Vahaa, laatta-asian selvittelyä ja -- valokuitukaapeli?

Se on se ensimmäinen siveltimenveto hankala, kun pitää puhtaasta puunpinnasta aloittaa, mutta nou hätä sen jälkeen! Mukava tosiaan edes tämän verran osallistua töihin itse, ja ovatpahan sitten seinät ihan itse pintakäsitellyt, ei esim. voi työmiehiä virheistä syyttää ;)

Tämä seinä odottaa vielä toista käsittelyä, mutta koska kamera vääristää värejä ja sävyjä melkoisesti, niin aika lailla tältä näyttää se lopullinen tulos kahdenkin vahakerroksen jälkeen -- ehkä ihan pikkuisen valkoisemmalta...

Laatta-asiasta raportoimme lauantai-iltana sähköpostitse työpäällikölle, ja uusi kuorma loppuine laattoineen toimitetaan työmaalle tämän viikon torstaiaamuna. Lienee parasta mennä itse paikan päälle tarkistamaan toimitus. Loput seinätkin ajateltiin vahata torstaina, joten torstaina työmaalle sitten seuraavan kerran. Torstai on myös päivä, jolloin työmiehet poistuvat viikonlopun viettoon, joten saadaan sitten itseksemme hääriä ensi viikonlopun vapaat hetket (joita ei kylläkään ole kovin paljon; lauantaina ASTA-ja kirjamessua ja jääkiekkoa ja sunnuntaina Jyväskylän-reissu). Olemme muuten todenneet, että maalien valinta alkuvaiheessa ainoastaan pohjapiirustus kädessä on hiton vaikeaa. Eli saatamme sen verran siellä tosiaan hääriä, että korjailemme parin seinän maalit toisiin... Työmiehet ovat tehneet kolme viikkoa seitsenpäiväistä työviikkoa, joten hyvä vaan, että menevät hetkeksi lepuuttamaan.

Valokuitukaapeliahdistus alkaa muuten jälleen nostaa päätään! Taivaan täydeltä pyryttää lunta, valmistumisajankohdan lupailtiin aikaistuvan (sinänsä jees ja hienoa, mutta ei kaapelin kaivamisen kannalta), ja töitä pitäisi pystyä (=ON PAKKO PYSTYÄ) jatkamaan samantien ilman mitään nettiyhteyskatkosta. N. kaksi kuukautta armonaikaa siis. Saada se piuha sieltä putken läpi OIKEAAN PAIKKAAN, tehdä sopimus, tilata asentaja ja toivoa, että homma sitten pelaa niin kuin pitää...!

Vahaa ja vääriä laattoja

Tulihan sekin hetki, että pääsimme ihan itse omien pikku kätöstemme kanssa tekemään talolla sisätöitä. Hirsiseinät näyttivät yhden vahauskerran jäljiltä melko hailakoilta ja suoraan sanottuna hiukan likaisilta, joten päätimme vahata seinät toiseen kertaan itse.

Aamusta siis rautakauppaan ostamaan vahaa ja siveltimiä. On muuten melkoisen rasittavaa olla koko kaupungin kanssa yhtä aikaa rautakaupassa, kun myyjille ei ole selvinnyt, mikä on jonon tarkoitus palvelutiskillä. Tämän puljun kaverit menevät palvelemaan sitä, joka isomman metelin itsestään pitää tai joka onnistuu avuttomimmalta näyttämään. Jonotusvuorot ovat tuntematon käsite. No, saimme oikean vahan ja siveltimet, sitten kohti työmaata.

Vaikka lauantai onkin, timpurit eivät paljon vapaapäivistä perusta vaan talolla soi saha ja radiosta pauhasi rokki. Kuuma siellä on yhä edelleen, mutta muuten vallan mukava fiilis. Pienen epäröinnin jälkeen ("Onnistuuko tää? Ei varmasti onnistu! Mitäs jos tää epäonnistuu? Ei tästä ehkä tuu mitään! Miten tää muka vois onnistua?" "Hiljaa!!") päästiin itse hommaan käsiksi. Kotoa tarttui käsiin vain yksi jakkara, joten O-jolla sai kunnian aloittaa vahan sivelyn ylähirsistä, sillä välin kun PP epäröi taustalla... Vaikka nyt maalaripuolelta olen koulutustakin saanut, niin olihan se hiukan hermostuttavaa vedellä vahaa seinään, kun selän takana oli tuijottamassa yksi pessimisti ja kaksi ammattilaista.

Aika nopeasti se kuitenkin rupesi sujumaan, ja PP:kin veteli hetken kuluttua vahaa pintaan kuin olisi sitä ikänsä tehnyt. Makkari, työhuoneen seinä, vessa. Ne saatiin käsiteltyä, muihin seiniin oli ensimmäinen vahakerros sivelty vasta saman päivän aamuna, joten niihin on palattava huomenissa.

Kun seinät oli vahattu, piti käydä merkitsemässä saunan kuituvalojen paikat. Kotona tehty tarkka suunnitelma vesittyi heti kättelyssä, koska alumiinipaperin läpi uitetut johdon päät eivät ylettyneet ihan niihin paikkoihin, joihin niitä ajattelimme. Ei se silti haitannut, uusi valosuunnitelma laadittiin hetkessä, ja se on todennäköisesti jopa parempi kuin alkuperäinen.

Sauna on paneloitu. Vahatuista hirsiseinistä kuvia sitten huomenna.

Seuraava kysymys työmiehiltä koski laattojen asettelua, ja kun sitä selvitimme, huomasimme ettei laattakasa ihan vastannut tilausta. Nopea inventaario tuotti seuraavan tuloksen: yksi vääränkokoinen laattamalli ja yksi laattamalli uupuu kokonaan. Myös lattian kaikki laatat puuttuvat, joten varmaan on vielä toinen kuorma tulossa. Joka tapauksessa, väärän kokoinen valkoinen laatta pitää vaihtaa, muuten saumat menevät solmuun.

Vielä pienet lumityöt, joita on tänä talvena piisannut, sen jälkeen siskon luo kahvittelemaan. Huomenna sitten uusiks.

Helpottaa...

Alkuviikosta oli jo paniikki iskeä, mutta nyt alkaa helpottaa. Eilen oli talofirman työpäällikkö käynyt paikan päällä, mm. lattiavalun kosteutta mittailemassa sen lisäksi, että ilmeisesti nyt sitten ohjeisti työmiehet oikein materiaaliluetteloin.

Lattiasta hyviä uutisia, kuulemma kuiva jo keittiön kohdalta ja lähes kuiva kaikkialta. Hetki vielä odotellaan, ennen kuin lattian kimppuun pääsee, esim. vesieristysten tekoon. Ja hyviä uutisia kokonaisuudenkin kannalta: reippaasti etuajassa kuulemma ollaan. Valmistumisajankohta ilmoitetaan sitten siinä vaiheessa, kun niitä vesieristyksiä päästään tekemään; sitten on helpompi arvioida lopputahti. Eli kohtapuoliin vuokralaista etsimään. Jos kukaan tuntee tarvetta kolmiolle lähellä Tampereen keskustaa, niin ilmoittautuu ;)

Halogeenin reikä oli korjattu, makkarin seinänpätkän väri oli oikea. Lisäksi ulkomuistista luettelivat, että vessan kaikki seinät paitsi takaseinän hirsi laatalle, keittiön lattia laatalle ja kodinhoitohuoneen pesuhuoneen vastainen seinä laatalle -- joten ehkä tässä alkaa usko palata :)

Jokos viimeksi tuosta vahauksesta kirjoittelin? Eilisen aikana kypsyi päätös, että käsitellään hirsiseinät vielä toiseen kertaan. Itse. Kävinkin tänään sopimassa miesten kanssa, että sopii mennä sekaan. Elikäs huomenna sitten rautakaupan kautta Osmocolor-purnukan kanssa hommiin! Onneksi meillä on tuo reilut 10 vuotta direktiivipiruna toimistossa häärinyt puuseppä-maalari perheessä ;)

Ja perheestä puheen ollen. Esitelläänpäs vaikka nämä meidän muut rakkaat perheenjäsenet, kun tuoreita raksakuviakaan ei taasen ole laittaa.

Poika ja sen äiti.

  

Toinen poika ja perheen norjalaisvahvistus.

Avaimet käteen -rakentamisen ihanuutta...

Huh hah hei, vietimme kerrassaan rentouttavan ja mainion teatteri-illan Saisio & Packalen -parivaljakon seurassa, ja siitä virkistäytyneinä päätimme vielä suorittaa ilta-ajelun pääkallopaikalle. Hyvä oli, että näin teimme, vaikka uneton yöhän siitä seurasi. Nyt on todella luovat tunnelmat tässä käännöstä vääntää... mutta minkäs teet.

Voi olla, että asia on kuten se meille esitettiin -- eli hoidossa. Mutta joka tapauksessa oven avattuamme meitä odotti tämä: katto, jossa sunnuntai-iltana ei vielä ollut paneelia mutta halogeenin reikä piirrettynä väärässä kohdassa, oli nyt paneloitu, paneelissa reikä, VÄÄRÄSSÄ kohdassa. Väärällä maalilla maalattu seinä oli yhä väärän värinen (voi toki olla, että maali oli lopussa). Ja miesten kampenurkkauksessa edelleen se virheellinen huonetilaerittelyversio. Josta tällä kertaa huomasimme puuttuvan myös paljon muuta, ei siis vain, että yhteen seinään väärä maali...

Lakasinlakaisua ja pikainen jätesäkin täyttö, kotiin puoliltaöin ja viesti menemään työpäällikölle. Tältä sitten heti ennen aamukahdeksaa sähköpostissa vastaus, että hän menee paikan päälle tänään ja selvittää, mikä on ongelman nimi, oikeat erittelyt kun on toimitettu ja korjauspyynnöt välitetty. Saas nähdä, mikä siellä sitten lauantaina odottaa.

Työmaavalaisimen valokeilassa kuvista tuppaa tulemaan ihan väärän värisiä, joten odotellaan lauantaita, kun pääsemme paikalle päivänvalossa. Mutta kuvia kun luvattiin, niin tässä nyt sitten vaikka tuo katonpätkä, jossa halogeenit eri etäisyydellä katonharjasta. Heittoa kolmisenkymmentä senttiä.

Pieniä fiboja raportoitu ja vesi- ja viemärisoppari tehty

Tälle päivälle tulikin monta hoidettavaa asiaa. Eilen illalla viimetöiksemme pistimme menemään palautetta yhdestä väärän värisestä seinästä sekä yhden halogeenin väärin mitatusta paikasta. Kävimme ennen joulua huolella läpi pintamateriaali-pdf:n, jonka piti olla se vihoviimeinen versio, jonka mukaan mennään, mutta eilen talolla pläräsimme läpyskää, jossa oli värivirhe verrattuna hyväksymäämme versioon. Herää kysymys, miksi enää kirjoitetaan uusiksi listaa, joka on käytetty asiakkaalla hyväksyttävänä? Positiivista kuitenkin se, että heti tänään aamupäivällä tuli kuittaus, että asiat pistetty eteenpäin. Yllättävänkin ripeää toistaiseksi ollut tämä erinäisiin kyselyihin vastaaminen. Hyvä niin.

Lisäksi olemme yrittäneet miettiä, miten makkarin kaapit saisi sopimaan järkevästi siten, ettei reunimmainen kaapinovi aukeaisi osittain huoneen ainoan ikkunan eteen. Kysymystä eteenpäin, ja kuten edellisiin, tähänkin tuli nopea vastaus: sen kun sovimme kalusteasentajan kanssa. Ja tämän päivän mittaan jostain putkahtikin vallan erinomainen ratkaisu ongelmaan :) Täytyy sitten vain aikanaan saada kalusteasentaja tarpeeksi ajoissa kiinni. -- Tähän siis syynä se, että kun teimme muutoksia talon alkuperäiseen pohjaan (myyjän kanssa, joka koko ajan ahdisteli, että kiire, kiire, kiire...!), makkarin ikkuna jäi siirtämättä keskemmälle huonetta samalla, kun huonetta suurennettiin. Siitäpä seurasi, että takaseinälle sijoitettava kaappirivi onkin sitten liian lähellä ikkunaa, tai ikkuna kaappiriviä. Mutta jospa tuokin ratkeaisi.

Jonkin verran siis alkaa paljastua näitä juttuja, joita ei ehtinyt tajuta siinä kaupantekotilanteessa, jossa piti valita esim. ulko-ovet. Mitään erilaisia lasien kirkkausasteita meille ei esitelty, emmekä itse tulleet asiaa ajatelleeksi. Nyt meillä on sitten ulko-ovi, jonka lasiaukot ovat kirkasta lasia, ja tuulikaapin ovi, jossa samaten. Ja tästähän seuraa, että pimeällä ovesta näkee esteettä sisään. Onneksi lasin voi käsitellä himmeäksi, joten näin sitten todennäköisesti toimimme tuon ulko-oven osalta. Saatavilla on esimerkiksi aine, joka saa lasin näyttämään siltä kuin se olisi huurteessa, valo pääsee läpi, mutta sisään ei näe. Lopputulos voi olla oikein kauniskin.

Tänään myös soitto takkatoimittajalle, koska jälkikäteen tilaamamme takanedustalasi uupui takan muusta materiaalitoimituksesta. Asia hoitui ja Kiitolinja kuskaa lasin meille huomenna. Nopeaa toimintaa sielläkin suunnalla!

Meilailujen lisäksi tänään myös fyysinen ajelu kunnan tekniseen toimistoon. Nyt on hoidettu liittyminen vesi- ja viemäriverkostoon, vesimittarin tilaus sitten huomenna, kun saa asiasta vastaavan ihmisen puhelimen päähän. On se vaan pikkuisen ärsyttävää, että liittymien hinnat määräytyvät rakennusoikeuden mukaan, meidän tapauksessamme siis 310 neliön, vaikka talo on reippaasti vajaa puolet tuosta. No näin se nykyään taitaa mennä useimmissa kunnissa.

Tänään vain tiukkaa tekstiä, valokuvia sitten seuraavalla kerralla.

Kova on vauhti

Viikon tauko talolla käynneissä tuntuu tässä vaiheessa olevan melko paljon, sitä tahtia sinne muutoksia saadaan aikaiseksi. Tummapintaiset seinän kipsilevyt olivat saaneet pintaansa pohjamaalin, ja joissain seinissä jo pintamaalinkin. Harmillista kyllä, yhdessä seinässä myös virheellisen pintamaalin. Tähän löytyi selitys huonetilaerittelystä, jossa tekijälle oli tehtaalla käynyt näppishäiriö, ja jonka vuoksi maalarit saivat väärää infoa. Oikea informaatio ja korjauspyyntö on jo laitettu eteenpäin...

Eteinen on saanut jo katon

Kirjastohuoneen kaksi seinää ovat melkoisen tummat, mutta toivotaan että valkoinen kattopaneeli ja valkoinen hirren pinta tuo lisää valoa. Sävyltään sen huoneen ruskea on tosi kaunis, mutta saattaa olla että valaistuksen suhteen joudutaan käyttämään ylimääräinen mietintätuokio. Vähän pelottavaa tämä on, kun jouduttiin lähes ensimmäisenä kesällä valkkaamaan sisustusmateriaalit, vaikka ei ollut mitään konkreettista vielä valmiina, eikä mitään mistä olisi oikeasti voinut talon ja sen sisällön kunnolla hahmottaa. Nyt sitten seuraillaan, että tuliko tehtyä valinnat hyvin vai huonosti, vai hyvin huonosti.

Kirjastohuoneen seinä

Olohuoneen keskellä oli armoton kasa erilaisia pintamateriaaleja: laattaa, laminaattia, maalia, vahaa yms. Meille ei kukaan ollut ilmoittanut tällaisen kuorman tulosta, että olisimme vastaanottaneet ja tarkistaneet materiaalin, mutta liekö tuo nyt niin tarpeellistakaan. Kävimme materiaalin nyt lävitse ja oikeaa se näytti olevan.

Tekijät siellä talolla ovat vaihtuneet niistä, jotka ennen joulua rungon kasasivat pystyyn. Nämä kaksi herrahenkilöä tekevät pintatyöt kuulemma hamaan loppuun asti. Ihan hyvä, siistiä jälkeä näyttivät tehneen.

Keittiön seinät

Talolla on siis lattialämmöt päällä, niin kuin Peruspessimisti jo aiemmin totesi. Ja siellä sisällä on melkoisen kuuma, koska mitään säätölaitteita ei vielä pahemmin ole asennettu. Tuntuu, että lämmöllä on tällä hetkellä vain kaksi asentoa: on tai off. Vähän noita tekijöitä siellä käy sääliksi, ei ole kevyttä hommaa tehdä saunassa töitä.

Kävimme siis tekemässä talolla viikkosiivouksen ja koimme raskaan menetyksen. PP:n vanha imuri, joka palveli kunniakkaasti emäntäänsä 20 vuotta, kohtasi tiensä pään tulevassa talossamme. Oli ehkä liikaa vaadittu / odotettu, että tavallinen imuri kestäisi toimia rakennuksella pölynkerääjänä. Kaksi huonetta ja eteinen, sen verran se ehti imuroida ennenkuin henkäisi viimeisen henkäyksensä. Harmi, sillä oli tunnearvoa. R.I.P.

Väliseiniä, takka ja lattialämmöt päällä

No niin, alkuvuoden odottelun jälkeen talolla tapahtuu taas vauhdilla. Keskiviikkokäyntiä ei tosiaan voitu välttää, tosin vain normityökuteissa eli ei jääty siivoilemaan sillä kertaa vaan jätimme sen viikonloppuun.

Takka se siellä jo keskiviikkona seisoikin muurattuna, ja piippukin oli lauantaihin mennessä ilmestynyt katolle. Joten hassu on tämä järjestys: väliseinät juuri ja juuri levytetty, lattia vasta kuivuu (vielä ainakin kolme viikkoa pitänee malttaa odottaa, ennen kuin sen kosteutta aletaan mittailla), mutta takka kiiltää uutuuttaan. Ja meidän mielestämme hyväksi valinnaksi tuo Iso-Polkka osoittautuikin, ja varsinkin tuo 30 cm:n korotus. Siltikään se ei mikään yltiöpäisen korkea ole, läheskään.

Askelten jäljet katolla ja piippu...

... tiesivät tätä. Aika hyvältä näyttää.

Syksyllä talolla käydessämme siellä olivat miehet töissä aina, oli sitten kello seitsemän illalla, lauantai tai itsenäisyypäivä. Nyt näyttävät siirtyneen normaalimpaan työaikaan, ihan kiva sen puolesta, että siivoilu on mukavampaa, kun sitä saa tehdä omassa rauhassa. Kismet-papereista, kengistä ja työvaatteista päätellen kolme kaveria siellä edelleen uurastaa. Väliseiniä on urakoitu pystyyn, eikä taida uupua enää kuin palanen tuosta takan takana olevasta keittiön vastaisesta seinästä ja kodinhoitohuoneen/saunan/kirjastohuoneen vastainen pitkä hirsipaneeli, mutta sehän ei mikään levy olekaan. Paljon on kampetta odottamassa asentamistaan, kuten saunan paneelit ja kattopaneelit, lienevätköhän ne vuorossa seuraavina...

Varsinaisesti ei ollut paras idea valokuvata heti lattian lakaisemisen jälkeen, koska pölyä leijailee melkoisesti. Mutta tässä muutama otos, joissa kipsilevyt paikoillaan.

Olohuoneen ikkunaseinää ja makkarin väliseinä.

Näkymä saunan lauteilta ovesta ja pesuhuoneen läpi panoraamaikkunasta ulos :) Saunassa kun ikkunaa ei ole. Kuituvalotkin ne siinä jo roikkuu.

Monenlaista muutakin pientä edistysaskelta oli taas tapahtunut. Kuten että lämpöpuhallin oli viety pois, mutta sen sijaan lattialämmöt oli laitettu päälle. Pitkästä aikaa oven avatessa tunsi selvästi kosteuden = silmälasit huuruun. Mahtaako sitten lattia tunkea kosteutta nyt oikein urakalla, kun lämpö on lattiassa päällä. Myöskin tonttikeskus oli siirretty talon seinään. Seuraavaksi on vuorossa vesimittarin tilaaminen vesilaitokselta, mistä saammekin tarkemman ohjeistuksen vastaavaltamme, kun huomenna tapaamme.

Loppuun vielä pari kuvaa tästä upean hienosta talvestamme. Ensin näkymä takapihalta ja sitten etupihalta tietä ylöspäin. Lisää tällaisia talvia.