sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Valmistumista vaativa viime tippa

Vastaava mestarimme heitti torstaina ilmoille vanhan viisauden siitä, kuinka ilman viime tippaa mikään ei tulisi valmiiksi. Me kyllä ajattelimme torstain ja perjantai-illan perusteella, että meidän viime tippa on jo liki pudonnut eikä valmista sunnuntaiseen taloesitykseen vaan voi tulla. Eikä varmaan olisi tullutkaan, ellei lauantaina piha olisi ollut piukkanaan autoja ja talo täynnä timpureita. Koko sisätöiden ajan paikalla on ollut vain kaksi timpuria, eilen siellä oli parhaimmillaan seitsemän. Sen lisäksi porukan nokkamies ja talokauppiaan lupaamat kaksi siivoojaa avuksi. Ja tietenkin me. Eli kyllä valmista saa aikaan nopeasti, kunhan vain on tekijöitä.


Autoja ja tavaraa piha täynnä. Ei uskoisi, että kaksi iltaa aiemmin piha siivottiin ja romut kuskattiin kaatopaikalle

Sellainenkin kävi mielessä, että olisi ehkä hiukan vähemmän voinut matkan aikana stressata niistä pikkufiboista, joita aina välillä löysimme. Ne nimittäin korjattiin suhteellisen tehokkaasti. Olimme kirjanneet muistivihkoon itsellemme asioita, joita nokkamiehen kanssa käydään vielä läpi. Kun laskimme vihon hetkeksi pöydälle ja käväisimme ulkona, oli lista kadonnut. Se meni nokkamiehen kädessä ympäri taloa ja timpureita marssi perässä korjaamassa raapaleet, listan raot, paklaukset, maaliroiskeet tai mikä siellä nyt sitten olikaan ahdistusta aiheuttanut. Näiden herrojen kanssa ei ainakaan tarvinnut tapella siitä, että korjataanko jotain pikkuvikoja vai ei. Käskivät vielä soittaa perään, jos jotain lisää huomaamme.

Siivousta tehtiin sen mukaan, missä vähiten oltiin timpureiden jaloissa, ja yhden aikaan saapuivat talomyyjän lupaamat siivousapurit, onneksi! Kuudelta illalla häipyivät pihasta työmiesten autot, ja vasta sen jälkeen alkoi tehosiivous. Ilman apulaisia olisimme siellä varmaan vieläkin. Mutta katot tulivat pestyä, samoin seinät, kaapit, hyllyt, ikkunat, lattiat, sauna, keittiö, vessa ja kaikki muukin. Kun yhdeksän aikaan illalla teimme lähtöä, oli talo valmis (no melkein ainakin) ja siisti.

Viimeisenä tipautettiin paikoilleen takaneduslasi.


Vihdoin lattia näkyvissä!


Onneksi tuli viime hetkellä hankittua siskon miehen vinkkaamat pariovet kirjastohuoneeseen.


Olohuoneen isoista ikkunoista näkee läpi... työtä vaativalle takapihalle.


Työhuone odottaa työntekijää.


Ja keittiö kokkaajaa.


Pestyllä lattialla istuessa oli kiva räpsiä kuvia :)


Näkymä kirjastohuoneen ovelta. Pahvien alta paljastunut lattia muuttaa ilmettä mukavasti.


Eteisen kaapin peiliovet tuovat lisää tilantuntua ja valoa.


Vessan korkeimman kaapin liian lyhyt tasolevykin oli jo vaihdettu. WC-pönttö on kuivunut paikallaan jo yli viikon, kun varoituksissa käsketään odottamaan 2 vrk. Ehkä tuon suojuksenkin siitä sitten aikanaan voi ottaa pois ;)


Tuo lähinnä oleva seinä oli vielä perjantaina laatoittamatta ja ajattelimme, että tekevät sen sitten esittelyn jälkeen. Jeps, laatat kiinni aamupäivällä ja saumaus illalla. Valmista oli, ennen kuin vuorokausi vaihtui. Ja nyt siihen jäi hyvä kolo, johon asetella penkki ja pyyhenaulakot.

Kylppärin punaiset laatat tulivat pöly- ja likakerroksen alta näkyviin.

Saunan lauteet laiteltiin viimeistä palikkaa myöden paikoilleen. Saunan pesun jälkeen oli pakko käydä lauteilla vähän kuivaharjoittelemassa.


Kodinhoitohuone pääsi likakerroksesta viimeisenä. Keittiössä häärii rakennusstressistä toipunut  Peruspessimisti.

Sellainen oli se lauantaipäivä, valmista ja siistiä tuli, vaikkei perjantai-iltana olisi uskonut. Taloa esitellään siellä nyt (sunnuntaina) parhaillaan ja mieli tekisi jo pakata kimpsut ja kampsut (sekä kissat) ja muuttaa uuteen kotiin. Vähän on sellainen pöllämystynyt olo, että ihanko oikeasti tämä nyt on tässä. Ja ihanko oikeasti tästä tuli näin hieno (ainakin siis meidän omasta mielestämme). Ja vielä, että ihanko oikeasti me saadaan tänne muuttaa.

Siivouksen aikana löytyi vielä muutamia pikkujuttuja, jotka pitää pyytää korjaamaan. Vessan lattialaatan silikonisaumaus oli unohtunut takaseinältä, keittiön välitilan laatan yläreuna jäänyt siistimättä ja sen sellaista. Se väärään paikkaan asennettu äänieristysovikin tullaan vielä vaihtamaan ennen talon luovutusta, samoin kuin ulko-ovien haljenneet karmit. Mutta niistä ei oikein enää jaksa stressata, kun nämä kaikki kerran hoidettiin tällä tehokkuudella, voi nyt jo luottaa, että kyllä ne loputkin hoituvat.

Ja kai se valokuitukaapelikin sitten joskus...

5 kommenttia:

  1. Vähän hienoa! On varmaan mahtava fiilis, kun talo on noin valmis! Onneksi olkoon siis kovasti! :)

    VastaaPoista
  2. Juu, hienoa on! Onnea Lahelan väeltäkin!

    VastaaPoista
  3. Kiitokset molemmille! Fiilikset on tosiaan melko mahtavat ja ennen kaikkea helpottuneet :) Vuoden rutistus on kokolailla loppusuoralla. Kolmen viikon päästä siellä sitten jo asutaan :)

    VastaaPoista
  4. on ollut ihanaa lukea teidän remonttikokemuksestanne! :) osaatteko antaa minkäännäköistä raakaa arviota projektiin uponneesta summasta? Hyvää kesää uuteen kotiinne!

    VastaaPoista
  5. Hei Buffnie ja kiitokset!
    Ei oikein tule enää käytyä täällä blogissa kovin usein, kun puuhaa riittää; talon maalaamisesta autotallin rakentamiseen.
    Aika tarkka budjetti kaikkinensa oli 250 000 e. Tontin osuus siitä 22 000 e ja autotallin osuus 12 000 e. Pihaa tuohon ei ole laskettu, siihen kun saa menemään ajan mittaan joko vähän tai sitten paljon :)

    VastaaPoista