sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Kova on vauhti

Viikon tauko talolla käynneissä tuntuu tässä vaiheessa olevan melko paljon, sitä tahtia sinne muutoksia saadaan aikaiseksi. Tummapintaiset seinän kipsilevyt olivat saaneet pintaansa pohjamaalin, ja joissain seinissä jo pintamaalinkin. Harmillista kyllä, yhdessä seinässä myös virheellisen pintamaalin. Tähän löytyi selitys huonetilaerittelystä, jossa tekijälle oli tehtaalla käynyt näppishäiriö, ja jonka vuoksi maalarit saivat väärää infoa. Oikea informaatio ja korjauspyyntö on jo laitettu eteenpäin...

Eteinen on saanut jo katon

Kirjastohuoneen kaksi seinää ovat melkoisen tummat, mutta toivotaan että valkoinen kattopaneeli ja valkoinen hirren pinta tuo lisää valoa. Sävyltään sen huoneen ruskea on tosi kaunis, mutta saattaa olla että valaistuksen suhteen joudutaan käyttämään ylimääräinen mietintätuokio. Vähän pelottavaa tämä on, kun jouduttiin lähes ensimmäisenä kesällä valkkaamaan sisustusmateriaalit, vaikka ei ollut mitään konkreettista vielä valmiina, eikä mitään mistä olisi oikeasti voinut talon ja sen sisällön kunnolla hahmottaa. Nyt sitten seuraillaan, että tuliko tehtyä valinnat hyvin vai huonosti, vai hyvin huonosti.


Kirjastohuoneen seinä

Olohuoneen keskellä oli armoton kasa erilaisia pintamateriaaleja: laattaa, laminaattia, maalia, vahaa yms. Meille ei kukaan ollut ilmoittanut tällaisen kuorman tulosta, että olisimme vastaanottaneet ja tarkistaneet materiaalin, mutta liekö tuo nyt niin tarpeellistakaan. Kävimme materiaalin nyt lävitse ja oikeaa se näytti olevan.
Tekijät siellä talolla ovat vaihtuneet niistä, jotka ennen joulua rungon kasasivat pystyyn. Nämä kaksi herrahenkilöä tekevät pintatyöt kuulemma hamaan loppuun asti. Ihan hyvä, siistiä jälkeä näyttivät tehneen.


Keittiön seinät

Talolla on siis lattialämmöt päällä, niin kuin Peruspessimisti jo aiemmin totesi. Ja siellä sisällä on melkoisen kuuma, koska mitään säätölaitteita ei vielä pahemmin ole asennettu. Tuntuu, että lämmöllä on tällä hetkellä vain kaksi asentoa: on tai off. Vähän noita tekijöitä siellä käy sääliksi, ei ole kevyttä hommaa tehdä saunassa töitä.

Kävimme siis tekemässä talolla viikkosiivouksen ja koimme raskaan menetyksen. PP:n vanha imuri, joka palveli kunniakkaasti emäntäänsä 20 vuotta, kohtasi tiensä pään tulevassa talossamme. Oli ehkä liikaa vaadittu / odotettu, että tavallinen imuri kestäisi toimia rakennuksella pölynkerääjänä. Kaksi huonetta ja eteinen, sen verran se ehti imuroida ennenkuin henkäisi viimeisen henkäyksensä. Harmi, sillä oli tunnearvoa. R.I.P.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti