Kesän puuhasteluja

Kesä oli ja taisi mennäkin jo, ainakin siltä tuo sade tuolla ulkona vaikuttaa. Alkaa jo pikku hiljaa häiritä meidän kiihtyvää työtahtia pihassa. Nimittäin tehtävää riittää. Alkukesä otettiin lähinnä maalauksen kannalta, mutta kyllä siihenkin hetki vierähti: pesu, pohjakäsittely ja kahteen kertaan maali. Kaadetut puut ovat olleet niillä sijoillaan, joille ne vuosi sitten kasattiin. Lautatavaraa ollaan alettu pistää palasiksi talvea varten, käsipelillä toistaiseksi lähinnä. Haba ja lihaskunto kasvaa. Välillä on ehditty maantiellekin pyörinemme ja metsään lenkille, mutta ahkerasti ollaan pihassa hommailtu. Autotalli alkaa olla ulkopuolelta valmis, mitä nyt pientä panelointia ja maalausta vailla. Talven mittaan sitten sisätyöt. Lattia valettiin toissapäivänä, joten nyt saadaan hiukan pihasta tuota varastotavaraa katon alle suojaan. Kaatopaikalla ollaan jo vakiasiakkaita, ja aina kun ajatellaan, ettei sinne enää tarvitse mennä, niin eikös hetken kuluttua taas ole asiaa. Tänään lähtevät loput routalevyt, pari talosta jäänyttä kipsilevyä ja villasäkki, autotallin kattopellin paloja yms. yms.

Meidän vilperimme sen sijaan ovat viettäneet kissanpäiviä ja tykänneet lisääntyneestä tilasta kovasti.

Jos et väistä, niin tuun sitten tähän!

Sohva on erinomaisen tehokkaasti vallattu.

Vähän lähempänä ulkoilmaa.

Pari kertaa sinne pääsinkin, mutta kun oma piha on pelkkää hiekkaa, niin enhän siellä viihdy. Mutta naapurin pihassa viihtyisin kyllä!

"Tappelupukarit" saman tuolin selkänojalla!

Karvalakki?

Ruskettuuko lasin läpi?

Papu on ilmeisesti alittanut tavoitepainonsa, koska hyppii taas kaikkiin mahdollisiin korkeisiin paikkoihin?!

Täältä voi vahtia, että pyykit puhdistuu!

Valmistumista vaativa viime tippa

Vastaava mestarimme heitti torstaina ilmoille vanhan viisauden siitä, kuinka ilman viime tippaa mikään ei tulisi valmiiksi. Me kyllä ajattelimme torstain ja perjantai-illan perusteella, että meidän viime tippa on jo liki pudonnut eikä valmista sunnuntaiseen taloesitykseen vaan voi tulla. Eikä varmaan olisi tullutkaan, ellei lauantaina piha olisi ollut piukkanaan autoja ja talo täynnä timpureita. Koko sisätöiden ajan paikalla on ollut vain kaksi timpuria, eilen siellä oli parhaimmillaan seitsemän. Sen lisäksi porukan nokkamies ja talokauppiaan lupaamat kaksi siivoojaa avuksi. Ja tietenkin me. Eli kyllä valmista saa aikaan nopeasti, kunhan vain on tekijöitä.

Autoja ja tavaraa piha täynnä. Ei uskoisi, että kaksi iltaa aiemmin piha siivottiin ja romut kuskattiin kaatopaikalle

Sellainenkin kävi mielessä, että olisi ehkä hiukan vähemmän voinut matkan aikana stressata niistä pikkufiboista, joita aina välillä löysimme. Ne nimittäin korjattiin suhteellisen tehokkaasti. Olimme kirjanneet muistivihkoon itsellemme asioita, joita nokkamiehen kanssa käydään vielä läpi. Kun laskimme vihon hetkeksi pöydälle ja käväisimme ulkona, oli lista kadonnut. Se meni nokkamiehen kädessä ympäri taloa ja timpureita marssi perässä korjaamassa raapaleet, listan raot, paklaukset, maaliroiskeet tai mikä siellä nyt sitten olikaan ahdistusta aiheuttanut. Näiden herrojen kanssa ei ainakaan tarvinnut tapella siitä, että korjataanko jotain pikkuvikoja vai ei. Käskivät vielä soittaa perään, jos jotain lisää huomaamme.

Siivousta tehtiin sen mukaan, missä vähiten oltiin timpureiden jaloissa, ja yhden aikaan saapuivat talomyyjän lupaamat siivousapurit, onneksi! Kuudelta illalla häipyivät pihasta työmiesten autot, ja vasta sen jälkeen alkoi tehosiivous. Ilman apulaisia olisimme siellä varmaan vieläkin. Mutta katot tulivat pestyä, samoin seinät, kaapit, hyllyt, ikkunat, lattiat, sauna, keittiö, vessa ja kaikki muukin. Kun yhdeksän aikaan illalla teimme lähtöä, oli talo valmis (no melkein ainakin) ja siisti.

Viimeisenä tipautettiin paikoilleen takaneduslasi.

Vihdoin lattia näkyvissä!

Onneksi tuli viime hetkellä hankittua siskon miehen vinkkaamat pariovet kirjastohuoneeseen.

Olohuoneen isoista ikkunoista näkee läpi... työtä vaativalle takapihalle.

Työhuone odottaa työntekijää.

Ja keittiö kokkaajaa.

Pestyllä lattialla istuessa oli kiva räpsiä kuvia :)

Näkymä kirjastohuoneen ovelta. Pahvien alta paljastunut lattia muuttaa ilmettä mukavasti.

Eteisen kaapin peiliovet tuovat lisää tilantuntua ja valoa.

Vessan korkeimman kaapin liian lyhyt tasolevykin oli jo vaihdettu. WC-pönttö on kuivunut paikallaan jo yli viikon, kun varoituksissa käsketään odottamaan 2 vrk. Ehkä tuon suojuksenkin siitä sitten aikanaan voi ottaa pois ;)

Tuo lähinnä oleva seinä oli vielä perjantaina laatoittamatta ja ajattelimme, että tekevät sen sitten esittelyn jälkeen. Jeps, laatat kiinni aamupäivällä ja saumaus illalla. Valmista oli, ennen kuin vuorokausi vaihtui. Ja nyt siihen jäi hyvä kolo, johon asetella penkki ja pyyhenaulakot.

Kylppärin punaiset laatat tulivat pöly- ja likakerroksen alta näkyviin.

Saunan lauteet laiteltiin viimeistä palikkaa myöden paikoilleen. Saunan pesun jälkeen oli pakko käydä lauteilla vähän kuivaharjoittelemassa.

Kodinhoitohuone pääsi likakerroksesta viimeisenä. Keittiössä häärii rakennusstressistä toipunut  Peruspessimisti.

Sellainen oli se lauantaipäivä, valmista ja siistiä tuli, vaikkei perjantai-iltana olisi uskonut. Taloa esitellään siellä nyt (sunnuntaina) parhaillaan ja mieli tekisi jo pakata kimpsut ja kampsut (sekä kissat) ja muuttaa uuteen kotiin. Vähän on sellainen pöllämystynyt olo, että ihanko oikeasti tämä nyt on tässä. Ja ihanko oikeasti tästä tuli näin hieno (ainakin siis meidän omasta mielestämme). Ja vielä, että ihanko oikeasti me saadaan tänne muuttaa.

Siivouksen aikana löytyi vielä muutamia pikkujuttuja, jotka pitää pyytää korjaamaan. Vessan lattialaatan silikonisaumaus oli unohtunut takaseinältä, keittiön välitilan laatan yläreuna jäänyt siistimättä ja sen sellaista. Se väärään paikkaan asennettu äänieristysovikin tullaan vielä vaihtamaan ennen talon luovutusta, samoin kuin ulko-ovien haljenneet karmit. Mutta niistä ei oikein enää jaksa stressata, kun nämä kaikki kerran hoidettiin tällä tehokkuudella, voi nyt jo luottaa, että kyllä ne loputkin hoituvat.

Ja kai se valokuitukaapelikin sitten joskus...

Valmistuu, ei valmistu, valmistuu...

Pieni pikapäivitys näin perjantai-iltapäivän iloksi. Ei sillä, etteikö olisi tuon leipätyönkin kanssa kiire... Eilen, kun menimme talolle, siellä olivat kaikki muutkin: talo täynnä sähkömiehiä, työmiehiä, työmiesten nokkamies, meidän mestari ja paukkasipa sinne vielä talomyyjäkin. Nimittäin talon esittely on sunnuntaina ja lehdessä jo ilmoitettu, joten paljon ei ole vaihtoehtoja kuin talon valmistua. Huomenna käydään läpi, mitä korjattavaa jää, ja sen jälkeen toivon mukaan on sirkkelit sun muut kadonneet olohuoneesta, jotta päästään siivoamaan. Sen verran huolissaan oli talomyyjä tuosta siivoamisesta, että soitteli juuri hommanneensa meille avuksi kaksi ulkopuolista siivoushenkilöä. Eipä voi kuin kiittää.

Noh, sellaista kaikkea siellä, maalilla ja pakkelilla korjattavien kohtien lisäksi, että edelleen odotellaan korvaavia ovenkarmeja haljenneiden tilalle, pesuhuoneessa väärän väriset halogeenit, jotka vaihdetaan myöhemmin, vessasta puuttuu alasvalo, kun oli mukana vääränkokoinen, vessan taso odottaa paikalleenlaittajaa, pyykkikoriongelmaa ei ole ratkaistu, ja mitä noita muita pieniä, onhan niitä.

Mutta taitaa se sittenkin valmistua! Hiukan viime tippaan tuo jäi, mutta kiirehän on hyvä kannustin...

Eilen saatiin myös viedyksi kaksi keikkaa kaatikselle, nyt on piha siisti. Ainakin aika siisti. Kiitokset vaan paikallisten apulaistemme jälleen kerran!

Illalla katsastamaan tämän päivän saldo, joten kuvapäivitystä ehkä myöhemmin tänään...

Tässä sitä luvattua kuvapäivitystä:

Kuva otettu pe-iltana, valmista luvattu olevan lauantaina klo 12.

Taloa sunnuntaina esittelevä talomyyjä poikkesi katsomaan ja lupasi saman tien meille kaksi siivousapulaista, emme vastustelleet.

Voi tulla pitkä siivouspäivä huomisesta...

Tämä seinä onnistui ihan kohtalaisen hyvin.

Himmennys.

Kiuas miinus 140 kg kiviä.

Pihallakin on jo ihan siistiä. Palomuurin palaset uppoavat maaperään pihakeittiön perustukseksi, ja 9 m:n varahirsi pitäisi saada paloiteltua, jotta tuo kätevämpi käsistään voi nikkaroida siitä sopivia tuleentuijotteluistuimia.

Katsotaanpa sitten, miltä vuorokauden päästä näyttää...

Kaapeli ja kalkkiviivat

Melkein jo tässä pääsiäisenä päästiin korkkaamaan samppispullo, mutta ihan ei vielä uskallettu, sen verran on luottamus nettiyhteyteen ja talokaapeliin hukassa.
Eli kaapeliepisodi jatkui niin, että jokaikinen lapionpisto alkaen itsenäisyyspäivän illasta jatkuen maaliskuiseen talvisodan muisteluun oli Joel Hallikaista mukaellen turhaa, aivan turhaa.... Nimittäin eihän se penteleen piuha ikinä sinne maan alle jo kaivettuun putkeen uponnut. 20 metriä meni vetojousi putkea pitkin, ja sitten oli Herra Maamyyrä tehnyt sinne sellaisen esteen, että tuli stoppi. Eli ei vain onnistu. Vaihtoehdot olivat sen jälkeen melko vähissä, soitto rakennustarvikemyyjälle ja 45 metriä viemäriputkea pihaan, kiitos. Nyt tuo huonon onnen kaapeli kulkee pintavetona viemäriputkessa tontin kulmalta tonttikeskukselle, ja se tullaan upottamaan maan sisään kesällä, kun pihatöitä tehdään. Sellainenkin lappu löydettiin, että siitä tonttikeskukselta todellakin kulkee putki sähkötaululle, jotta tuo kaapeli saadaan vielä joskus toimimaankin. Soneralle tosin pitää soittaa, että taitaa talokaapelille käydä kuin sähkökaapelillekin, eli jää metrin liian lyhyeksi. No, sitä kaapelia kyllä saa lisää, tärkeintä on nyt, että se on tuotu tontin laidalta sinne, minne pitikin.

Siinä se kaapeli nyt sitten kulkee.

Talon sisätyöt ovat edelleen käynnissä, ja jos talotoimittajalla oli ajatus, että talo olisi valmis, kun he sitä esittelevät (ensi viikonloppuna), voisin pistää vedon, ettei tule onnistumaan. Yhden väliseinän puuttuvat paneelit ovat löytäneet tiensä perille, ja ne on jo meidän toimestamme myös vahattu. LVI-asentajat hääräsivät paikalla vielä ennen pääsiäislomalle jääntiään ja kiinnittivät paikoilleen mm. ostamamme, vakioversiota paljon isomman, käsienpesualtaan, joten vaikka paljon on saatu aikaan, vielä on tehtävääkin.

 

Josko tuossa nyt sitten mahtuisi paremmin kätensä pesemään.

Viimeinenkin väliseinä on saanut pintansa.

Kylppäri alkaa näyttää kylppäriltä.

Mutta että (jotta koska) kaikki ei ihan turhan jouhevasti sujuisi, niin totta kai muutamia ongelmiakin on ilmaantunut. Kodinhoitohuoneeseen tilaamamme pyykkikorikaappi ei kuulemma mahtunut paikoilleen. No ei tietenkään mahtunut, kun sinne kaappiin oli tungettu vesijohtoja. Tuota ei vaan ollut talotoimittaja huomioinut, kun kalustesuunnitelmaa tehtiin, eikä meillä ollut siitä tietoa. Hyvin meni suunnitelman muutokset läpi sekä talotoimittajalta että Puustellilta. Aluepäällikkö lupasi, että jonkinmoinen pyykkikori sinne mahtuu ja sellainen sinne toimitetaan. Ans kattoo, kuinka käy. Lisäksi pesukoneen vesisyöttö tulee suoraan siivouskaapista, mikä tarkoittaa sitä, että meidän megakoon superallergiaimuri ei sinne kaappiin mahdu. 

No, jotain hyvääkin. Eli talotekniikalle varattu tila ei tule meidän laitteillamme täyttymään, joten siihen saadaan mukavasti penkki ja naulakko saunan pukuhuoneen virkaa ajamaan. Ja tarpeen tullen sellainen kiinteä penkki, jonka kannen saa auki ja sinne pyykkikorin...

Perjantain aurinkoisena päivänä käytiin siivoilemassa pihaa ja mietittiin millä puskutraktorilla sen joskus saisi siistiksi. Ensi viikolle siis pukkaa kaatiskeikkaa. Tänään käytiin kaupittelemassa ylimääräisiksi jääneet, vääränväriset jalkalistat pois tieltä sekä nostamassa kallisarvoinen IKI-kiuas kohdilleen saunaan. Ensi viikolla nimittäin pitäisi tulla sähköasentajat, ja sen jälkeen sitten ei paljon asentajia enää tarvitakaan. Listoja, paikkauksia ja vähän laatoituksia, sitten sen pitäisi olla siinä.

Lähes valmis talo, aurinkoinen päivä ja rytöpesä pihaksi

Talon näyttö on siis 11.4., talon luovutus 19.4., käyttöönottotarkastus 27.4. ja muutto sitten 28.4. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Kalusteet

Pah mitään vahauspensseleitä... siellä se seinä edelleen seisoo villat esillä. Miehet käyvät nyt vuorotellen kahdessa kohteessa, ja myönsivät jo itsekin, että kiire tulee. Kiva kiva, todella mukava kuulla... Ollaan pikkuhiljaa alettu olla sitä mieltä, että vähemmän olis stressiä, huolta ja kidutusta, kun rakentais ihan itse vaan. Ehkä sitten seuraavan kerran. Tai sitten ei.

Mutta, eilen hääräsivät kalusteasentajat siihen malliin, että kalusteet ovat nyt paikoillaan. Eihän siitäkään ilman huomautettavaa selvitty -- suurimpana se, että liesituulettimen ilmanvaihtoaukko on väärässä kohdassa katossa. Mitenköhän sen korjaavat. Mikron hylly on mitoitettu jotain superjumbouunia varten -- eikä takalevyssä ole reikää johdolle. Vessan yhden tason levystä uupui muutama sentti, uusi levy tilattu. Ja käsienpesukriisi sen kuin vain kiihtyy. Sen lisäksi, että meille ei omasta älyttömän idioottimaisesta unohduksesta johtuen tule käsienpesuallasta pesuhuoneeseen (vaikka sinne tulee pönttö), niin nyt sitten wc:n allas on niin minimaalisen pieni, että hyvä, jos näkyy...! Ei auta muu kuin kipinkapin painella ostamaan uusi. Kaiken kaikkiaan kalusteiden värit ja mallit ihan kohdallaan, joten sen osalta pienoinen helpotuksen huokaus.

Miten tuossa pesee naamansa, tai edes käsiä, roiskimatta koko vessaa ympäriinsä?

Ollaan näköjään jokseenkin turvallisuushakuisesti valittu värit ;) -- mutta ruskeaa ja valkoistahan me haluttiin...

Palaveri

Hiukan edistystä ja mielenrauhaa, mutta myös takapakkia. Nimittäin muuttopäivä ei nyt sitten olekaan tuon tasan kuukauden päässä. Tai olisi muuten, mutta kaksi talon luovutuksen ja käyttöönottotarkastuksen kannalta ratkaisevaa henkilöä ovat päättäneet pitää pääsiäislomansa juuri noihin aikoihin, joten nyt sitten näillä näkymin olisi tarkoitus saada varattua käyttöönottotarkastus maanantaille 26.4. No, onpahan aikaa siivoilla ja kuskailla kampetta pikkuhiljaa etukäteen.

Tavattiin työpäällikkö ja mestari talolla tänään. Onneksi, niin selvisipä aikataulut. Pikkuviat (?) korjataan ja käydään läpi lopuksi. Kaikki ovenkarmit menevät vaihtoon. Ovien maalipinnat korjataan, näitä ovia ei siis vaihdeta, ei hyvä... Hirsiseinäkin paikallistui ja saapuu tontille, ellei ole jo saapunut. Kosteiden tilojen lattiat tuomittiin kuiviksi ja ne saa pinnoittaa, kalusteet toimitetaan ja myös asennetaan ensi viikolla. Joten kova on tahti näin loppusuoralla.

Viikonloppuun mennessä talolla saattaa olla taas huomattavan erinäköistä, joten kamera mukaan silloin... ja ehkä vahauspensselit...

Viikon saldo nolla

Jo tavaksi tullut perjantainen käynti talolla paljasti, että siellä ei ole tällä viikolla käyty. Ei siis ole korjauksen korjausta tehty eikä mitään muutakaan, mutta kaipa kaikki neljässä viikossa valmistuu, kun niin kerran on luvattu?! Siirrymme saunaan pohtimaan tätä dilemmaa, mutta koska emme missään vaiheessa ole laittaneet tänne talomme pohjapiirrosta, niin tässä tulee. Talo on siis Mammuttihirren valmistalo Metkula, mutta melko rankalla kädellä muunneltu sellainen. Mm. takapihan ovi siirretty kirjastohuoneen puolelle, jottei lapsosillamme ole turhan helppoa karkumahdollisuutta. Ja heidän takiaan on myös vessaa hiukan suurennettu makuuhuoneen puolelle -- mahtuvat siis herrasväen hiekkalaatikot vessassa sille seinälle. Kaappien paikatkin vielä ovat tuosta muuttuneet, mutta periaatteessa näin.