Kalusteet

Pah mitään vahauspensseleitä... siellä se seinä edelleen seisoo villat esillä. Miehet käyvät nyt vuorotellen kahdessa kohteessa, ja myönsivät jo itsekin, että kiire tulee. Kiva kiva, todella mukava kuulla... Ollaan pikkuhiljaa alettu olla sitä mieltä, että vähemmän olis stressiä, huolta ja kidutusta, kun rakentais ihan itse vaan. Ehkä sitten seuraavan kerran. Tai sitten ei.

Mutta, eilen hääräsivät kalusteasentajat siihen malliin, että kalusteet ovat nyt paikoillaan. Eihän siitäkään ilman huomautettavaa selvitty -- suurimpana se, että liesituulettimen ilmanvaihtoaukko on väärässä kohdassa katossa. Mitenköhän sen korjaavat. Mikron hylly on mitoitettu jotain superjumbouunia varten -- eikä takalevyssä ole reikää johdolle. Vessan yhden tason levystä uupui muutama sentti, uusi levy tilattu. Ja käsienpesukriisi sen kuin vain kiihtyy. Sen lisäksi, että meille ei omasta älyttömän idioottimaisesta unohduksesta johtuen tule käsienpesuallasta pesuhuoneeseen (vaikka sinne tulee pönttö), niin nyt sitten wc:n allas on niin minimaalisen pieni, että hyvä, jos näkyy...! Ei auta muu kuin kipinkapin painella ostamaan uusi. Kaiken kaikkiaan kalusteiden värit ja mallit ihan kohdallaan, joten sen osalta pienoinen helpotuksen huokaus.

Miten tuossa pesee naamansa, tai edes käsiä, roiskimatta koko vessaa ympäriinsä?

Ollaan näköjään jokseenkin turvallisuushakuisesti valittu värit ;) -- mutta ruskeaa ja valkoistahan me haluttiin...

Palaveri

Hiukan edistystä ja mielenrauhaa, mutta myös takapakkia. Nimittäin muuttopäivä ei nyt sitten olekaan tuon tasan kuukauden päässä. Tai olisi muuten, mutta kaksi talon luovutuksen ja käyttöönottotarkastuksen kannalta ratkaisevaa henkilöä ovat päättäneet pitää pääsiäislomansa juuri noihin aikoihin, joten nyt sitten näillä näkymin olisi tarkoitus saada varattua käyttöönottotarkastus maanantaille 26.4. No, onpahan aikaa siivoilla ja kuskailla kampetta pikkuhiljaa etukäteen.

Tavattiin työpäällikkö ja mestari talolla tänään. Onneksi, niin selvisipä aikataulut. Pikkuviat (?) korjataan ja käydään läpi lopuksi. Kaikki ovenkarmit menevät vaihtoon. Ovien maalipinnat korjataan, näitä ovia ei siis vaihdeta, ei hyvä... Hirsiseinäkin paikallistui ja saapuu tontille, ellei ole jo saapunut. Kosteiden tilojen lattiat tuomittiin kuiviksi ja ne saa pinnoittaa, kalusteet toimitetaan ja myös asennetaan ensi viikolla. Joten kova on tahti näin loppusuoralla.

Viikonloppuun mennessä talolla saattaa olla taas huomattavan erinäköistä, joten kamera mukaan silloin... ja ehkä vahauspensselit...

Viikon saldo nolla

Jo tavaksi tullut perjantainen käynti talolla paljasti, että siellä ei ole tällä viikolla käyty. Ei siis ole korjauksen korjausta tehty eikä mitään muutakaan, mutta kaipa kaikki neljässä viikossa valmistuu, kun niin kerran on luvattu?! Siirrymme saunaan pohtimaan tätä dilemmaa, mutta koska emme missään vaiheessa ole laittaneet tänne talomme pohjapiirrosta, niin tässä tulee. Talo on siis Mammuttihirren valmistalo Metkula, mutta melko rankalla kädellä muunneltu sellainen. Mm. takapihan ovi siirretty kirjastohuoneen puolelle, jottei lapsosillamme ole turhan helppoa karkumahdollisuutta. Ja heidän takiaan on myös vessaa hiukan suurennettu makuuhuoneen puolelle -- mahtuvat siis herrasväen hiekkalaatikot vessassa sille seinälle. Kaappien paikatkin vielä ovat tuosta muuttuneet, mutta periaatteessa näin.

TJ 1 kk

Pessimisti palaa täältä raportoimaan, kun on tasan kuukausi talon esittelypäivään, että pintatyöt menevät poskelleen, sisällä on kuuma kuin saunassa (termostaatteja ei vielä ole), ovenkarmit halkeilleet (lieneekö syynä edellinen?) ja kaapelikin makaa yhä poterossaan.

Ei vaan. Kyllä siitä hyvä tulee, kunhan nyt saadaan vain sovittua, miten nämä pintatöiden harmilliset huolimattomuudet korjataan. Viime aikoina tapahtunutta nimittäin, että työmiehet ovat olleet poissa työmaalta nyt toista viikkoa, ja mehän sillä aikaa olemme käyneet päivänvalossa tutkimassa heidän työnsä jälkeä. Eikä ole valitettavasti voinut hurrata. Listoissa repaleisia sahauspintoja, listat huolimattomasti kohdistettu, ohi ammuttujen naulojen paikkoja paklattu heikohkolla menestyksellä, omituisia paklauksia muitakin, omituisia reikiä seinissä (mm. käsittämätön porausreikä hirsiseinässä, vaikka voihan sille jokin selitys olla?!), eikä vähäisimpänä, että joka ainoassa ovessa on karmissa halkeama. Kaipa tästä sen verran jotain positiivistakin voi repiä, että onneksi isommat linjat ovat sujuneet suht ongelmitta, ehkä nämä pintaviat ovat kuitenkin korjattavissa. Ensi viikolla tapaamme työpäällikön talolla ja käymme läpi korjattavat jutut.

Kaapelikin se sieltä näillä näkymin vedetään vihdoin ensi viikolla. Edelleen on kaapissa se samppispullo...

Sitä seuraavalla viikolla onkin sitten jo kalustetoimitus ja siitä pari viikkoa, niin valmista pitäisi olla. Vaikea uskoa vielä tässä vaiheessa. Mysteeri meille on edelleen sekin, mihin matkan varrelle olohuoneen pitkän seinän paneelit ovat jääneet. Jos ne joskus paikoilleen asennetaan, niin sitten on edessä vielä niiden vahaus.

Tältä näyttää olohuone tällä hetkellä...

Talvisodan muistelu ja sisko sydämen asialla

Kaapeli, valokuitukaapeli, talokaapeli, tietoliikennekaapeli, murheenkryynikaapeli, ongelmakaapeli, p**leen kaapeli. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tuo toinen puolisko lähti seikkailemaan valtion rautateiden avustuksella Rovaniemelle, missä mummot pelaavat salibandyä, ja minä siis lapio kourassa jälleen kerran kaivannon kimppuun. 

Koskapa ympäröivä lumi valuu helposti syvään kuoppaan, varsinkin liukasta pressua pitkin joka oli, kuten jo todettu, erityisen fiksusti levitetty koko 6 x 10 metrin alaltaan kaivannon päälle, oli homma aloitettava lapionnilla, lapioinnilla ja lapioinnilla. Tunti meni ja taisi mennä vähän toistakin, kun vihdoin pääsin varsinaiseen päämäärääni eli tönkimään itse suojaputken päätä esiin. Koska kaivanto oli syvä ja kapea, ei sinne enää ollut lapiolla asiaa. Tämä oli onneksi tiedossa jo viimekertaisen urakan jälkeen, joten olin varautunut erikoistyökalulla: Tupperware-astialla. Ovat muuten maineensa veroisia pelejä. Pikkuhiljaa siis ensin pois märkää lunta sinisellä aurajuuston säilöntäpurkilla ja sitten pois kuraista, sulaa maata. Kaivanto syveni entisestään ja sinne piti mennä välillä pää edellä, välillä sammakkoasennolla. Läheiseltä ampumaradalta alkoi kuulua ampumaharjoitusten ääniä ja minulla alkoi kunto pettää.

Siinä minä sitten koin talvisodan muistovuoden kliimaksin seisoessani yksin hartioitani myöden jäisessä  poterossa ja kuunnellessani tulitusta edestäpäin. Vielä kun olisi jostain löytynyt kattila päähän laitettavaksi, niin olisi naapureilla ollut katsottavaa. Paitsi että sillä tupperware-astialla ei varmaan olisi kovin suuria urotöitä tehty. Mutta noin periaatteen tasolla...

Sisko onneksi saapui paikalle ja toi rauhan tullessaan. Koska suojaputken pää oli jo lähes näkyvissä, sisko keskittyi lopun pressun kaivamiseen hangen alta. Minulle olisi piisannut, jos pressun olisi edes leikellyt palasiksi ja ottanut pois, ettei siihen niin helposti liukastu, mutta koska siskoni otti pressun kaivamisen oikein sydämen asiakseen, turha minun siinä sitten on vastaan vikistä. Taistelu oli tuimaa akselilla isosisko vs. pressu ja jossain vaiheessa jouduin nousemaan vauhdilla kuopastani avuksi. Sillä seurauksella, että kompastuin siihen p**leen kaapeliin ja parin vauhtiaskeleen jälkeen kaaduin turvalleni. Koskapa vasen olkapääni on hiljattain leikattu, ajatus tuli päästä käsin, että kaatuessasi  älä vain ota vasemmalla kädellä vastaan. Mutta koska aikaa oli vähän, aivot toimintaa nopeuttaakseen antoivat saman käskyn myös oikealle kädelle.  Sillä seurauksella, että jos joku naapureista sattui katsomaan näytti kuin olisin ottanut pari juoksuaskelta ja heittäytynyt naamalleni hankeen.

Mutta kaapeli, kaapelikaivanto, suojaputken pää ja koko hitonmoinen pressu on nyt kaivettu hangen alta ja passaa mesun tulla vetojousineen.  Seuraava urakka on sitten lumikuorman pudottaminen katolta, ettei kovin paljoa enempää menisi ilmastointiputkista vettä sisätiloihin. Mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Siskolle kiitokset, nähdään seuraavan kerran katolla.

Paniikki!

Tänään oli juuri tuollainen päivä, täysi paniikki.
Ensin tuli käytettyä turhaan liukumatunteja, kun jäi katsomaan Suomen lätkäpeliä ja meni töihin vasta kympin aikaan. Ei ollut matsi sen arvoinen.
Sitten piti metsästää jalkalistoja, minä puhelimitse töistä käsin, PP autolla ympäriinsä surraten. Kun vihdoin hyvännäköiset listat olisivat löytyneet, ei niille järjestynyt kuljetusta, ei ainakaan inhimilliseen hintaan. Samanaikaisesti puhelimella mesua kiinni ja kyselemään, että saihan ne laatat olla jo lattiassa, saihan? Ja seuraavaksi piiripäällikköä kiinni, että tiesithän niiden laattojen jo olevan paikallaan, tiesithän? Kukaan ei oikein vastaa, ja listoja ei löydy. Auton tuulilasissakin on eilen tullut helkkarinmoinen kivenisku, jota "ei ihan varmasti pysty korjaan ton kokosta, ei pysty!"
Joskus puolenpäivän aikaan sitten PP soitti ja sanoi "oman paikkakunnan" Rautian hoitavan listat talolle perjantaiksi. Lupasivat tilata oikeanlaisia listoja, kun aamulla ensin ei sopivia löytynyt. Hetki sen jälkeen isoveli soitti hengästyneenä, että kyllä sinne hänen pakuun sittenkin menisi niitä listoja, jos täältä kaupungista niitä lähtee kuljettamaan, älkää vaan tilatko kallista kuljetusta mistään. Sen perään soitti veljenpoika, että hänellä voisi olla tiedossa niitä listoja, koska mennään katsomaan? Piiripäällikkö ilmoitti, että lupa laatoitukseen on tullut häneltä, hän oli lattiat käynyt mittaamassa. Palasi vielä hetken kuluttua omatoimisesti asiaan ja tarkensi, että märkätilat on sitten asia erikseen, niihin ei ole lupa laatoittaa. Auton ikkunaan tullut kivenhakkaumakin oli nopsasti pikahuollossa korjattu kommentin "nää isommat on helpompi paikata kuin pienet" kera.
Työpäivän päätteeksi soi puhelin, ja talomyyjä se siellä kertoili, että kun heillä on tällainen esittelykiertue käynnissä kevään aikana ja viikolla 14 se on meidän paikkakunnalla. Eli käviskö se sovittu talonäytös sillä viikolla, ennen kuin muutetaan. Kun se talon luovutus on sitten sen viikon aikana...

Pinta- ja kaivuutöitä

Viikon tauko talolla käynnissä, mutta eipä sitä juuri huomaa. Tuttu kauhunsekainen fiilis paukahtaa päälle kaksi sekuntia etuoven avaamisen jälkeen, vaikka kuinka olisi viikon rauhoittanut mieltään kotioloissa ja vakuutellut, että hyvin siellä kaikki menee.
Torstaina nimittäin talotoimittajan puolelta jutusteltiin leppoisasti, että ei haittaa, vaikka talolla olisi vähän lämminkin (+28 C), kuivuupahan lattia hyvin. Tai kun kyseltiin, onko tietoa muuttopäivästä, tuli vastaus, että annetaan nyt lattian kuivua. Kovin nopeasti se lattia oli kuivunut, kun kaksi päivää myöhemmin vessan, eteisen ja keittiön lattiaan oli laatat laitettu jo paikoilleen ja kämpän lämpötilaa laskettu alle 20 asteen. Onhan se mahdollista ja myös todennäköistä, että lattian kosteus on torstain tai perjantain aikana käyty mittaamassa, joko talotoimittajan tai meidän mestarin toimesta, mutta olisi kiva jos meillekin kerrottaisi asia. Kertaalleen se on mitattu ja silloin ollut "melkein kuiva", joten kai siellä kaikki hyvin on...Tuo meidän mestari on kyllä ihan tehokas valvomaan rakennustyömaata (joka lienee myös se ensisijainen tehtävä :)), mutta välillä voisi vastailla myös meidän huolestuneisiin kyselyihimme. Näin sunnuntaina ei viitsi puhelimella terrorisoida, huomenna sitten...


Eteisen, vessan ja osittain keittiön lattia on siis laatoitettu. Samoin kylppärin seinille oli saatu kaakelit paikoilleen. Pukkilan värilliset laatat ovat kyllä kieltämättä kivan näköiset. Keittiön ja eteisen pehmeän ruskea iso laatta ja kylppärin yhden seinän tumma punainen. Jotkin meidän valinnoistamme ovat sentään osuneet nappiin. Makkareiden ja kirjastohuoneen lattiat oli myös pinnoitettu ja tumma laminaatti näyttää hyvältä. Laminaatin pitäisi sitten aikanaan kestää neljän kissan juoksut ja ravit, joten siihen valittiin sama kovuusluokka kuin Helsinki-Vantaan lentokentällä... Jos laminaatit ja laatat olivat onnistunut valinta, jalkalistat eivät sitten olleet. Talotehtaalta tuli kysely jalkalistoista, kun allekirjoittanut oli työmatkalla rapakon takana. Vähän kiireellä sitten jouduttiin reissun jälkeen etsimään sopivaa, ja kun paikkakunnan rautakaupoista ei löytynyt sitä merkkiä, jota talotehdas käyttää, luotimme toisen valmistajan väreihin. Ei olisi kannattanut. Jalkalista on punaiseen menevä hailakan ruskea, joka hyppii silmille oikein urakalla. Työmiehet eivät onneksi olleet niitä vielä nakutelleet kiinni, vaikka muuten nopeita ovatkin, joten jätimme viestin, että toimitamme uudet listat paikalle. Eli ensi viikon aikana pukkaa taas rautakauppakeikkaa. Ja muuten, olisi myynnissa 132 metriä paketissaan olevaa tumman pähkinän väristä jalkalistaa...


Talotoimittaja on siis alustavasti arvioinut huhtikuun lopun valmistumisajankohdaksi. Tarkoittaa sitä, että huhtikuun loppuun mennessä talolla pitää olla toimiva nettiyhteys tai muuten rouva pp:n palkkapussiin ei paljon euroja kilise. Ja jos huhtikuun lopulla pitää olla yhteys, tarkoittaa se sitä, että huhtikuun alussa pitää saada se järjen vievä valokuitukaapeli tungettua siihen hemmetin suojaputkeen ja tuupattua sitä pitkin 40:n metrin matka sähkökeskukseen. Ja arvatkaas paljonko siellä on lunta? Putken toinen pää oli helppo kaivella esiin, koska siihen oli asetettu paksu styroksinpalanen pitämään se auki. Toinenkin pää, se johon kaivoimme itsenäisyyspäivän iltana 1,5 metriä syvän kaivannon, oli peitetty pressulla. Sepä se sitten paljon avitti, että siellä jossain metrin hangen alla oli pressu ja sen alla kaivanto. Ei kun lapio kouraan ja etsimään sieltä jostain autotallin kulmilta pressua, kaivantoa, kaapelia ja putken päätä. Vinkki: ei kannata jättää trukkilavoja hankeen ja lumen alle, koska niiden päälle astuessa vääntää nilkkansa ikävästi. Toinen vinkki: ei kannata levittää 6 x 10 metrin pressua koko leveydeltään kaivannon päälle, koska sen päältä joutuu lapioimaan melkoisesti lunta. Hetken lapioinnin jälkeen oikea kohta kuitenkin löytyi. Kun tipahdin vyötäröä myöten lumeen, naapuri kävi kyselemässä, onko jotain hukassa. Ei enää.... Kaapeli löytyi ja putken pääkin siellä oli melkein näkösällä. Lumet vain tipahtelivat sinne syvimpään kuoppaan, ja niiden putsaamiseksi tarvitaan parempia työkaluja. Kuten esimerkiksi vesikauha. Tämäkin kaivanto peitettiin styroksilla, ja nyt odotellaan, josko mestari löytäisi oikeat välineet kaapelin vetoa varten. Mikäli kaapeli joskus saadaan talolle vedettyä ja paikoilleen kytkettyä, poksahtaa meidän kotona kuoharipullo auki.