitä

Viikon tauko talolla käynnissä, mutta eipä sitä juuri huomaa. Tuttu kauhunsekainen fiilis paukahtaa päälle kaksi sekuntia etuoven avaamisen jälkeen, vaikka kuinka olisi viikon rauhoittanut mieltään kotioloissa ja vakuutellut, että hyvin siellä kaikki menee.
Torstaina nimittäin talotoimittajan puolelta jutusteltiin leppoisasti, että ei haittaa, vaikka talolla olisi vähän lämminkin (+28 C), kuivuupahan lattia hyvin. Tai kun kyseltiin, onko tietoa muuttopäivästä, tuli vastaus, että annetaan nyt lattian kuivua. Kovin nopeasti se lattia oli kuivunut, kun kaksi päivää myöhemmin vessan, eteisen ja keittiön lattiaan oli laatat laitettu jo paikoilleen ja kämpän lämpötilaa laskettu alle 20 asteen. Onhan se mahdollista ja myös todennäköistä, että lattian kosteus on torstain tai perjantain aikana käyty mittaamassa, joko talotoimittajan tai meidän mestarin toimesta, mutta olisi kiva jos meillekin kerrottaisi asia. Kertaalleen se on mitattu ja silloin ollut "melkein kuiva", joten kai siellä kaikki hyvin on...Tuo meidän mestari on kyllä ihan tehokas valvomaan rakennustyömaata (joka lienee myös se ensisijainen tehtävä :)), mutta välillä voisi vastailla myös meidän huolestuneisiin kyselyihimme. Näin sunnuntaina ei viitsi puhelimella terrorisoida, huomenna sitten...


Eteisen, vessan ja osittain keittiön lattia on siis laatoitettu. Samoin kylppärin seinille oli saatu kaakelit paikoilleen. Pukkilan värilliset laatat ovat kyllä kieltämättä kivan näköiset. Keittiön ja eteisen pehmeän ruskea iso laatta ja kylppärin yhden seinän tumma punainen. Jotkin meidän valinnoistamme ovat sentään osuneet nappiin. Makkareiden ja kirjastohuoneen lattiat oli myös pinnoitettu ja tumma laminaatti näyttää hyvältä. Laminaatin pitäisi sitten aikanaan kestää neljän kissan juoksut ja ravit, joten siihen valittiin sama kovuusluokka kuin Helsinki-Vantaan lentokentällä... Jos laminaatit ja laatat olivat onnistunut valinta, jalkalistat eivät sitten olleet. Talotehtaalta tuli kysely jalkalistoista, kun allekirjoittanut oli työmatkalla rapakon takana. Vähän kiireellä sitten jouduttiin reissun jälkeen etsimään sopivaa, ja kun paikkakunnan rautakaupoista ei löytynyt sitä merkkiä, jota talotehdas käyttää, luotimme toisen valmistajan väreihin. Ei olisi kannattanut. Jalkalista on punaiseen menevä hailakan ruskea, joka hyppii silmille oikein urakalla. Työmiehet eivät onneksi olleet niitä vielä nakutelleet kiinni, vaikka muuten nopeita ovatkin, joten jätimme viestin, että toimitamme uudet listat paikalle. Eli ensi viikon aikana pukkaa taas rautakauppakeikkaa. Ja muuten, olisi myynnissa 132 metriä paketissaan olevaa tumman pähkinän väristä jalkalistaa...


Talotoimittaja on siis alustavasti arvioinut huhtikuun lopun valmistumisajankohdaksi. Tarkoittaa sitä, että huhtikuun loppuun mennessä talolla pitää olla toimiva nettiyhteys tai muuten rouva pp:n palkkapussiin ei paljon euroja kilise. Ja jos huhtikuun lopulla pitää olla yhteys, tarkoittaa se sitä, että huhtikuun alussa pitää saada se järjen vievä valokuitukaapeli tungettua siihen hemmetin suojaputkeen ja tuupattua sitä pitkin 40:n metrin matka sähkökeskukseen. Ja arvatkaas paljonko siellä on lunta? Putken toinen pää oli helppo kaivella esiin, koska siihen oli asetettu paksu styroksinpalanen pitämään se auki. Toinenkin pää, se johon kaivoimme itsenäisyyspäivän iltana 1,5 metriä syvän kaivannon, oli peitetty pressulla. Sepä se sitten paljon avitti, että siellä jossain metrin hangen alla oli pressu ja sen alla kaivanto. Ei kun lapio kouraan ja etsimään sieltä jostain autotallin kulmilta pressua, kaivantoa, kaapelia ja putken päätä. Vinkki: ei kannata jättää trukkilavoja hankeen ja lumen alle, koska niiden päälle astuessa vääntää nilkkansa ikävästi. Toinen vinkki: ei kannata levittää 6 x 10 metrin pressua koko leveydeltään kaivannon päälle, koska sen päältä joutuu lapioimaan melkoisesti lunta. Hetken lapioinnin jälkeen oikea kohta kuitenkin löytyi. Kun tipahdin vyötäröä myöten lumeen, naapuri kävi kyselemässä, onko jotain hukassa. Ei enää.... Kaapeli löytyi ja putken pääkin siellä oli melkein näkösällä. Lumet vain tipahtelivat sinne syvimpään kuoppaan, ja niiden putsaamiseksi tarvitaan parempia työkaluja. Kuten esimerkiksi vesikauha. Tämäkin kaivanto peitettiin styroksilla, ja nyt odotellaan, josko mestari löytäisi oikeat välineet kaapelin vetoa varten. Mikäli kaapeli joskus saadaan talolle vedettyä ja paikoilleen kytkettyä, poksahtaa meidän kotona kuoharipullo auki.