Kaivinkone ja kaapeli-tv

Tontilla ovat alkaneet työt, todistimme sen omin silmin tänä aamuna klo 7.30, kuten autosta vaivihkaa otettu kuva todistaa. Tavattiin kaivurimies, selvitimme pihastrategiaa ja säästettäviä kiviä ja sen jälkeen tutkailimme mestarimme kanssa aamukahvikupposten ääressä perjantaina saamaamme sähkösuunnitelmaa.

Tiedossa rutkasti lisää pistokkeiden paikkoja ja paikkojen vaihtoja, jonkin verran lisää kattospotteja, joiksi todennäköisesti valitsemme halogeenien sijaan energiansäästölampuilla toimivat alasvalot, ja muuta pientä säätöä. Hintaa tulee taas niin että ropisee. Tämän sähköasian kanssa tulee pienoinen kiire, koska muutettu suunnitelma pitää palauttaa jo ensi viikolla, ja sitä ennen pitäisi olla myös lopullinen kalustesuunnitelma. Sitä tässä Puustellilta odotellaan.

Sitten tämän päivän pienoinen pommi: Oltiin jo keksitty vaihtoehto Elisan törkeälle vedolle nostaa puhelinliittymänsä hinta reilusta parista sadasta 1 820:een euroon, mutta ei se ollutkaan niin yksinkertainen juttu. Ajateltiin nimittäin, että kun hankkii kaapeli-tv-liittymän, saa tv-kanavien lisäksi myös kaapelimodeemiyhteyden. Ja noin kolmasosalla tuosta Elisan kiskurihinnasta. Se tuntui järkevältä muutenkin, koska kiinteää puhelinta ei varmasti koskaan aiota hankkia. No, tänäänpä selvisikin, että kunnan uusille alueille ei enää toteutetakaan moisia yhteyksiä kuparikaapelilla vaan yllätys yllätys: valokuidulla. Sehän nyt tekniikan puolesta olisi takuuvarma ja tehokas tietoliikenneratkaisu vuosiksi eteenpäin, mutta kun hinta ei hivele silmiä eikä korvia. Arvio tällä hetkellä 2 900 euroa, vahvistusta tässä odotellaan. Joten hinta pompsahti ensin parista sadasta vajaaseen pariin tonniin ja nyt sitten kolmeen tonniin. Tämä menee sitten toiminimeni verovähennyksiin, koska mitään huippukaistaa ei muuten tarvittaisi, ellen tarvitsisi sitä töihin. Muussa tapauksessa kävisi vaikka mokkula.

Viimeiset raivauspuuhat ja aloituskokous

Flunssainen Brysselistä palaaja joutui heti kolmen päivän raivausputkeen, joten lauantain, sunnuntain ja maanantain rupeamien jälkeen tontti näyttää tältä.

Lauantaina moottorisahan käyttäjäksi saatiin E:n isä ja apulaiseksi veli, mutta homma jäi harmillisesti edelleenkin kesken, kun saatiin niskaan rankkasade. Sunnuntainakaan ei maltettu pysyä tontilta poissa, joten käytiin pinoamassa ja karsimassa ihan vain kahden kesken. Maanantaina sahuriksi värvättiin P:n siskonpoika. Vihdoin voidaan sanoa, että NYT ei enää moottorisahaa tarvita, vaan jäljellä on enää haketus. Silppuri haetaan vuokralle tänään, joten sen jälkeen voivat sitten maatyökoneet tulla. Oli tuossa raivaamisessa pikkuisen enemmän hommaa kuin alun perin ajateltiin, mutta tehdyksi tuli ja kivaakin oli :) Vähän kyllä hirvittää, että sadoista puista tontilla seisoo tällä hetkellä enää muutama... Mutta kun tuota pintamaata pitää melko rankasti kuoria, niin vaikea sinne keskelle mitään olisi ollut jättää seisomaan.

Aloituskokous pidettiin eilen aamulla. Se oli mukavan rento puolituntinen, lähinnä vastuualueiden ja erinäisten katselmusten läpikäyminen. Toisaalta muodollisuus, mutta tuli siinä selkiytettyä sellaisia, että kuka tarkistaa ja kirjaa mitkäkin asiat ja missä vaiheessa. Ei voi kuin olla tyytyväinen, miten mukavaa porukkaa tuolla kunnassa tuntuu joka puolella olevan. Eikä vain kunnassa: yhtenä perjantai-iltapäivänä viime tingassa poikettiin sähkölaitoksella tekemässä liittymissopimus. Siinä sivussa saatiin tiivis ja hyödyllinen puolen tunnin luento taloudellisesta sähkönkäytöstä.

Toissapäivänä lähetettiin tehtaalle muutetut kalustekuvat, ja nyt odotellaan, kuinka paljon lisähintaa muutoksista tulee. Todennäköisesti paljon. Seuraavaksi sitten varsinaisesti niiden pintamateriaalien valinnan kimppuun. Niin ja soihan eräänä aamuna tällä viikolla puhelin, että alaovella olisi postilähetys. Hetken päästä eteisessä seisoi parimetrinen tonttikeskus ja rulla kaapelia. Kissat tykkäsivät kovasti uudesta kiipeilypuusta. Nyt keskus ja kaapelirulla odottelevat tontille kuljetustaan kellarikomerossa.

Puut pinoon

Ihan eivät puut vielä pinossa ole, mutta sikin sokin tontilla sentään. Eilinen meni pistellessä runkoja poikki veljien avustuksella. Aivan ei yksi päivä riittänyt, kuten toivoimme, mutta kun yhdeksi päiväksi saadaan vielä moottorisahan käyttäjä, niin sitten on tontti sileänä ja rungot pinossa takarajalla. Loppuraivaus jää siis ensi viikonloppuun, koska toinen meistä viettää alkavan viikon Brysselissä. Jospa sillä välillä onnistuisi kuitenkin aloituskokouksen, maatyöurakan aloitusajankohdan ja parin muun sovittavan asian sumpliminen. Perjantaina saatiin tietää, kuinka kalustemuutokset ilmoitetaan, joten sen kimppuun ensi viikonloppuna myös.

Tässä joitakin kuvia muodonmuutoksesta.

Rakennuslupa

Ei juurikaan uutta raksarintamalla ennen eilistä, jolloin vihdoin ilmestyi odottamamme tieto rakennusvalvontatoimiston seinälle. Vielä viikon verran odotellaan lainvoimaisuutta, mutta sen jälkeen on sitten luparuljanssi takanapäin.

Pieni kiireenpoikanen tässä silti on, koska tuon toisen osapuolen työnantaja keksi heittää parit viikonpituiset työreissut juuri tähän syys-lokakuulle. Joten tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus hankkiutua eroon lopuistakin puista eli velimiehet apuun moottorisahoineen. Seuraavana viikonloppuna risuista ja oksista tehdään sitä paljon puhuttua haketta parin säkin täytteeksi ensi kesää odottamaan.

Raksakylttiasia oli kuulemma jäänyt jonnekin kesälomien jalkoihin, mutta nyt kyltin pitäisi olla tulossa. Kohta siis on tontti tasainen ja päästään jännittämään, millä määrällä euroja maatöistä selvitään.

Perjantaina tavataan Puustellin mies, joten selviää sekin, minkä verran muutokset tuovat lisäkustannuksia. Kyllä sitä siinäkin taas oli. Emme tietenkään missään aikaisemmassa vaiheessa ole saaneet nähdäksemme minkäänlaista yksityiskohtaista kalustesuunnitelmaa. Ylläri, ylläri: Mainittakoon esimerkkinä, että pikkuvessa sisältää tasan yhden vyötärönkorkuisen kaapin lavuaarin lisäksi, eikä edes peiliä! Kodinhoitohuonetta ei juurikaan tarvitse muuttaa, mutta keittiön ovellisia peruskaappeja muutellaan jonkin verran vetolaatikoiksi, lisätään kenties pari lasiovellista ylöspäin aukeavaa ja jotain muuta pientä. Ei kai kukaan sanonutkaan, että tämä tapa raken(nut)taa olisi halpa.

Leipätyö kutsuu

Viimeistä lomapäivää viedään, huomenna sitten vievät taas työt. Saisi mieluusti sataa vaikka koko viikon. Onneksi eilen vielä paistoi, sillä kolmannen kerran tällä viikolla vietettiin viisituntinen rupeama tontilla, ja nyt siellä ei enää hirveän paljon niitä pienempiä rankoja seiso. Seuraavaksi kaatopuuhiin mennään sitten moottorisahan kanssa.

Tänä aamuna vietiin tontille parikymmentä trukkilavaa, joten nyt on, minkä päälle niitä puita kasata. Vielä kun keksitään, millä menetelmällä miljardista risusta pääsee eroon. Ajatus oli tehdä osasta haketta, ehkäpä siihen vielä ryhdytäänkin.

Ilmeisesti fyysinen työ yhdistettynä liian aikaiseen aamuherätykseen (kymmeneltä) ja jokaöiseen yksi-kissa-ulos-makkarista + loput-kissat-ulos-makkarista + "mauuuuu, antakaa meille aamupalaa" -rutiiniin on tässä loman viimeisinä päivinä verottanut sen verran, että meikäläinen nukahti kolmen tunnin päikkäreille.

Tässä nyt vielä kuitenkin jokunen otos puunkaadosta. On ollut kyllä varsin mukavaa puuhaa, saa nyt sitten edes jotain tehdä itsekin...

Sisustus 101

Heti aamusta meinasikin sitten taas hermo mennä (tästä on hyvää vauhtia tulossa tämän projektin yleisin ilmaus ainakin allekirjoittaneella…), kun talotoimittajalta tuli postissa paperiliuska, johon pitäisi sisustusvalinnat merkitä. Ohjeistus lievästi sanottuna olematonta, kalustekuvat perusmallin ja muutenkin heräsi kysymyksiä noin tusinan verran. Ja missä se "9 000 euron etu", kun pintamateriaalit saavat maksaa enintään 30 euroa per neliö tai tapettirulla? Parkettia sillä ei saa kuin jotain perustammea, ja ihan tavislaatat ja -tapetitkin tuntuvat maksavan enemmän. Kiukuttaa, kun menee kaiken maailman markkinointihalpaan. "Kaiken kyllä saatte, minkä haluatte, kunhan ette mitään italialaista marmoria halua"… Yeah right.

Noh, kiukutuksesta adrenalisoituina soitettiin talotoimittajan asiakasvastaavalle, saatiin selvitettyä muutamakin asia ja sitten taas vaihteeksi kierreltiin Puustellia, Pukkilaa ja K-rautaa. Emmeköhän me nyt sitten kuitenkin ihan hyvät systeemit saa käärittyä kasaan, kunhan vaan osataan koota palapeli nätisti.

Tonnikalapasta-ainesten ja videoleffan kera kotiuduttuamme sähköpostissa odottikin ihan mukava uutinen: vakiosauna on kuin onkin aivan kelvollinen. Ei tarvitse kuin vaihtaa kiuas siihen parempaan, mutta tästä aiheesta minä vaikenen, koska se on tuon saunavastaavan reviiriä.

Huomenna menemme vesureinemme tekemään selvää niistä lopuistakin "miehen kokoisista".

Puuttuvat allekirjoitukset ja esiäitiemme raivaajahenki

Neljän viikon kesälomasta oli suurin osa varattu kaikkeen rakentamiseen liittyvään, ja meillä oli suunniteltua menoa vain yhden viikon osalle. Sen ainoan, jolloin meitä olisi tarvittu kotikonnuilla. Rakennuslupapaperit jätettiin mestarille rakennusvalvontatoimistoon vietäviksi, ja itse lähdettiin katsomaan Madonnaa Tallinnaan. Kesken reissun tuli viesti, että kaikesta kirjoittelusta huolimatta kahdesta paperista puuttuivat allekirjoituksemme. Papereiden palautus myöhästyi ensimmäisestä lupakäsittelystä, eikä sticky and sweetkään estänyt ärräpäiden lentelyä. Pakkoko kaikkiin lappuihin on allekirjoitus tulla, häh?

Koskapa lupa ei ehdi tulla ennen kuin joskus syyskuulla, oli pakko kysellä rakennusvalvontatoimistolta etukäteislupaa puiden kaatoon. Vastaus oli tiukan täsmällisen tulkinnanvarainen: ehdottomasti puita ei saa kaataa ennen rakennusluvan voimaan tuloa, mutta kyllä sieltä tontilta nyt sellaiset ”miehen” kokoiset puut voi käydä pistelemässä nurin. Miten määritellään miehen kokoinen? Jos ajatellaan pituutta, niin melko matalaksi olisi saalis jäänyt, mutta päädyimme laskemaan koon kuutioina. Jos ison miehen kuutiotilavuus jaetaan ohueen puunrunkoon, voitiin hyvällä omallatunnolla kaataa reilusti pari-kolmemetrisiä puita.