Valmistuu, ei valmistu, valmistuu...

Pieni pikapäivitys näin perjantai-iltapäivän iloksi. Ei sillä, etteikö olisi tuon leipätyönkin kanssa kiire... Eilen, kun menimme talolle, siellä olivat kaikki muutkin: talo täynnä sähkömiehiä, työmiehiä, työmiesten nokkamies, meidän mestari ja paukkasipa sinne vielä talomyyjäkin. Nimittäin talon esittely on sunnuntaina ja lehdessä jo ilmoitettu, joten paljon ei ole vaihtoehtoja kuin talon valmistua. Huomenna käydään läpi, mitä korjattavaa jää, ja sen jälkeen toivon mukaan on sirkkelit sun muut kadonneet olohuoneesta, jotta päästään siivoamaan. Sen verran huolissaan oli talomyyjä tuosta siivoamisesta, että soitteli juuri hommanneensa meille avuksi kaksi ulkopuolista siivoushenkilöä. Eipä voi kuin kiittää.

Noh, sellaista kaikkea siellä, maalilla ja pakkelilla korjattavien kohtien lisäksi, että edelleen odotellaan korvaavia ovenkarmeja haljenneiden tilalle, pesuhuoneessa väärän väriset halogeenit, jotka vaihdetaan myöhemmin, vessasta puuttuu alasvalo, kun oli mukana vääränkokoinen, vessan taso odottaa paikalleenlaittajaa, pyykkikoriongelmaa ei ole ratkaistu, ja mitä noita muita pieniä, onhan niitä.

Mutta taitaa se sittenkin valmistua! Hiukan viime tippaan tuo jäi, mutta kiirehän on hyvä kannustin...

Eilen saatiin myös viedyksi kaksi keikkaa kaatikselle, nyt on piha siisti. Ainakin aika siisti. Kiitokset vaan paikallisten apulaistemme jälleen kerran!

Illalla katsastamaan tämän päivän saldo, joten kuvapäivitystä ehkä myöhemmin tänään...

Tässä sitä luvattua kuvapäivitystä:

Kuva otettu pe-iltana, valmista luvattu olevan lauantaina klo 12.

Taloa sunnuntaina esittelevä talomyyjä poikkesi katsomaan ja lupasi saman tien meille kaksi siivousapulaista, emme vastustelleet.

Voi tulla pitkä siivouspäivä huomisesta...

Tämä seinä onnistui ihan kohtalaisen hyvin.

Himmennys.

Kiuas miinus 140 kg kiviä.

Pihallakin on jo ihan siistiä. Palomuurin palaset uppoavat maaperään pihakeittiön perustukseksi, ja 9 m:n varahirsi pitäisi saada paloiteltua, jotta tuo kätevämpi käsistään voi nikkaroida siitä sopivia tuleentuijotteluistuimia.

Katsotaanpa sitten, miltä vuorokauden päästä näyttää...

Kaapeli ja kalkkiviivat

Melkein jo tässä pääsiäisenä päästiin korkkaamaan samppispullo, mutta ihan ei vielä uskallettu, sen verran on luottamus nettiyhteyteen ja talokaapeliin hukassa.
Eli kaapeliepisodi jatkui niin, että jokaikinen lapionpisto alkaen itsenäisyyspäivän illasta jatkuen maaliskuiseen talvisodan muisteluun oli Joel Hallikaista mukaellen turhaa, aivan turhaa.... Nimittäin eihän se penteleen piuha ikinä sinne maan alle jo kaivettuun putkeen uponnut. 20 metriä meni vetojousi putkea pitkin, ja sitten oli Herra Maamyyrä tehnyt sinne sellaisen esteen, että tuli stoppi. Eli ei vain onnistu. Vaihtoehdot olivat sen jälkeen melko vähissä, soitto rakennustarvikemyyjälle ja 45 metriä viemäriputkea pihaan, kiitos. Nyt tuo huonon onnen kaapeli kulkee pintavetona viemäriputkessa tontin kulmalta tonttikeskukselle, ja se tullaan upottamaan maan sisään kesällä, kun pihatöitä tehdään. Sellainenkin lappu löydettiin, että siitä tonttikeskukselta todellakin kulkee putki sähkötaululle, jotta tuo kaapeli saadaan vielä joskus toimimaankin. Soneralle tosin pitää soittaa, että taitaa talokaapelille käydä kuin sähkökaapelillekin, eli jää metrin liian lyhyeksi. No, sitä kaapelia kyllä saa lisää, tärkeintä on nyt, että se on tuotu tontin laidalta sinne, minne pitikin.

Siinä se kaapeli nyt sitten kulkee.

Talon sisätyöt ovat edelleen käynnissä, ja jos talotoimittajalla oli ajatus, että talo olisi valmis, kun he sitä esittelevät (ensi viikonloppuna), voisin pistää vedon, ettei tule onnistumaan. Yhden väliseinän puuttuvat paneelit ovat löytäneet tiensä perille, ja ne on jo meidän toimestamme myös vahattu. LVI-asentajat hääräsivät paikalla vielä ennen pääsiäislomalle jääntiään ja kiinnittivät paikoilleen mm. ostamamme, vakioversiota paljon isomman, käsienpesualtaan, joten vaikka paljon on saatu aikaan, vielä on tehtävääkin.

 

Josko tuossa nyt sitten mahtuisi paremmin kätensä pesemään.

Viimeinenkin väliseinä on saanut pintansa.

Kylppäri alkaa näyttää kylppäriltä.

Mutta että (jotta koska) kaikki ei ihan turhan jouhevasti sujuisi, niin totta kai muutamia ongelmiakin on ilmaantunut. Kodinhoitohuoneeseen tilaamamme pyykkikorikaappi ei kuulemma mahtunut paikoilleen. No ei tietenkään mahtunut, kun sinne kaappiin oli tungettu vesijohtoja. Tuota ei vaan ollut talotoimittaja huomioinut, kun kalustesuunnitelmaa tehtiin, eikä meillä ollut siitä tietoa. Hyvin meni suunnitelman muutokset läpi sekä talotoimittajalta että Puustellilta. Aluepäällikkö lupasi, että jonkinmoinen pyykkikori sinne mahtuu ja sellainen sinne toimitetaan. Ans kattoo, kuinka käy. Lisäksi pesukoneen vesisyöttö tulee suoraan siivouskaapista, mikä tarkoittaa sitä, että meidän megakoon superallergiaimuri ei sinne kaappiin mahdu. 

No, jotain hyvääkin. Eli talotekniikalle varattu tila ei tule meidän laitteillamme täyttymään, joten siihen saadaan mukavasti penkki ja naulakko saunan pukuhuoneen virkaa ajamaan. Ja tarpeen tullen sellainen kiinteä penkki, jonka kannen saa auki ja sinne pyykkikorin...

Perjantain aurinkoisena päivänä käytiin siivoilemassa pihaa ja mietittiin millä puskutraktorilla sen joskus saisi siistiksi. Ensi viikolle siis pukkaa kaatiskeikkaa. Tänään käytiin kaupittelemassa ylimääräisiksi jääneet, vääränväriset jalkalistat pois tieltä sekä nostamassa kallisarvoinen IKI-kiuas kohdilleen saunaan. Ensi viikolla nimittäin pitäisi tulla sähköasentajat, ja sen jälkeen sitten ei paljon asentajia enää tarvitakaan. Listoja, paikkauksia ja vähän laatoituksia, sitten sen pitäisi olla siinä.

Lähes valmis talo, aurinkoinen päivä ja rytöpesä pihaksi

Talon näyttö on siis 11.4., talon luovutus 19.4., käyttöönottotarkastus 27.4. ja muutto sitten 28.4. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Kalusteet

Pah mitään vahauspensseleitä... siellä se seinä edelleen seisoo villat esillä. Miehet käyvät nyt vuorotellen kahdessa kohteessa, ja myönsivät jo itsekin, että kiire tulee. Kiva kiva, todella mukava kuulla... Ollaan pikkuhiljaa alettu olla sitä mieltä, että vähemmän olis stressiä, huolta ja kidutusta, kun rakentais ihan itse vaan. Ehkä sitten seuraavan kerran. Tai sitten ei.

Mutta, eilen hääräsivät kalusteasentajat siihen malliin, että kalusteet ovat nyt paikoillaan. Eihän siitäkään ilman huomautettavaa selvitty -- suurimpana se, että liesituulettimen ilmanvaihtoaukko on väärässä kohdassa katossa. Mitenköhän sen korjaavat. Mikron hylly on mitoitettu jotain superjumbouunia varten -- eikä takalevyssä ole reikää johdolle. Vessan yhden tason levystä uupui muutama sentti, uusi levy tilattu. Ja käsienpesukriisi sen kuin vain kiihtyy. Sen lisäksi, että meille ei omasta älyttömän idioottimaisesta unohduksesta johtuen tule käsienpesuallasta pesuhuoneeseen (vaikka sinne tulee pönttö), niin nyt sitten wc:n allas on niin minimaalisen pieni, että hyvä, jos näkyy...! Ei auta muu kuin kipinkapin painella ostamaan uusi. Kaiken kaikkiaan kalusteiden värit ja mallit ihan kohdallaan, joten sen osalta pienoinen helpotuksen huokaus.

Miten tuossa pesee naamansa, tai edes käsiä, roiskimatta koko vessaa ympäriinsä?

Ollaan näköjään jokseenkin turvallisuushakuisesti valittu värit ;) -- mutta ruskeaa ja valkoistahan me haluttiin...

Palaveri

Hiukan edistystä ja mielenrauhaa, mutta myös takapakkia. Nimittäin muuttopäivä ei nyt sitten olekaan tuon tasan kuukauden päässä. Tai olisi muuten, mutta kaksi talon luovutuksen ja käyttöönottotarkastuksen kannalta ratkaisevaa henkilöä ovat päättäneet pitää pääsiäislomansa juuri noihin aikoihin, joten nyt sitten näillä näkymin olisi tarkoitus saada varattua käyttöönottotarkastus maanantaille 26.4. No, onpahan aikaa siivoilla ja kuskailla kampetta pikkuhiljaa etukäteen.

Tavattiin työpäällikkö ja mestari talolla tänään. Onneksi, niin selvisipä aikataulut. Pikkuviat (?) korjataan ja käydään läpi lopuksi. Kaikki ovenkarmit menevät vaihtoon. Ovien maalipinnat korjataan, näitä ovia ei siis vaihdeta, ei hyvä... Hirsiseinäkin paikallistui ja saapuu tontille, ellei ole jo saapunut. Kosteiden tilojen lattiat tuomittiin kuiviksi ja ne saa pinnoittaa, kalusteet toimitetaan ja myös asennetaan ensi viikolla. Joten kova on tahti näin loppusuoralla.

Viikonloppuun mennessä talolla saattaa olla taas huomattavan erinäköistä, joten kamera mukaan silloin... ja ehkä vahauspensselit...

Viikon saldo nolla

Jo tavaksi tullut perjantainen käynti talolla paljasti, että siellä ei ole tällä viikolla käyty. Ei siis ole korjauksen korjausta tehty eikä mitään muutakaan, mutta kaipa kaikki neljässä viikossa valmistuu, kun niin kerran on luvattu?! Siirrymme saunaan pohtimaan tätä dilemmaa, mutta koska emme missään vaiheessa ole laittaneet tänne talomme pohjapiirrosta, niin tässä tulee. Talo on siis Mammuttihirren valmistalo Metkula, mutta melko rankalla kädellä muunneltu sellainen. Mm. takapihan ovi siirretty kirjastohuoneen puolelle, jottei lapsosillamme ole turhan helppoa karkumahdollisuutta. Ja heidän takiaan on myös vessaa hiukan suurennettu makuuhuoneen puolelle -- mahtuvat siis herrasväen hiekkalaatikot vessassa sille seinälle. Kaappien paikatkin vielä ovat tuosta muuttuneet, mutta periaatteessa näin.

TJ 1 kk

Pessimisti palaa täältä raportoimaan, kun on tasan kuukausi talon esittelypäivään, että pintatyöt menevät poskelleen, sisällä on kuuma kuin saunassa (termostaatteja ei vielä ole), ovenkarmit halkeilleet (lieneekö syynä edellinen?) ja kaapelikin makaa yhä poterossaan.

Ei vaan. Kyllä siitä hyvä tulee, kunhan nyt saadaan vain sovittua, miten nämä pintatöiden harmilliset huolimattomuudet korjataan. Viime aikoina tapahtunutta nimittäin, että työmiehet ovat olleet poissa työmaalta nyt toista viikkoa, ja mehän sillä aikaa olemme käyneet päivänvalossa tutkimassa heidän työnsä jälkeä. Eikä ole valitettavasti voinut hurrata. Listoissa repaleisia sahauspintoja, listat huolimattomasti kohdistettu, ohi ammuttujen naulojen paikkoja paklattu heikohkolla menestyksellä, omituisia paklauksia muitakin, omituisia reikiä seinissä (mm. käsittämätön porausreikä hirsiseinässä, vaikka voihan sille jokin selitys olla?!), eikä vähäisimpänä, että joka ainoassa ovessa on karmissa halkeama. Kaipa tästä sen verran jotain positiivistakin voi repiä, että onneksi isommat linjat ovat sujuneet suht ongelmitta, ehkä nämä pintaviat ovat kuitenkin korjattavissa. Ensi viikolla tapaamme työpäällikön talolla ja käymme läpi korjattavat jutut.

Kaapelikin se sieltä näillä näkymin vedetään vihdoin ensi viikolla. Edelleen on kaapissa se samppispullo...

Sitä seuraavalla viikolla onkin sitten jo kalustetoimitus ja siitä pari viikkoa, niin valmista pitäisi olla. Vaikea uskoa vielä tässä vaiheessa. Mysteeri meille on edelleen sekin, mihin matkan varrelle olohuoneen pitkän seinän paneelit ovat jääneet. Jos ne joskus paikoilleen asennetaan, niin sitten on edessä vielä niiden vahaus.

Tältä näyttää olohuone tällä hetkellä...

Talvisodan muistelu ja sisko sydämen asialla

Kaapeli, valokuitukaapeli, talokaapeli, tietoliikennekaapeli, murheenkryynikaapeli, ongelmakaapeli, p**leen kaapeli. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tuo toinen puolisko lähti seikkailemaan valtion rautateiden avustuksella Rovaniemelle, missä mummot pelaavat salibandyä, ja minä siis lapio kourassa jälleen kerran kaivannon kimppuun. 

Koskapa ympäröivä lumi valuu helposti syvään kuoppaan, varsinkin liukasta pressua pitkin joka oli, kuten jo todettu, erityisen fiksusti levitetty koko 6 x 10 metrin alaltaan kaivannon päälle, oli homma aloitettava lapionnilla, lapioinnilla ja lapioinnilla. Tunti meni ja taisi mennä vähän toistakin, kun vihdoin pääsin varsinaiseen päämäärääni eli tönkimään itse suojaputken päätä esiin. Koska kaivanto oli syvä ja kapea, ei sinne enää ollut lapiolla asiaa. Tämä oli onneksi tiedossa jo viimekertaisen urakan jälkeen, joten olin varautunut erikoistyökalulla: Tupperware-astialla. Ovat muuten maineensa veroisia pelejä. Pikkuhiljaa siis ensin pois märkää lunta sinisellä aurajuuston säilöntäpurkilla ja sitten pois kuraista, sulaa maata. Kaivanto syveni entisestään ja sinne piti mennä välillä pää edellä, välillä sammakkoasennolla. Läheiseltä ampumaradalta alkoi kuulua ampumaharjoitusten ääniä ja minulla alkoi kunto pettää.

Siinä minä sitten koin talvisodan muistovuoden kliimaksin seisoessani yksin hartioitani myöden jäisessä  poterossa ja kuunnellessani tulitusta edestäpäin. Vielä kun olisi jostain löytynyt kattila päähän laitettavaksi, niin olisi naapureilla ollut katsottavaa. Paitsi että sillä tupperware-astialla ei varmaan olisi kovin suuria urotöitä tehty. Mutta noin periaatteen tasolla...

Sisko onneksi saapui paikalle ja toi rauhan tullessaan. Koska suojaputken pää oli jo lähes näkyvissä, sisko keskittyi lopun pressun kaivamiseen hangen alta. Minulle olisi piisannut, jos pressun olisi edes leikellyt palasiksi ja ottanut pois, ettei siihen niin helposti liukastu, mutta koska siskoni otti pressun kaivamisen oikein sydämen asiakseen, turha minun siinä sitten on vastaan vikistä. Taistelu oli tuimaa akselilla isosisko vs. pressu ja jossain vaiheessa jouduin nousemaan vauhdilla kuopastani avuksi. Sillä seurauksella, että kompastuin siihen p**leen kaapeliin ja parin vauhtiaskeleen jälkeen kaaduin turvalleni. Koskapa vasen olkapääni on hiljattain leikattu, ajatus tuli päästä käsin, että kaatuessasi  älä vain ota vasemmalla kädellä vastaan. Mutta koska aikaa oli vähän, aivot toimintaa nopeuttaakseen antoivat saman käskyn myös oikealle kädelle.  Sillä seurauksella, että jos joku naapureista sattui katsomaan näytti kuin olisin ottanut pari juoksuaskelta ja heittäytynyt naamalleni hankeen.

Mutta kaapeli, kaapelikaivanto, suojaputken pää ja koko hitonmoinen pressu on nyt kaivettu hangen alta ja passaa mesun tulla vetojousineen.  Seuraava urakka on sitten lumikuorman pudottaminen katolta, ettei kovin paljoa enempää menisi ilmastointiputkista vettä sisätiloihin. Mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Siskolle kiitokset, nähdään seuraavan kerran katolla.