Kova on vauhti

Viikon tauko talolla käynneissä tuntuu tässä vaiheessa olevan melko paljon, sitä tahtia sinne muutoksia saadaan aikaiseksi. Tummapintaiset seinän kipsilevyt olivat saaneet pintaansa pohjamaalin, ja joissain seinissä jo pintamaalinkin. Harmillista kyllä, yhdessä seinässä myös virheellisen pintamaalin. Tähän löytyi selitys huonetilaerittelystä, jossa tekijälle oli tehtaalla käynyt näppishäiriö, ja jonka vuoksi maalarit saivat väärää infoa. Oikea informaatio ja korjauspyyntö on jo laitettu eteenpäin...

Eteinen on saanut jo katon

Kirjastohuoneen kaksi seinää ovat melkoisen tummat, mutta toivotaan että valkoinen kattopaneeli ja valkoinen hirren pinta tuo lisää valoa. Sävyltään sen huoneen ruskea on tosi kaunis, mutta saattaa olla että valaistuksen suhteen joudutaan käyttämään ylimääräinen mietintätuokio. Vähän pelottavaa tämä on, kun jouduttiin lähes ensimmäisenä kesällä valkkaamaan sisustusmateriaalit, vaikka ei ollut mitään konkreettista vielä valmiina, eikä mitään mistä olisi oikeasti voinut talon ja sen sisällön kunnolla hahmottaa. Nyt sitten seuraillaan, että tuliko tehtyä valinnat hyvin vai huonosti, vai hyvin huonosti.

Kirjastohuoneen seinä

Olohuoneen keskellä oli armoton kasa erilaisia pintamateriaaleja: laattaa, laminaattia, maalia, vahaa yms. Meille ei kukaan ollut ilmoittanut tällaisen kuorman tulosta, että olisimme vastaanottaneet ja tarkistaneet materiaalin, mutta liekö tuo nyt niin tarpeellistakaan. Kävimme materiaalin nyt lävitse ja oikeaa se näytti olevan.

Tekijät siellä talolla ovat vaihtuneet niistä, jotka ennen joulua rungon kasasivat pystyyn. Nämä kaksi herrahenkilöä tekevät pintatyöt kuulemma hamaan loppuun asti. Ihan hyvä, siistiä jälkeä näyttivät tehneen.

Keittiön seinät

Talolla on siis lattialämmöt päällä, niin kuin Peruspessimisti jo aiemmin totesi. Ja siellä sisällä on melkoisen kuuma, koska mitään säätölaitteita ei vielä pahemmin ole asennettu. Tuntuu, että lämmöllä on tällä hetkellä vain kaksi asentoa: on tai off. Vähän noita tekijöitä siellä käy sääliksi, ei ole kevyttä hommaa tehdä saunassa töitä.

Kävimme siis tekemässä talolla viikkosiivouksen ja koimme raskaan menetyksen. PP:n vanha imuri, joka palveli kunniakkaasti emäntäänsä 20 vuotta, kohtasi tiensä pään tulevassa talossamme. Oli ehkä liikaa vaadittu / odotettu, että tavallinen imuri kestäisi toimia rakennuksella pölynkerääjänä. Kaksi huonetta ja eteinen, sen verran se ehti imuroida ennenkuin henkäisi viimeisen henkäyksensä. Harmi, sillä oli tunnearvoa. R.I.P.

Väliseiniä, takka ja lattialämmöt päällä

No niin, alkuvuoden odottelun jälkeen talolla tapahtuu taas vauhdilla. Keskiviikkokäyntiä ei tosiaan voitu välttää, tosin vain normityökuteissa eli ei jääty siivoilemaan sillä kertaa vaan jätimme sen viikonloppuun.

Takka se siellä jo keskiviikkona seisoikin muurattuna, ja piippukin oli lauantaihin mennessä ilmestynyt katolle. Joten hassu on tämä järjestys: väliseinät juuri ja juuri levytetty, lattia vasta kuivuu (vielä ainakin kolme viikkoa pitänee malttaa odottaa, ennen kuin sen kosteutta aletaan mittailla), mutta takka kiiltää uutuuttaan. Ja meidän mielestämme hyväksi valinnaksi tuo Iso-Polkka osoittautuikin, ja varsinkin tuo 30 cm:n korotus. Siltikään se ei mikään yltiöpäisen korkea ole, läheskään.

Askelten jäljet katolla ja piippu...

... tiesivät tätä. Aika hyvältä näyttää.

Syksyllä talolla käydessämme siellä olivat miehet töissä aina, oli sitten kello seitsemän illalla, lauantai tai itsenäisyypäivä. Nyt näyttävät siirtyneen normaalimpaan työaikaan, ihan kiva sen puolesta, että siivoilu on mukavampaa, kun sitä saa tehdä omassa rauhassa. Kismet-papereista, kengistä ja työvaatteista päätellen kolme kaveria siellä edelleen uurastaa. Väliseiniä on urakoitu pystyyn, eikä taida uupua enää kuin palanen tuosta takan takana olevasta keittiön vastaisesta seinästä ja kodinhoitohuoneen/saunan/kirjastohuoneen vastainen pitkä hirsipaneeli, mutta sehän ei mikään levy olekaan. Paljon on kampetta odottamassa asentamistaan, kuten saunan paneelit ja kattopaneelit, lienevätköhän ne vuorossa seuraavina...

Varsinaisesti ei ollut paras idea valokuvata heti lattian lakaisemisen jälkeen, koska pölyä leijailee melkoisesti. Mutta tässä muutama otos, joissa kipsilevyt paikoillaan.

Olohuoneen ikkunaseinää ja makkarin väliseinä.

Näkymä saunan lauteilta ovesta ja pesuhuoneen läpi panoraamaikkunasta ulos :) Saunassa kun ikkunaa ei ole. Kuituvalotkin ne siinä jo roikkuu.

Monenlaista muutakin pientä edistysaskelta oli taas tapahtunut. Kuten että lämpöpuhallin oli viety pois, mutta sen sijaan lattialämmöt oli laitettu päälle. Pitkästä aikaa oven avatessa tunsi selvästi kosteuden = silmälasit huuruun. Mahtaako sitten lattia tunkea kosteutta nyt oikein urakalla, kun lämpö on lattiassa päällä. Myöskin tonttikeskus oli siirretty talon seinään. Seuraavaksi on vuorossa vesimittarin tilaaminen vesilaitokselta, mistä saammekin tarkemman ohjeistuksen vastaavaltamme, kun huomenna tapaamme.

Loppuun vielä pari kuvaa tästä upean hienosta talvestamme. Ensin näkymä takapihalta ja sitten etupihalta tietä ylöspäin. Lisää tällaisia talvia.

Sähköjohtoa, sulakekaappia ja takan palasia

Ja paljon kipsilevyjä yhä odottamassa kiinnittäjiään. Suurta edistystä ei siis edelleenkään entiseen, tai ainakaan kovin näkyvää, mutta jotain siellä kuitenkin tapahtuu.

Takan palaset oli kannettu sisään, kun kävimme talolla pari päivää palikkatoimituksen jälkeen. On se hyvä, että tajusimme tinkiä sopimukseen tuon kantovelvoitteen itseltämme pois. Tietenkin tulee rampattua paikan päällä ottamassa toimituksia vastaan ja tarkistelemassa, että on toimitettu oikeat osat, mutta esim. kyseisessä takankantotilanteessa oltaisiin oltu pikkuisen helisemässä 2 100 takanpalakilon kanssa. Käytännössä siis minä yksin. Tässä takka sisään purettuna.

Paljon harmaata...

...ja pari laatikkoa pintaan tulevaa valkoista kaakelia. Kyseessä siis Uuniseppien Iso Polkka -niminen takka mattahopeisella yksiosaisella luukulla.

Myös sähkömies oli käynyt tekemässä hommiaan, sillä joka puolella risteilee nyt sähköjohtoa, ja olipa tuulikaapissa paikoillaan jo sulakekaappikin. Sen sijaan tonttikeskuksen kaapeli, jonka sähköyhtiö tontille syksyllä toimitti, ilmenikin parisen metriä liian lyhyeksi, joten jää ensi kerralla nähtäväksi, onko kaapelia tuotu lisää ja kaappi saatu talon seinään.

Tässä kaappi, jossa hyvin selkeästi kirjoitettuna, mihin mikäkin johtaa.

Eilen mestarimme koetti saada tehtaalta selkoa, että mitä tapahtuu seuraavaksi, milloin ja missä järjestyksessä, mutta sieltä hyvin selvästi ilmoitettiin, etteivät sellaisia tietoja asiakkaalle anna. Riittää kuulemma, että tiedämme valmistumisajankohdan. No, paljastuu sitten aina, kun talolla käydään. Olisi toisaalta kiva tietää, että voisi ennalta päättää siivoiluista ja lumenluonneista, mutta näillä mennään.

Yritetään malttaa pysytellä poissa työmaalta viikonloppuun asti, vaikka voi olla, että keskiviikkokäyntiä ei voi välttää :) Loppuun puhelimen huonolla kameralla otettu "taidemaalaus" ;)

Lattia kuivuu, ketään ei näy

Hyvää uutta vuotta! Ei paljon lisättävää sitten viime kirjoittaman, vaikka alkaa olla kohta kuukausi kulunut. Työmiesten oli määrä palata töihin 4. tammikuuta, eipä näy vielä. Kyseltiin eilen heidän peräänsä, ja ilmeisimmin saadaan selitys asiaan huomenna, toivottavasti.

Jotain sentään on tapahtunut. Eilen palattiin arkeen siinä mielessä, että tuttuun tapaan yksi rekkakuski soitteli, että huomenna tulisi takkatarpeet. Tilausvahvistuksessa lukee, että toimitus on helmikuussa, mutta mikäpä siinä, kyllä meille yksi takka kelpaa. Vähän heppoisin välinein kuski niitä palasia siirteli, mutta tunnin huhkimisen jälkeen neljä lavaa saatiin etupihalle pönöttämään. Lähinnä näyttää laivalta.

Joululoma vierähti nopeasti, kun joka päivä ajeltiin taloa tuulettamaan ja fiilistelemään talvista maisemaa. Saisivat nyt vaan työt jatkua.

Tuulettelua ja väliseiniä

Näkymä saunasta olkkarin ja keittiön läpi kohti makkaria, pikkuvessaa ja työhuonetta.

 Tässä työhuoneen ja makkarin suunnasta olkkarin ja keittiön läpi kohti kodinhoitohuonetta, pesuhuonetta ja saunaa, oikealla ns. kirjastohuone, josta ovi takapihalle.

 Ja sitten vielä pesuhuoneesta etualalla olevan saunan läpi toiseen päähän taloa, niin että olkkarin isot ikkunatkin näkyvät kuvassa.

Joululoma se vihdoin koitti, ja nakki pamahti: torstaina mestari soitti ja sieltä varovasti tiedusteli, että olihan se niin, että teillä ei ollut suunnitelmia poistua paikkakunnalta kovin pitkälle joululomalla? Eipä ollut tullut mieleen, että kun työmiehet poistuivat kahden viikon joululomalleen, lattia se siellä jatkaa kuivumistaan - sillä edellytyksellä, että sisätilaa tuuletellaan säännöllisesti. Järjestämme siis sellaisia paikkakunnalta poistumisia, että menomatkalla ajelemme talon kautta aamutuulettamassa ja illalla kotimatkalla poikkeamme iltatuulettamassa. Eipä siihen taida meillä olla vastaan sanomista, koska kosteusprosentti hipoo tällä hetkellä jotain noin miljoonaa: saman tien pamahtavat silmälasit huuruun, kun oven avaa ja taloon astuu sisään.

Mitään kovin näkyvää ulkopuolella tuskin enää vähään aikaan tapahtuukaan, uutta ovat lähinnä tällä erää kuistien kaiteet. Sisällä sen sijaan on edistytty sen verran, että nyt on kaikkien huoneiden väliseinien ekat laudoitukset paikoillaan, eli hyvin hahmottuu, miten huoneet sijaitsevat, ja jopa saa käsityksen huoneiden koosta. Hyvältä vaikuttaa. Olkkarin sisustus saattaa aikanaan aiheuttaa harmaita hiuksia, kun ikkunat ovat niin mahtavan kokoiset (hienot), ettei niitä haluaisi sohvan selkänojilla peittää. Eikä vähimpänä se, että saattavat olla jopa niin matalalla, että meidän nelijalkaiset näkisivät suoraan ulos ihan lattialta istualtaan.

Yhden pienen vian eilen harmiksemme bongasimme: yhden sisäpuolen ikkunanpokan alareunaan on tullut säpäle joko työmiesten ikkunoita kiinnitellessä tai sitten se on ollut siinä alunperinkin. Pikku juttu sinänsä, mutta eihän uudessa ikkunassa tuollaista kuulu olla eikä sitä katsella viitsisi, joten kunhan vuosi vaihtuu, laitetaan palautetta menemään. Tuskinpa sen takia koko ikkunaa vaihtamaan alkavat, miten sitten mahtavat asian korjata...

Mutta nyt jouluostoksille ja tuuletusreissulle, mutta sitä ennen tuoreimpia kuvia vielä hiukan kehiin. Alla roskakasa odottaa pois kuljettamistaan, kunhan saadaan vähäiset loput vielä levällään olevat roskat säkkeihin ja pakettiauto lainaksi. Ehkä sitten välipäivinä. Ihana talvi ja pakkanenkin se sieltä tuli!

Ja alimpana sitten se uusi elementti eli kuistin kaide. Tuuletusta in action.

Edistysaskelia

Tontilla on jälleen tallattu muutamia edistysaskelia pakkasista huolimatta. Rakennekatselmus pidettiin ja rakenteet hyviksi havaittiin. Itse emme tuossa tilaisuudessa paikalla olleet, mutta mestarimme kertoi tekstarilla tärkeimmät: Ei huomautettavaa. 

Näyttää siltä, että sisustusmateriaalitappelumme saattaa sittenkin päättyä hyvin. Kun ensin oikein urakalla haukuttiin paljon mainostettua sisustusetua, saimme tänään laskelmat haluamistamme, vakiotoimitukseen kuulumattomista, sisustustöistä. Siinä vaiheessa kun sähköposti pamahti PP:n koneelle, heittelimme arvioita hinnasta ennen kyseisen postin avaamista. Hinta-arviot olivat kerrankin samaa luokkaa sekä Peruspessimistillä että Optimistijollalla, eli puhuttiin tuhansista. Karu totuus ylimääräisen työn hinnasta paljastuikin yllättäen vain satasiksi! Ei paha. Viesti, jolla ylimääräisen työn hinta lähetettiin, oli äärimmäisen ystävällinen ja kohtelias. Mielessä käväisi, että syksyllä talotehtaalle lähetetty viesti, jossa kauniisti pyysimme heitä tunkemaan sisustusetunsa paikkaan, jonne aurinko ei paista, olisi ehkä tehnyt jonkinlaisen vaikutuksen.

Tosin, ei mitään niin hyvää ettei jotain huonoakin, vai miten se meni? Kesto-ongelmaksi osoittautunut valokuitukaapeli aiheuttaa edelleen harmia. Tarpeeksi pitkää vetolankaa ei tahdo löytyä mistään lainaksi, ja jos sellaisen joutuu ostamaan, uppoaa siihen sitten jälleen satasia. Sinänsä harmillista, koska tuskin meillä tuollaiselle vetolangalle jälkeenpäin paljon käyttöä olisi.

Huomenaamulla sitten jälleen saapuu lisää tavaraa tontille. Tontille, jolla siis on jo talo, mutta jota ei osaa muuksi kuin tontiksi sanoa. PP sairastaa possunuhan esiastetta (yrittää kyllä röhkiä vastaan), ja minä kävin asettelemassa trukkilavoja pitkin pihaa. Samalla reissulla keräsin rohkeutta ja kävin "komentamassa" timpureita, lue: pyytämässä kauniisti, että josko he ennen joululomalle lähtöään kantaisivat puutavaran sisään, kun meille se ei oikein kuulu, ja sisälle ne tarvis saada ja kun kukaan muu ei varmaan oo asiasta mitään sanonu, ja tässä ois teille glögi-pullotkin. Kiitos. Kyllä ne usko mua! Lupasivat oitis kantaa tarvikkeet sisätiloihin :) Nopeasti uskalsin vilkuilla ympärilleni samalla kun komentelin ja huomasin, että valu on tosiaan ollut ja siellä on lattia! Lattian päällä oli vähän rakenneltuna väliseinän runkojakin, ja mikä tärkeintä, siellä oli lämmin. No ainakin siedettävää. Sopii taas puukuorman tulla.

Alkaa jo näyttää kodilta - ainakin ulkoapäin

Laitetaan nyt vaikka kuvat heti tähän alkuun.

Nyt on lukittava ovi ja siihen 8 kpl avaimia.

Vasemmalta lukien kodinhoitohuoneen ikkuna, keittiön isompi ikkuna ja keittiön pienempi ikkuna.

Takapihan perukoilta.

Kodinhoitohuoneen ovi ja pesuhuoneen ikkuna.

Takapihan kuisti.

Lattiavalua odotellessa.

Joulukuu jo lähes puolessavälissä, paljon on kuvia otettu, käyty tontilla siivoilemassa ja ihastelemassa taloa, eikä ihme ja kumma ole suurempia huolenaiheitakaan juuri nyt (kop kop).

Ilmeisesti yksi murheenkryyni aina joka projektiin tarvitaan, meillä se tässä alkumetreillä ollut tuo kaapelitelevision piuha. Odoteltiin sen yksityiskohtia liian pitkään, ja jonkun unohduksesta, väärinkäsityksestä tai lie mistä syystä sähkökaapelin kaivanto pantiin kiinni, maa jäätyi ja meidän piuha se seisoi yhä tontin rajalla. Meille sitten ohimennen tokaistiin, että kaivakaa se putken pää sieltä viemärinkansien lähimaastosta esiin ja tunkekaa kaapeli (n. 30 m) putkeen, kyllä se sieltä toisesta päästä ulos tulee. Aivan...!

No mehän juhlistimme Suomen syntymäpäivää kaivamalla kuoppaa. Ja kaivamalla kuoppaa... ja kaivamalla kuoppaa. Apunamme olivat o-jollan sisar ja sisaren poika, mutta ei vaan putken päätä löytynyt. Ei muuta kuin viestiä mestarille, että olisiko mitään käsitystä tarkemmin, missä ja millä syvyydellä putki nyt oikein on. Homma jatkui seuraavana päivänä, ja onneksemme mestarillamme oli tontille muutenkin asiaa, joten häntä kiittäminen, putki löytyi - 1,5 m syvyydestä, eri puolelta viemärinkansia kuin mistä olimme itse kaivaneet. Vähän kyllä hirvitti kaivajan kävelykenkien ja vaalean takin puolesta... Putki siis löytyi, kaapelikin meni putkeen ainakin yli 20 metrin verran, mutta ei vain tullut ulos toisesta päästä. Nyt siis kuoppamme on auki, pressulla peitettynä, kunnes putkeen saadaan vetolanka, jolla se (toivottavasti) kaapeli saadaan ihan läpi asti. Kunhan onnistuu siihen mennessä, kun sähköjä aletaan taloon vedellä...

Siivoiltu ollaan ja yksi kuorma roskia jo kaatopaikallekin kuskattu. Päätettiin toistaiseksi olla hankkimatta vaihtolavaa, vaan sen sijaan urakoida roskat jätesäkkeihin omin voimin ja lainapakulla kaatikselle. Aika monta kuormaa saa käydä kippaamassa vaihtolavan vuokran, tyhjennysten ja jätemaksujen hinnalla...

Viime viikolla maltettiin pysyä työmiesten jaloista poissa kokonaiset neljä päivää. Perjantaina, kun sinne menimme, niin talossa olikin jo ovet, nurkkalaudat, ikkunankarmit ja kuistienkin pohjat. Näyttää jo ihan kodilta, eikä siivoilu otsalamppujen valossa ole sekään yhtään hassumpaa puuhaa.

Tiistaina on sitten vuorossa lattian valu. Miehet ilmeisesti vapaalla siihen saakka, ovat sen kyllä ansainneetkin. Yhtenäkään päivänä ei olla onnistuttu menemään paikalle tarpeeksi myöhään tai tarpeeksi pyhänä päivänä - aina ovat olleet siellä työn touhussa. Ensi viikon jälkeen jäävätkin sitten pidemmälle joululomalla, kahdeksi viikoksi. Toisaalta lattia senkun siellä kuivuu, joten sopivaan saumaan osuu joulu.