Leipätyö kutsuu

Viimeistä lomapäivää viedään, huomenna sitten vievät taas työt. Saisi mieluusti sataa vaikka koko viikon. Onneksi eilen vielä paistoi, sillä kolmannen kerran tällä viikolla vietettiin viisituntinen rupeama tontilla, ja nyt siellä ei enää hirveän paljon niitä pienempiä rankoja seiso. Seuraavaksi kaatopuuhiin mennään sitten moottorisahan kanssa.

Tänä aamuna vietiin tontille parikymmentä trukkilavaa, joten nyt on, minkä päälle niitä puita kasata. Vielä kun keksitään, millä menetelmällä miljardista risusta pääsee eroon. Ajatus oli tehdä osasta haketta, ehkäpä siihen vielä ryhdytäänkin.

Ilmeisesti fyysinen työ yhdistettynä liian aikaiseen aamuherätykseen (kymmeneltä) ja jokaöiseen yksi-kissa-ulos-makkarista + loput-kissat-ulos-makkarista + "mauuuuu, antakaa meille aamupalaa" -rutiiniin on tässä loman viimeisinä päivinä verottanut sen verran, että meikäläinen nukahti kolmen tunnin päikkäreille.

Tässä nyt vielä kuitenkin jokunen otos puunkaadosta. On ollut kyllä varsin mukavaa puuhaa, saa nyt sitten edes jotain tehdä itsekin...

Sisustus 101

Heti aamusta meinasikin sitten taas hermo mennä (tästä on hyvää vauhtia tulossa tämän projektin yleisin ilmaus ainakin allekirjoittaneella…), kun talotoimittajalta tuli postissa paperiliuska, johon pitäisi sisustusvalinnat merkitä. Ohjeistus lievästi sanottuna olematonta, kalustekuvat perusmallin ja muutenkin heräsi kysymyksiä noin tusinan verran. Ja missä se "9 000 euron etu", kun pintamateriaalit saavat maksaa enintään 30 euroa per neliö tai tapettirulla? Parkettia sillä ei saa kuin jotain perustammea, ja ihan tavislaatat ja -tapetitkin tuntuvat maksavan enemmän. Kiukuttaa, kun menee kaiken maailman markkinointihalpaan. "Kaiken kyllä saatte, minkä haluatte, kunhan ette mitään italialaista marmoria halua"… Yeah right.

Noh, kiukutuksesta adrenalisoituina soitettiin talotoimittajan asiakasvastaavalle, saatiin selvitettyä muutamakin asia ja sitten taas vaihteeksi kierreltiin Puustellia, Pukkilaa ja K-rautaa. Emmeköhän me nyt sitten kuitenkin ihan hyvät systeemit saa käärittyä kasaan, kunhan vaan osataan koota palapeli nätisti.

Tonnikalapasta-ainesten ja videoleffan kera kotiuduttuamme sähköpostissa odottikin ihan mukava uutinen: vakiosauna on kuin onkin aivan kelvollinen. Ei tarvitse kuin vaihtaa kiuas siihen parempaan, mutta tästä aiheesta minä vaikenen, koska se on tuon saunavastaavan reviiriä.

Huomenna menemme vesureinemme tekemään selvää niistä lopuistakin "miehen kokoisista".

Puuttuvat allekirjoitukset ja esiäitiemme raivaajahenki

Neljän viikon kesälomasta oli suurin osa varattu kaikkeen rakentamiseen liittyvään, ja meillä oli suunniteltua menoa vain yhden viikon osalle. Sen ainoan, jolloin meitä olisi tarvittu kotikonnuilla. Rakennuslupapaperit jätettiin mestarille rakennusvalvontatoimistoon vietäviksi, ja itse lähdettiin katsomaan Madonnaa Tallinnaan. Kesken reissun tuli viesti, että kaikesta kirjoittelusta huolimatta kahdesta paperista puuttuivat allekirjoituksemme. Papereiden palautus myöhästyi ensimmäisestä lupakäsittelystä, eikä sticky and sweetkään estänyt ärräpäiden lentelyä. Pakkoko kaikkiin lappuihin on allekirjoitus tulla, häh?

Koskapa lupa ei ehdi tulla ennen kuin joskus syyskuulla, oli pakko kysellä rakennusvalvontatoimistolta etukäteislupaa puiden kaatoon. Vastaus oli tiukan täsmällisen tulkinnanvarainen: ehdottomasti puita ei saa kaataa ennen rakennusluvan voimaan tuloa, mutta kyllä sieltä tontilta nyt sellaiset ”miehen” kokoiset puut voi käydä pistelemässä nurin. Miten määritellään miehen kokoinen? Jos ajatellaan pituutta, niin melko matalaksi olisi saalis jäänyt, mutta päädyimme laskemaan koon kuutioina. Jos ison miehen kuutiotilavuus jaetaan ohueen puunrunkoon, voitiin hyvällä omallatunnolla kaataa reilusti pari-kolmemetrisiä puita.

Alkuräjähdys

Melkoinen päivä, mutta ainakin on naapurit kuultu.

Aamulla anivarhain tuli vaihteeksi surffattua yksityiskohtia, kun ei lomapäivän aamuna nukkuakaan viitsinyt (lue: itsepintainen maukuja pakotti kahvinkeittoon ja sitten tietenkin jatkoi itse täysillä sikeiden vetämistä).

Tuloksena yksi muistimerkintä: Pukkilan punainen seinälaatta, jonka bongasimme jokunen viikko sitten. Koko on 20 x 25 cm ja malli Kide. Harmi, ettei ole saatavilla isompana, mutta ehkäpä tuon yhdistäminen jollakin lailla pesuhuoneen isompaan valkoiseen laattaan onnistuisi silti. Samaa sarjaa voisi ehkä käyttää myös pikkuvessassa? Värivaihtoehdot rubiininpunainen, antrasiitinharmaa (käytännössä näyttää kyllä mustalta) ja jäänvalkoinen (hienoja nimiä nyt ainakin, mutta oikeasti ne ovat aika hienon näköisiäkin). Löytyy sekä tasaisena että kohokuviollisena ja molemmat siis kiiltäviä laattoja.

Tänään oli päiväohjelmassa naapurinmetsästystä. Saimme mestarilta asemapiirustukset, joista toinen lähti pikapostissa palautuskuorineen Joensuuhun. Toisen kanssa lähdimme naapurikuntaan naapurienmetsästysretkelle. Ihme ja kumma, kaikki löytyivät. Kukaan ei ollut mökillä tai muualla kauempana Suomen kesää karussa. Eipä tänään satanutkaan enempää kuin farkut polvia myöden märiksi, joten mikäpäs täällä kauniissa kotosuvessa on ollessa. Saimme nimet papereihin, ja sekin onnistunee, että se Joensuun paperi saapuu rakennusvalvontaan vasta muiden papereiden jälkeen, jos aikaisemmin ei onnistu. Tosi hyvä juttu.

Päivän saldo: Vanhoja? Kaikki naapurimme olivat meitä selvästi nuorempia. Milloin se näin päin kääntyi?

Niin, ja dementikkojakin vielä. Nimittäin: Päivän kierros alkoi niin, että matkalla naapureiden luo veimme avaimen rouvashenkilö A:n äidille, jonka on määrä huomenna tulla meille rakkaita lemmikkieläimiämme hoitamaan meidän ansaitun ja odotetun viikonloppuvapaamme ajaksi. Luovutimme siis avaimen rouvashenkilö A:n äidille ja rouvashenkilö A:n raskas avainnippu oli lähtiessämme edelleen raskas mutta kotiavaimen verran kevyempi. Kuusi tuntia myöhemmin, viisi naapuria kiinni saatuamme, kaupassa käytyämme ja juuri ja juuri saunavuoroksi kotiin ehdittyämme, saunakamppeet pakattuamme ja kotioven kiinni paiskattuamme havaitsimme, että rouvashenkilö A:n kädessä on paitsi saunasiiderit avainnippu, jossa ei ole kotiavainta. Ei ollut myöskään puhelimia, ei lompakoita, mutta sentään autonavain. Loppu hyvin kaikki hyvin, kiitos sen, että rouvashenkilö A:lla on useampi kappale lähellä asuvia sisarushenkilöitä, saimme kuin saimmekin haltuumme vara-avaimen. Siirsimme omavaltaisesti saunavuoroamme puolella tunnilla eteenpäin, saunasiiderit maistuivat ja etenkin kiinalainen ruoka sen jälkeen.

Rakennuslupahakemus kasaan

Tänään oli treffit mestarin kanssa ja rakennuslupahakemus tapaamisen aiheena. Pieniä ylläreitä oli jälleen kerran ilmaantunut, kun mestarimme oli kysellyt lämpöhäviölaskelman luvuista talotehtaalta. Kävi ilmi, että kun talo on valmis, siellä pitää vielä tehdä erillinen tiiveysmittaus. Meillä on kyllä ihan hyvä vastaava, hän kun oli hoitanut asian niin, että talotoimittaja tekee tuon mittauksen, meidän ei tarvitse sitä kustantaa.

Paperit tuli kasattua, ainakin melkein. Peruspessimisti leikkasi ja liimasi värilappuja Tikkurilan ulkomaalikartasta rakennuslupahakemuksen ulkovärityssuunnitelmaan. Optimistijolla keskittyi löytämään mapin papereista oikeat sopivaan kohtaan. Mestarimme täytti kaavakkeet ja yritti muutenkin pitää meitä aisoissa, varsinkin kun pihasuunnitelman versionumerosta, roskakatoksen sijainnista ja hiekoituksen alueesta meillä oli keskenämme hetkellisiä erimielisyyksiä (niiden ratkomista jatkettiin tapaamisen jälkeen, mutta nyt ollaan taas jo puheväleissä).

Meidän vastuullemme jäi soittaa kaupungin maa- ja mittaustoimistoon ja selvittää, keitä naapureita pitää kuulla rakennusluvan saantia varten. Kuultavaksi tuli kuusi naapuria (!), joista yksi paljastui isoksi yhtiöksi (omistaa takana olevaa metsää). Muuten hyvä, mutta tuon yhtiön nimen saamiseksi paperit pitää lähettää Joensuuhun postitse, eli voi olla, ettei rakennuslupahakemuksemme ehdi sittenkään elokuun ensimmäiseen käsittelykertaan. No, ei voi mitään. Lähetetään paperit postissa itärajalle ja koetetaan sillä välin metsästää muiden naapureiden nimet.

Hiljaiseloa

Paljon mitään konkreettista ei ole rakennusrintamalla viime päivinä tapahtunut. (Toinen meistä on yrittänyt parhaansa mukaan pitää lomaa ja toinen parhaansa mukaan päästä lomalle. Kumpikin vähän huonolla menestyksellä. Pitäisi varmaan karata jonnekin saareen ilman puhelinta ja nettiyhteyksiä.)

Torstaina on treffit mestarin kanssa, ja sen jälkeen saadaankin kuulemma sitten jo kiikuttaa rakennuslupahakemus kuntaan. Sen jälkeen vain sitten odotellaan, miten kauan luvan saaminen kestää. Kesätauko käsittelyissä päättyy elokuun ensimmäisen viikon jälkeen, joten elokuun lopulle taitaa mennä, ennen kuin päästään tositoimiin tontilla. Ei malttaisi odottaa.

Ollaan noista sisustusasioista laitettu kyselyä talotoimittajalle, mutta siellä(kin) tunnutaan olevan aika tehokkaasti lomilla. Odotellaan nyt siinäkin asiassa sitten vielä hetki, ennen kuin aletaan uudelleen pommittaa.

Oheistoiminnasta sen verran, että viime viikolla ajeltiin Petäjäveden "varjomessuille". Valkeakoskellahan käytiin jo ekana messupäivänä. Ne tosiaan olivat aikamoiset varjomessut, mutta kyllä sieltäkin jokunen positiivinen asia käteen jäi. Eikä vähäisempänä se, että siellä oli tosi kivasti toteutettu lamellihirsitalo. -- Se voi siis onnistua :)

Laiha saalis

Tänään soitto kaupungin rakennusvalvontaan, jotta voisimme käydä muuttamassa tontin varaussopimuksen viralliseksi vuokrasopimukseksi. No eihän se onnistunut, koska ensin pitää saada rakennuslupa. Kai se jossain lappusissa lukikin, mutta kaikkea ei voi muistaa. Sitten soitto vastaavalle, mutta samaan aikaan, kun joku muukin häntä yritti kiinni. Pitänee yrittää huomenna uudelleen ja tiedustella, koska niitä rakennuslupapapereita pääsisi jättämään.

Tontin raivauksestakin kyselimme, että pääsisikö sitä jo raivaamaan (lue: kaatamaan puut) ennen rakennuslupapäätöstä, mutta siihenkään ei vielä saatu vastausta. Eli yritys tälle päivälle oli kova, mutta ei tuottanut tulosta. Tontista ohessa kuviakin, ja tuota risukkoa velipoika on luvannut meidän kanssamme tulla kaatamaan. Kun nyt pääsisi oikeasti tekemään jotain, ja vielä mieluusti loman aikana.

Informaatiovajausta paikkasimme käymällä parissa huonekaluliikkeessä ja rautakaupassa.